Pojat 8 v. ja 6 v. eivät halua harrastaa MITÄÄN! - Pitäisikö huolestua?

Ihan outoa.

Kyllä meilläkin on kokeiltu kaikkea. Sirkuskoulua, tanssia, judoa, partiota, vpk:ta, ratsastusta jne.

Kaikkea ovat myöskin saaneet ehdottaa.

Jokainen harratsus on jäänyt siihen yhteen, korkeintaan kahteen kauteen, se ei vaan ole tuntunut omalle.

Nyt on ollut taukoa harrastamisessa, lapset 14 ja 15v.

Mitä muuta lapsi oikeesti tarvitsee kuin sen koulun, kaverit, ulkoilua, pyöräilyä, lukemista, maalausta, retkeilyä jne.

Ihme suorittamista tämä elämä kun on "pakko" harrastaa jotain.

Liikunnallinen pohja on todella iso ja kannattava sijoitus tulevaisuuteen.

Jos esim. jumppaa, fudista tms om kerran viikossa tunnin verran ahjattuna, niin eipä tuosta taida olla liikunnalliseksi pohjaksi.

Me liikutaan poikiemme kanssa yhdessä, joko koko perhe tai sitten pojat ja äiti/isä. Pyöräillään, minä juoksen lenkkiä, kun pojat potkulautailevat, kiipeillään kallioilla, pelataan fudista tai sählyä, mukana poikien kavereita. Hyötyliikuntana kuljetaan kävellen, potkulautaillen ja fillaroiden.

4-vuotiaamme innostui fudiksesta tänä kesänä, liittyi jengiin, käy treeneissä kerran viikossa. Muttei ole treeneistä niin innostunut, mieluummin pelaa "vapaasti". 6-vuotiaamme ei ole tähän mennessä harrastanut kuin keväisen uimakoulun. Kovasti leikkivät ja puuhavat yhdessä taukoamatta, mistään pleikkareista tms eivät taida vielä tietää mitään.

Arki-iltaisin pojat ovat melko väsyneitä päiväkodin jälkeen. Perjantaisin olemme vapaalla, mutta päivä on kiva pitää oikeasti vapaana, niin että mietimme mitä milloinkin huvittaa tehdä. Eikä viikonloppuihinkaan olisi kiva ympätä mitään aikatauluja rajoittavaa...

Ei tykännyt, joten ei olla pakotettu.



Nuorempi 11v, harrastaa vain kuvista.



Ei pakoteta, eikä nähdä sille mitään perusteita :)



Ovat oikein hyvinvoivia ja aktiivisia.



T. Lastentarhanopettaja



Ps. Pakottaminen on todella huono vaihtoehto...

syksyllä ja ihan omasta innostuksestaan jalkapalloon.Aikaisemminkin kyllä hiihdetty, luisteltu ja uitu ym.yhdessä

eivät varsinaisesti harrasta mitään! Siis jos määrittelette harrastuksen sellaisena jonne täytyy erikseen mennä ja jopa maksaa siitä.



Meidän pojat viettävät aikaa kavereiden kanssa, leikkivät ulkona ja sisällä kaikennäköisiä leikkejä. Ulkona liikkuvat tosi paljon esim. pyörällä tai juosten. Sisällä leikkivät legoilla, pelaavat jotain tai leikkivät milloin mitäkin. Pleikkaria/tietokonettakin pelaavat, mutta max. tunti päivässä on meillä rajana. Välillä eivät pelaa lainkaan.

Tykkäävät myös piirtää ja askarrella yksinään/keskenään.

Hoitavat lemmikkiämme.

Lisäksi on koulu/eskari joissa on "monipuolisesti" myös taideaineita/musiikkia/liikuntaa.



Perheen kesken käymme usein uimassa, pyöräilemässä, metsässä, jalkapalloilemassa, retkillä, luistelemassa, pulkkamäessä, kirjastossa ja leffassa.

Olen itse kotona vauvan kanssa, joten eivät huini koulun jälkeen yksikseen pitkin pihoja vaan mä tiedän missä ovat ja keidenen kanssa.



Harrastukset ja kuskaamiset ovat mielestäni aivan turhaa meidän tapauksessa. Varsinkin kun pojat eivät halua harrastaa mitään erityistä. Välillä kokeilevat jotain, mutta sit taas päädytään siihen että ei harrasteta mitään.

Ovat fiksuja poikia ja hyviä koulussa. Osaavat viihdyttää itseään ilman ohjausta ja tykkäävät olla keskenään ja kavereidensa kanssa (kuinmyös perheensä kanssa).

Meillä 16 vuotias on harrastanut elämässään pari vuotta panon soittoa. Ei tykännyt, joten ei olla pakotettu.

Huvittava typo ;). Tuossa iässä pitäisi jo ruveta kiinnostamaan...

mmalla asuin ja kaukana keskustasta...eikä tämä elämä ihan poskeleen ole mennyt



tv maisteri-ope

en lastakaan ole pakottanut mihinkään...

En pidä suorituselämästä, enkä halua sellaista lapsillekaan. Molemmille ollaan tarjottu erilaisia harrastusmahdollisuuksia, mutta vanhempi ei ole yhtään innostunut. Eikä silti pelaa vain pleikkaa, vaan leikkii todella monipuolisesti. Nuorempi tuntuu olevan vähän innostuneempi harrastuksesta. Emme todellakaan aio pakottaa.



Ollaan sellainen perhe, joka tekee fiilispohjalta asioita, luetaan paljon, kyläillään, käydään uimassa, ulkoillaan tms. silloin kun siltä tuntuu. Ja olen aika hyvin elämässä pärjännyt kuten mieskin, vaikkei mitään harrastussuorittajia olla oltu koskaan. Eikä todellakaan olla nuorena oltu mitenkään hunningolla.

ei ollut mistään kiinnostunut, mutta innostui break-tanssista

Esim. koko perhe uimaan kerran viikossa, talvisin hiihtoa. Isä voi harrastaa poikien kanssa vaikka mitä kivaa.



Meillä liikuntaharrastukset on aloitettu jo 4-vuotiaana tai aiemmin. Liikunnallinen pohja on todella iso ja kannattava sijoitus tulevaisuuteen.

haluaako jatkaa viimevuotista harrastustaan. Lapsi sanoi, että ei halua, joten ei jatka. Ei kuusivuotiaalla ole vielä pakko olla mitään harrastusta, elämän pitäisi olla tuossa vaiheessa vielä leikkiä vaan. :)



Itse huolestuisin vasta siinä vaiheessa, jos kymmenenvuotias ei halua harrastaa mitään. Sen ikäinen kuitenkin osaa jo itse sanoa, mikä oikeasti kiinnostaa, jalkapallo vai kuvataidekoulu.

Ei anneta sellaista vaihtoehtoa, ettei harrastettaisi. Vanhemman kuuluu tukea harrastuksissa käymistä, vaikkei se aina lapsesta tunnu yhtä kiinnostavalta kuin vaikka pleikan pelaaminen. Eri asia jos harrastus on tosiaan epäsopiva, lapsi kyllä oireilee sitten ja haetaan toinen harrastus tilalle.

Jumpissa ihan pieninä aktiivisesti käytiin, mutta kun väliin tuli 1,5 v. tauko, niin sen jälkeen se ns. harrastaminen meni vaikeaksi.



Tähän asti ollaan toki laskettelemass ja hiihtämässä (satunnaisesti) ja uimassa käyty, mutta ei siis mitään ihan säännöllistä. Ikäero pienten ja isojen poikien välillä on vähän haitannut sekä se, että isukkia on ollut vähän vaikea kiireiltään mihinkään säännölliseen aktivoida eli minun harteilla on useimmiten harrastaminen ollut (siis tehty sitä, mitä koko revohkalla ollaan pystytty eli minä + vauva + pojat).



Toisaalta esim. uiminen nyt helpottuu paljon, kun molemmat pojat uivat, eikä ole monta käsipuolessa pidettävää. Hiihtäminen edelleen vähän vaikeaa, kun nuorimmainen vasta 2 v. ja pojat jo hiihtäisivät pitempiä matkoja.... Täytyy katsoa, miten pystytään nämä asiat säätämään ensi talven aikana.



-AP-

että vaikka lapsi ei mitään harrastisikaan, voi siitä tulla ihan täysipäinen ihminen:-).

Mitä me itse harrastettiin lapsina? Itse kävin askartelukerhossa ja partiossa ( pari kertaa) mutta nekin oli vasta 11-12 v. Luontokerhoon liityin 12v ja sitä kestikin sitten koko nuoruus, luontoretkiä yms. Kyllä aikaa on. Valokuvauksesta kiinnostuin 15 v. Ja aina olenn lukenut. Urheilua harrastin vasta opiskeluaikoina. Ihan harrastav ihminen nykyään.

Tosin paljon on merkitystä sillä, mitä lapset vapaa-aikanaan tekevät. Istuvatko pleikan ääressä tms? Mun lapsi 8v. ei harrasta mitään ohjattua, mutta pyöräilee päivittäin tuntitolkulla. On ulkona kavereiden kanssa lähes aina kun vaan mahdollista ja liikkuu siis paljon, joten tuskin tuo nyt niin vaarallista on vaikkei harrastusta olekaan.

... Tuntuu vaan, että kaikilla on niin paljon harrastuksia ja menoja, että tuommoinen harrastamattomuus tuntuu ihan oudolle.



Itsekin mieluusti jotain harrastaisin, mutta pakollisessa oravanpyörässä toistaiseksi vain mennään...



Muutoinkin kauhulla odotan sitä aikaa, että kaikkia jokaista lasta pitäisi lähteä harrastukseen kuskaamaan. Eli kolmella lapsella kuskauskertoja tulee jo pelkällä yhdellä harrastuksella kolmena päivänä. Eri asia tietty sitten, kun osaavat itsekin harrastukseen kulkea...



Mutta huoh - stressiä sitä harrastuksistakin näköjään saa aikaan....

Ei anneta sellaista vaihtoehtoa, ettei harrastettaisi. Vanhemman kuuluu tukea harrastuksissa käymistä, vaikkei se aina lapsesta tunnu yhtä kiinnostavalta kuin vaikka pleikan pelaaminen. Eri asia jos harrastus on tosiaan epäsopiva, lapsi kyllä oireilee sitten ja haetaan toinen harrastus tilalle.

Ihan niin kuin pleikan pelaaminen olisi se ainoa vaihtoehto. Meillä ei pleikkaa ole eikä hankita. Lapsia ei istuteta telkkarin ääressäkään. 6-vuotias kyllä keksii kaikenlaista tervehenkistä ja kehittävää tekemistä ilman ohjattua harrastustakin. Vaikka kiipeilee puissa, tutkii ötököitä, rakentaa lumilinnoja ja piirtelee.

Kyllä vanhempanakin ehtii.

Satujumppaa ja tanssiliikuntaa ollaan kokeiltu, mutta kumpikaan ei ollut mieleistä.



Tanssiliikunnasta neitiä hakiessa kattelin ikkunasta muutamat kerrat, että mitä siellä lapset touhuaa. Oma neiti istuskeli toisen tytön kanssa nurkassa juttelmassa mukavia ja konttaili kissana ympäriinsä, muiden tehdessä ohjaajan kanssa ryhmässä jotain juttuja :/



Sen jälkeen on ollut ilman harrastusta ja saa ollakin, ennen kun oikeasti itse kiinnostuu jostain. Toinen mikä hankaloittaa asiaa, on se että olen autoton yh. Moni harrastus mitä olen katsonut, alkaa niin aikaisin illalla, etten töiden jälkeen julkisilla ehtisi mitenkään neitiä sinne viemään.



Päiväkodin jälkeen lapsi kuitenkin viilettää kavereiden kanssa ulkona pyöräillen/leikkien/kukkia keräillen. Mitä ikinä keksii tehdäkin. Mielestäni se riittää tämän ikäiselle aivan mainiosti.



Mut niin ne neuvolassakin sanoi, että antaa olla ihan rauhassa lapsi vaan, kyllä sitä myöhemminkin ehtii harrastamaan :)

kiusaat lapsias... määrääkö joku sunkin harrastuksen...

Meillä ei ole naapureissa saman ikäisiä lapsia, joten minusta on hyvä, että saavat nähdä muitakin lapsia (hoitopaikan lapsien lisäksi) viikottain. Ja esikoisemme tarvitsee paljon puuhaa, joten ihan hyvä hänelle käydä ohjatussa jutussa.



Nuorimmainen motorisesti vähän kömpelö ja perheen kanssa meinaa laiskotella. Sitten urheilukoulussa tekee kuitenkin kaikki jutut ja tykkää käydä siellä. Hän on siis 4-v :). Uskon, että hänelle liikunnan harrastaminen on siksi jo nuorena tärkeää, että hän ei luontaisesti ole paljon liikkeessä. Esikoinen taas on aina liikkeessä ja taitava, hänet onkin laitettu harrastamaan musiikkia. Me päätämme.