Ei juma mikä perhe oli eilen Stockan 8.krs:ssa syömässä!

ei tuo nyt kovin ihmeeltä kuulosta. En tietty nähnyt ilmeitä yms itse.



Sun ei vissiin ole itse tarvinnut ikinä edes komentaa lapsia, kun ne istuu mallikelpoisesti muutenkin?

Sä olet varmaankin joku junan tuoma, jonka täytyy nyt sitten stadilaisena, vai sanoisinko hesalaisena, snobbailla röyhtäileville maalaisille.

Isä rähisi 4-vuotiaalle pojalle koko ajan, ei sanut koskea mihinkään, ei leikkiä, ei olla mitenkään päin oikein. Kun isä itse tiputti aurinkolasit otsaltaan taaksensa lattialle kun venytteli treenattua kroppaansa, välitön rähähdys seurasi LAPSELLE: kato nyt, toi oli sun syy! Kaikesta päätellen elo oli äidille ihan normaalia. Jutteli miehen toisella puolella ilmeenkään värähtämättä.



Mukanani ollut teini puhkesi puhumaan vasta ulkopuolella. Oli ihan järkyttynyt siitä show´sta,

ja siinä on kyllä työ pitää 2-vuotias aisoissa varsinkin yleisellä paikalla.

ja siinä on kyllä työ pitää 2-vuotias aisoissa varsinkin yleisellä paikalla.

ravintoloissa. Kyllä sitä ehtii, pikkulapsen kanssa tehdään lapsellekin sopivia juttuja. Ja joo joo, hirveetä curlingia kun ottaa lapsen kehitystason huomioon...

me käydään ihan kaks-,neljä-, ja 7-vuotiaiden kanssa ravintolassa syömässä ja ihan hyvin nuo istuu paikoillaan ja syö. Vähän joskus joutuu komentaan mut mitä ihmettä toi nyt on. Ei kyllä osotella sormella jne. Mut kyllä lapset oppii miten ollaan vaikka nätistikin sanotaan. Itse asiaan sanoisin et on aika ärsyttävän kuuloista touhua ollut,varsinki isältä ja sama homma siellä sairaalassakos se oli..?

Herra istui sen jättiannoksensa kanssa, johon muisti myös kipata päälle, kaiken kukkuraksi salaattiannoksensa kastikkeineen.



En voinut välttyä kuulemasta sitä jatkuvaa hokemista. Istu, et saa leipää, istu, et saa leipää..



Isä ei tehnyt mitään muuta kuin söi ja ryysti kaljaa pullon suusta.

Hoki aina välillä samaa mantraa..

Herra istui sen jättiannoksensa kanssa, johon muisti myös kipata päälle, kaiken kukkuraksi salaattiannoksensa kastikkeineen.

En voinut välttyä kuulemasta sitä jatkuvaa hokemista. Istu, et saa leipää, istu, et saa leipää..

Isä ei tehnyt mitään muuta kuin söi ja ryysti kaljaa pullon suusta.

Hoki aina välillä samaa mantraa..

komentaa lapsia tosi kylmästi ja kovasti, mutta mä sanon hänelle aina siitä, koska ei lapsen tarvi kuunnella sellaista paskaa. Ei kotona eikä ihmisten ilmoilla.



Kyllä normaali ihminen kiinnittää huomiota siihen, jos joku puhuu lapselle rumasti ( ap ei siis ole mikään haaska ainakaan mun mielestä)

jossa lapselle alituinen nalkuttaminen ja räksyttäminen katsotaan oikeutetuksi. Vaikka ap:n tapaus olisi keksitty juttu, niin lasten rumaa kohtelua näkee ihan hirveästi. Juuri tuota koirankasvatustyyliä, joka ei johda mihinkään! Asiallisella puhumisella saadaan ne ravintolareissut onnistumaan ihan tervepäisesti, kuten jotkut ovat huomanneetkin.

Minusta lapset käyttäytyivät ihan nätisti. Nuorempi vain tahtoi vähän kiivetä sohvalle ja tähyilemään ikkunasta.

Lapsissa ei mielestäni ollut lainkaan mitään vikaa. Ihan normaaleja.



En vain voinut olla kuulematta ja näkemättä perheen isän touhuja.

Lapset eivät edes juoksennelleet missään. Lapsista ei siis ollut mitään häiriötä.



Jäi vain ärsyttämään isän hokemat ALAS!, ISTU jne.

ET SAA LEIPÄÄ, ET SAA LEIPÄÄ! SYÖT, ENNEN KUIN SAAT LEIPÄÄ!



Sen leivän tarkoitus taisi olla tukkia lasten suut vielä sen jälkeen kun olivat syöneet. Isä sai leivän mahdilla vielä pidettyä lapset hiljaisina.

Isä sai rauhassa syödä sitä massiivista annostaan ja ryystää kaljaa pullonsuusta.



Ai niin, unohdin mainita että kun äiti haki vihdoin itselleen sen ruoan niin toi taas miehelleen kaljaa.



Todella ikävää oli myös katsoa ja kuulla kun isä väkisin tuuppasi nuorimman rattaisiin lähtiessä. Lapsi olisi halunnut päästä vihdoin kävelemään. Olisiko ollut niin kovin suuri vaiva toisen vanhemman ottaa lasta kädestä kiinni ja antaa kävellä vaikka sen lyhyen matkan hisseille?



Pitikö köyttää kiinni rattaisiin ja antaa lapsen parkua pettymyksestä kun ei saanut edes muutamaa metriä jaloitella?

touhuja missään..



Mistä näitä kyyliä tulee?

touhuja missään.. Mistä näitä kyyliä tulee?

Ihmettelen myös näitä karjuvien yms. miesten päänsilittäjiä.

Et ole nähnyt kuin yhden viipaleen jonkun perheen elämästä.

tuollaisen käytöksen ja tajuat, että se ei ole oikein ja tunnet pahaa oloa lapsien puolesta. Tuo perhe toimintatapoineen ei ole ainoa laatuaan valitettavasti. Ja ei, eipä siihen mitään kyttäämistä vaadita, nämä "viipaleet joidenkin perheiden elämästä" kyllä näkyvät ja kuuluvat kauas. Ihmettelen myös, miksi ap saa ravat niskaansa; onko niin, että kalikka kalahti osuessaan...? Ja vielä se, että puhuvatko aikuiset toisilleen noin? Ja mitä tykkäisitte siitä? 1

ja siinä on kyllä työ pitää 2-vuotias aisoissa varsinkin yleisellä paikalla.

ravintoloissa. Kyllä sitä ehtii, pikkulapsen kanssa tehdään lapsellekin sopivia juttuja. Ja joo joo, hirveetä curlingia kun ottaa lapsen kehitystason huomioon...

kun ei sitä pienenä opi. Lapset jotka ovat vaan kulkeneet kotinsa ja tarhan väliä harvoin osaavat käyttäytyä isompanakaan. Minusta tuo on juuri curlingia, mutta kukin tyylillään ei haittaa minua.

töissä ja samankaltaista käytöstä näkee ja kuulee jatkuvasti. Lapsi on ihan kiltisti ja normaalisti, mutta vanhemmat huutavat ja komentelevat. Kerran näin kun eräs todella "hieno" (pukeutuminen yms) äiti tukisti lastaan aivan syyttä suotta. Kadun vieläkin etten mennyt puhumaan hänelle.

Toienn ilmiö on kun aivan vastasyntynyneen kanssa shoppaillaan ja vauva huutaa aivan säälittävästi ja mitä tekee äiti-shoppailee, eikä edes huomaa että lapsi itkee.

Kuin minun kirjoittamani teksti!

Isompien lasten lisäksi minua raastaa nämä vastasyntyneiden ja pienten vauvojen kanssa shoppaajat. Shoppailu ei ole kielletty heiltä mutta se pikkuvauvan tarpeisiin vastaaminen kyllä venyy kohtuuttoman pitkäksi.

töissä ja samankaltaista käytöstä näkee ja kuulee jatkuvasti. Lapsi on ihan kiltisti ja normaalisti, mutta vanhemmat huutavat ja komentelevat. Kerran näin kun eräs todella "hieno" (pukeutuminen yms) äiti tukisti lastaan aivan syyttä suotta. Kadun vieläkin etten mennyt puhumaan hänelle. Toienn ilmiö on kun aivan vastasyntynyneen kanssa shoppaillaan ja vauva huutaa aivan säälittävästi ja mitä tekee äiti-shoppailee, eikä edes huomaa että lapsi itkee.

että jos ollaan jossain julkisella paikalla ja yritän nätisti antaa ohjeita niin ne menevät kuin kuuroille korville. Joskus on siis pakko puhua käskyttämällä. Onko meidän lapsessa jotain vikaa siis?