Äitivelho ja muut - asperger vs. autismidiagnoosi
Äitivelho, kerroit tuossa Pomon aloituksen ketjussa, että lapsellasi on autismi-diagnoosi. Miksi se on juuri autismi- eikä esim. asperger-diagnoosi? Sanoit lapsesi olevan lieväasteinen, ja menossa yleisopetukseen, voisitko kertoa lapsesi nykytilanteesta?
Kysyn, koska olen ihmetellyt jo jonkin aikaa asperger- ja autismi-diagnoosien rajanvetoa. Jos joku muukin osaa kommentoida tuota, niin olkaa kelttejä ja kommentoikaa...Että missä vaiheessa lapsi on " autistinen" ja missä " aspergerin syndroomainen" ? Tietenkin as on autismin kirjoon kuuluva, mutta missä se raja kulkee? Kun Äitivelhonkin lapsen tapauksesta voisi käsittää, että autistejakin on olemassa suht " rajatapauksia" eli hyvin toimeentulevia lapsia.
Oma 4,5-vuotiaani sai viime elokuussa diagnoosin " piirteitä aspergerista" , mutta saapa nähdä, miten diagnoosi elää. Itse huomaan päivittäin, että esim. puhe ei todellakaan ole ikätasoista (vaikka välillä hämmästyttävänkin hyvää). Päiväkodissa hänellä on ryhmäkohtainen avustaja, yhdessä toisen erityislapsen kanssa.
Kommentit (4)
Toki se on niin, että oireita kuntoutetaan, mutta kun kuntoutuksen saaminen on kiinni diagnoosista. Esim. meille ei suositeltu mitään kuntoutusta eikä Kelan hoitotukea, joten jäämme kaiken terapian ulkopuolelle. Omin päin ja omalla rahalla olemme aloittaneet sensomotorisen kuntoutuksen kesän alussa, saa sitten nähdä, onko siitä mitään iloa.
Tottahan autismiosasto voi suositella kuntotuksia siitä päädiagnoosinimikkeestä riippumatta, mutta emme taida olla ainoa perhe, joka kokee, että diagnoosi jäi puolivillaiseksi suhteessa lapsen oirehtimiseen ja toiminnan tasoon. No, seuraavan kerran pääsemme lastenklinikalle puolen vuoden päästä.
Sitten on vielä se seikka, että asperger-lapsilla harvoin on merkittävää taantumista, mutta Äitivelhokin viittasi kirjoituksessaan siihen seikkaan, että autismilapsilla sellainen saattaa tulla myöhemmälläkin iällä (vaikkakin se on harvinaista). Ja se on ainakin minulla takaraivossa tykyttävä pelko: että rakas lapseni taantuisi syvästi autistiseksi. Tottahan senkin kanssa pitää sitten vain elää, mutta en ole vieläkään päässyt tuosta pelosta eroon.
Hyvää kesää vain, tässä pakkailen perheen 1,5 viikon Tanskan matkaa varten... siitä tulee varmasti mielenkiintoinen reissu tällä löösillä, as-kuopus kun tappelee aika " näyttävästi" tätä nykyä isosiskonsa kanssa...
Hei Ilia,
ensinnäkin onnittelut, että ette ole saaneet autismidiagnoosia, me autisten lasten vanhemmat usein puhumme ' vain aspergerlapsista' , millä tarkoitamme sitä, että se on selvästi lievempi kuin autismi ja lapset usein parempitasoisia.
Ja pahoittelen myöhäistä vastausta, heinäkuussa ei ehdi koneen ääreen.
Varsinaisesti diagnoosien eroista kannattaa kysyä lääkäriltä, tosin sieltäkään ihan selvää vastausta saa. Mutta tässä jotakin esimerkkejä lapsestamme:
- kertovaa puhetta erittäin vähän (yleensä ei kerro mitään päivän tapahtumista kysyttäessä. vaan huutaa ' älä kysele' )
- saa raivokohtauksia
- pakkoliikkeitä
- on testien mukaan noin 1-2 vuotta jäljessä ikätasostaan (tässä esim. aspergerlapset ovat joillakin osa-alueilla usein edellä ikätasostaan)
- kärsii hahmotushäiriöstä ja kirjoitetusta tekstistä vaikea saada selvää. välttelee kynän käyttöä ja hienomotoriikka heikkotasoista (ei esim. halua rakentaa legoja)
- ei leiki muiden lasten kanssa
Eli luulisin, että mm. nämä asiat ovat kallistaneet diagnoosin enemmän autismiin kuin aspergeriin. Hyvätasoisella tarkoitamme sitä, että hän puhuu (useat autististit eivät puhu) eikä ole ainakaan tällä hetkellä kehitysvammainen (75% autisteista on). Hyvätasoisuudesta huolimatta silti siis kehityspoikkeamia on. Yleisopetusta kokeillaan kuitenkin, koska lapsi jäljittelee voimakkaasti poikkeavaa käytöstä ja voi olla, että lapsella on kykypotentiaalia, joka ei vielä näy testeissä. Oma avustaja on kuitenkin välttämätön ja tilanne saattaa muuttua.
En usko, että lapsesi taantuu enää, autismipommi olisi todennäköisesti tipahtanut aikaisemmin (2 vuotiaana?). Ja kuten jo alussa kirjoitin, aspergerin kanssa pärjää kyllä ja voi olla iloinen, että pääsee niin vähällä :-) Minäkin yritän muistaa vaikeina hetkinä olla onnellinen siitä, että lapsemme puhuu ja yritän olla myös murehtimatta liikaa tulevaisuutta. Tervekin lapsi voi jäädä auton alle, emmekä sellaistakaan murehti etukäteen. Miksi siis murehtimisimme sitä mahdollisuutta, että lapsen tila huononee ehkä joskus? Tai sitten ei?
Mukavaa yhdessäoloa sinulle lapsesi kanssa, jokainen lapsi on kuitenkin oma itsensä ja ihana persoona, ei sitä diagnoosit muuta miksikään.
Mutta asiaan: nuo mainitsemasi piirteet ovat meidänkin pojalla. Juuri tuo puheenkehityksen polkeminen paikallaan arveluttaa. Poika oppi ekan sanansa harvinaisen aikaisin, jo puolivuotiaana ja 1,5-vuotiaana puhui jo muutaman sanan lauseita, mutta puhe ei ole kamalasti kehittynyt! Yhä puhe 5-6 sanan lauseita, kankeaa ja sitaatteja paljon.
No, tämän otan toki esille Lastenklinikalla, jonne menemme poliklinikkakäynnille pojan täyttäessä 5 vuotta. Diagnoosi saattaa hyvinkin muuttua. Missään nimessä en TOIVO lapsestani vaikeampiasteista kuin hän on, mutta tietenkään ei ole hänelle sekään hyväksi, jos hän jää suotta sellaisten tukitoimien ulkopuolelle, joita hän tarvitsisi ja joista hän hyötyisi.
Hmmm... meillä pojalla on poikkeuksellisen hyvä muisti ja hyvä kuvallinen ilmaisu (piirtää mokoma jopa perspektiivissä, siis neljävuotias). Mutta muuten siis kömpelö sosiaalisesti ja motorisesti.
Hyvää kesän loppua sinulle ja muillekin, eihän tämä keskustelu tietenkään liity mitenkään siihen, miten paljon autistisia lapsiamme rakastamme - vaan siihen huoleen, jota heistä juuri sen rakkauden takia heistä kannamme :=)
En itse pysty vertailemaan varmasti autismin ja aspergerin rajanvetoa, mutta luulen että kirjassa Autismikuntoutus, (kirjoittaneet Kerola, Kujanpää, Timonen, PS-kustannus) on asiasta jotain. Dg tosiaankin seilaa. Oma poikani on ADHD, jolle nyt tuli aspergeripiirteet. Psykologi kertoi, että osalla lapsista dg vaihtelee kasvuvaiheen mukaan. Toisinaan jokin toinen piirre on vahvempi kuin toinen. Tärkeintähän on kuntouttaa ongelmaa ei diagnoosia.
Rentouttavaa kesää kaikille erityislasten perheille!