Siis miten te väsyneet äidit PYSTYTTE toimimaan päivällä?

Laitan ruuat, pyöritän pyykit, imuroin, syötän.. säännöllisesti kuin kone, koska ne asiat täytyy vain hoitaa. Lapsilla olisi paha olla, jos makaisin seinää tuijottaen.

Kun saa itsensä liikkeelle niin jaksaa paljon paremmin. Jos itse jämähdän aamulla liian pitkäksi aikaa sankyyn heräämisen jälkeen ei koko päivänä saa mitään tehdyksi. Jos taas nousee heti ja tekee edes jotain ihan pientä jaksaa hetkenpäästä jo vaikka mitä.

vähintään kerran päivässä. Kyllä sitä jaksaa, kun vain lähtee. Monesti minullakin oli tukka niin huonosti, etten kehdannut ottaa pipoa pois edes kirjastossa, jossa kävimme usein puistoreissun jälkeen. Siellä sitten hikoilin.



Minäkin olin silloin niin väsynyt, että aloin aamulla ensimmäiseksi odottaa päiväuniaikaa. Esikoinen jätti sitten "sopivasti" päiväunet pois, joten laitoin vauvan unille ja pistin esikoisen vaikka muovailemaan samalla kun itse torkuin vieressä patjalla. Pienetkin torkut antoivat voimia jaksaa iltaan.



Sittemmin olen kokenut myös työssäkäyvän äidin arkea. Kuten joku sanoi, perheen ollessa päivät töissä ja päiväkodissa kotitöitä kertyy paljon vähemmän!

meillä on ainakin noin kahden tunnin ajanjakso päiväsaikaan kotona, että siellä ei ole ketään. Silloin ovat viimeiset koululaiset lähteneet kotoa ja ensimmäiset kavereineen eivät vielä ole saapuneet.

Ihan oikeasti ihmisillä on eri käsitykset ja kokemukset siitä, mitä on olla väsynyt. Lisäksi monet sekoittavat väsymyksen ja pitkästymisen - joskin on totta, että pitkästyminen on väsyttävää.



Itse huomasin tämän silloin, kun esikoiseni syntyi - perhekerhossa jopa ne äidit, joiden lapset olivat laitokselta asti vedelleet 8 tunnin yöunia, valittivat usein, kun niin väsyttää. Luulen, että he olivat lähinnä pitkästyneitä, ja sitä myötä "vetelöityneitä", kokivat itsensä väsyneiksi. Mulla taas oli vauva, joka itki yöt läpeensä ensimmäiset 6kk, ja senkin jälkeen heräsi vähintään 10 kertaa yössä, joten koko ensimmäisen vuoteni äitinä tyypilliset yöuneni olivat 4x15min. En todellakaan kuvitellutkaan puistoilevani, tekeväni kotitöitä tai leikittäväni esikoistani jotenkin erityisesti, vaan makasin raatona joka ainoan sekunnin, jonka sain. Unenpuutteesta ja väsymyksestä toipuminen kesti lähes puolitoista vuotta.



Toisen lapsen myötä olen tutustunut sitten tähän pitkästyneisyyteen ja sen aiheuttaman väsymyksen tunteeseen. Esikoinen oli ensimmäiset 3kk hoidossa kuopuksen syntymän jälkeen, koska varauduin kaikin mahdollisin keinoin siihen, että uusi tulokas olisi yhtä herttainen ja ihana ja valvottava tapaus kuin esikoinen. Tämäpä sitten nukkuikin kevyesti 6-7 tuntia kerrallaan, heräsi syömään ja jatkoi unia vielä 3-4 tuntia, ja alusta asti nimenomaan yöaikaan. Sain siis nukuttua, en ollut unenpuutteessa enkä väsynyt, ja huomasin pitkästyväni, ja sitä kautta ajautuvani väsymyksen kaltaiseen olotilaan. Ei ollut juuri mitään tekemistä, mutta mikään ei myöskään juuri kiinnostanut, huvittanut eikä sitten olisi jaksanutkaan. Siitä väsymyksestä selvisi sillä, että lähti vain liikkeelle. Otin esikoisen kotihoitoon, jonka jälkeen oli pakkokin lähteä liikkeelle - puistoon, leikittää ja keksiä kehittävää tekemistä (mä lasken tähän kotityöt, koska esikoinen saa luvan auttaa niissä). Kuopus on nyt reilun vuoden, esikoinen lähes 5-vuotias, ja sittemmin otin kaksi muutakin hoitolasta, ja hoidan myös ilta- ja viikonloppuaikaan kohtalaisen paljon naapuruston lapsia. Ei enää väsytä, eikä pitkästytä, mutta uni tulee iltaisin nopeasti :)

Ei silloin ole TODELLA väsynyt, jos noita pystyy tekemään. Pahimpina aikoina vain makasin lattialla ja jos jotain oli pakko tehdä, niin itkin ja tein.

mutta kun on pitänyt vuosikausia jaksaa pitkät työpäivät ja sen jälkeen kaikki samat kotihommat kuin kotonaollessakin, todella väsyneenä ja huonosti nukkuneena, siinä on ollut tekemistä.

ja kahvi auttaa totta kai. mitään älyllistä keskustelua multa on turha odottaa, mutta kyllä me ulkona puistoillaan ja touhutaan kotitouhut, ruoanlaitot sun muut. haudassa ehtii nukkua.

mutta ei minulla kotonakaan sen tekemiseen 8-10 tuntia mennyt, mikä työpäiävän menee aikaa. 2

Vanha ketju mut pakko purkaa tätä. Mulla 6 v ja 1 v lapset, tulkintyö, paperihommia miehen yritykselle, ja tää läävä nimeltään koti. Jos esikoinen herää yöllä ja tulee viereen kun on nähnyt pahaa unta tai pelottaa, niin en saa helposti unta kun se liikkuu nii paljo. Jos pienin herää sen vieres pitää olla min. 2 h et nukahtaa. Jos kumpikaa ei herätä ni mies tarpeineen valvottaa. Joskus nää kaikki tapahtuu samana yönä. Jos ei mikään näistä niin pissahätä tai aamulla käynnistyvä pesukone kun on tää yösähkötsydeemi tääl landelas. Nukun max. 4 h per yö. Ja sekin pätkissä. Ja kukaan ei ymmärrä mua et oon iha hiton väsyny enkä vaan jaksa tehdä mitään. Sen vähän ku jaksan ni teen jtn lasten kaa. Vihaan itteeni ku oon päästäny stressin myötä taas painon nousemaan enkä urheile eikä mitään. Mut en mä tälle tilanteelle voi mitään. Ei o tukiverkostoo 100 km säteellä eikä sydäntä laittaa pikkusta päiväkotiin. Kerran kuukaudessa käyn äitilläni ja siellä saan levähtää hieman ja tehdä omia juttuja kuten käydä kaupassa yksin ilman valittavia ja tylsistyviä lapsia. Hoen itteleni et tää on vaa vaihe mikä menee ohi.. mutta millo?