Lue keskustelun säännöt.
Miksi elämä on aina helpompaa kun mies on pois kotoa?
28.08.2010 |
Ja haluan heti aluksi sanoa, että meillä ei ole mitään suuria ongelmia tai parisuhdekriisiä, ihan sellaista normaalia perhe-eloa paitsi tietysti väsymys joskus kiristää välejä (meillä siis vauva ja kolmevuotias).
Aina, kun mies on työmatkalla, mun väsymys helpottaa ihan suunnattomasti vaikka hoidankin kaiken yksin. Ei ole mitenkään vaivalloista vaikka olen lasten kanssa 24/7. Sitten kun mies on kotona, tuntuu että panen merkille sen jokaisen hetken kun on pois kotoa ja tunnen vastustamatonta halua kiukutella kun ei hoida lapsia yhtä paljon kuin minä. Joskus koko ukko raivostuttaa ihan todella, vaikka ei mikään sohvalla makaava lapamato olekaan.
Onko kenelläkään samanalaista fiilistä? Mistä ihmeestä se johtuu? Voin myös kuvitella miten helposti eropäätös syntyy niiden naisten mielissä jotka pyörittää kotiarkea yksinään. Helposti tulee fiilis, että mihin sitä miestä oikein tarvii.
Kommentit (27)
Mies paljon pois. Sitten kun on paikalla, ilmeisesti alitajuisesti odotan häneltä apua. Ja kun en sitä saa (sillä hetkellä sillä tavalla kuin haluaisin), raivostuttaa. Toinen kun ei osaa ajatuksia lukea... Toisaalta koitan välttää nalkutusta. Joten hankalaa on :)
Onneksi siis paljon pois...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies ja hyvä isä ja seksikin pelaa, mutta tavallaan, kun on yksin, niin se on selkeämpää kuin hoitaa kaiken itse. kun mies on kotona, niin senkin rooli pitää koko ajan huomioda. Eli tulee enemmän sellaista neuvottelua koko ajan, mitä kukin tekee ja miten jne. Ja mun mies ei ees ole mikään kotitöistä sluibaaja ja vastuunpakoilija vaan ihan kunnollinen, osallistuva perheenisä, jota rakastan ihan simona. Mutta silti vaan nautin niin kybällä näistä viikonlopuista, kun se on reissussa:D Ristiriitaista.
Mä en kyllä eroaisi missään tapauksessa, koska luulen, että ei menis kuin viikko, niin alkais taas se yhteinen perhe-elämä houkutella.
Mutta sun ongelma on ihan selkeä. KUn mies ei ole kotona, niin siltä ei odotakaan mitään. Kaikki on selvää, mutta kun se on kotona, niin silloin odotat, että on tasaveroisesti kaikessa mukana, ei minään pikkuapurina. Ja kun ei ole, niin se alkaa vituttaa ja kiukuttaa, mikä vie taas energiaa kaikesta ja purkautuu lapsiinkin.
Voi myös johtua siitä että silloin kun mies on pois, suunnittelen arjen paremmin sillä tiedän että joudun hoitamaan kaiken yksin. Yritän myös tehdä jotain kivaa lasten kanssa ja huolehdin tunnollisemmin ruokailut sun muut.
Kun mies on kotona, pääsee omakin väsymys helposti valloilleen. Siihen saakka sitä on sinnitellyt, mutta kun toinen aikuinen on kuvioissa, saa "luvan" olla väsynyt.
Ja kun kaksi aikuista on kotona, alkaa hommat helpommin lipsumaan. Kumman pitäisi mennä lasten kanssa ulos, kuka tekee ruoan ja moneltako syödään, mennäänkö kauppaan tänään vai huomenna.
Mies käy kaupassa, pesee vessam, leikkaa nurmikon, juoksee hakemassa unohtuneita ostoksia, korjaa jotakin, imuroi, ripustaa pyykkejä jne.
Tälleen meillä pysyy rauha kotona kun pidän miehen lähes koko ajan jossakin puuhassa. Jos en muuta keksi, lähetän lenkille tai harrastuksiinsa.
olen mies. Kotona helpompaa lapsen kanssa kahden, ei tule tilanteita että toinen latelee tehtäviä (mihin itse ei osallistu) ja ei tarvitse katsoa kun itse tekee töitä kun toinen laiskottelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käy kaupassa, pesee vessam, leikkaa nurmikon, juoksee hakemassa unohtuneita ostoksia, korjaa jotakin, imuroi, ripustaa pyykkejä jne. Tälleen meillä pysyy rauha kotona kun pidän miehen lähes koko ajan jossakin puuhassa. Jos en muuta keksi, lähetän lenkille tai harrastuksiinsa.
Miettikää mikä raivo kun mies puhuisi näin vaimostaan :D
tosin meillä on uusioperhe, minun 4v poika ja vauva tulossa. Yhteistäelämää reilu 2v takana. Nyt kun ollaan kaikki kotona (mies lomautettuna, minä varhennetulla äitiyslomalla) niin arki tuntuu välillä sietämättömältä. Vaikka meillä on varsin yhtenäinen linja kasvatuksessa, niin silti tuntuu että lapsi on ihan sekaisin kun olemme molemmat paikalla, kumman tahansa kanssa on rauhallisempi. Toivon sydämestäni että mies saa töitä ja pian, koska tää arki on ihan hirveetä ja yksin olisi paljon helpompaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muistan tuon tunteen kun lapset olivat pienempiä. Tein aivan saman havainnon, että helpommin meni kun mies oli pois. sitä asennoitui eri tavalla.
Mies käy kaupassa, pesee vessam, leikkaa nurmikon, juoksee hakemassa unohtuneita ostoksia, korjaa jotakin, imuroi, ripustaa pyykkejä jne. Tälleen meillä pysyy rauha kotona kun pidän miehen lähes koko ajan jossakin puuhassa. Jos en muuta keksi, lähetän lenkille tai harrastuksiinsa.
ei onnistu. Mies ei suostu käskettäväksi. Kai sai lapsena isästään tarpeeksi, jonka sana oli laki. ja työpaikalla joutuu tehdä "asiakkaiden" mielen mukaan.
Kotona istuu ensin tahallisesti tunnin, jos pyydän tekemään jotain. Tekee siis sen tunnin päästä. jos silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käy kaupassa, pesee vessam, leikkaa nurmikon, juoksee hakemassa unohtuneita ostoksia, korjaa jotakin, imuroi, ripustaa pyykkejä jne. Tälleen meillä pysyy rauha kotona kun pidän miehen lähes koko ajan jossakin puuhassa. Jos en muuta keksi, lähetän lenkille tai harrastuksiinsa.
ei onnistu. Mies ei suostu käskettäväksi. Kai sai lapsena isästään tarpeeksi, jonka sana oli laki. ja työpaikalla joutuu tehdä "asiakkaiden" mielen mukaan.
Kotona istuu ensin tahallisesti tunnin, jos pyydän tekemään jotain. Tekee siis sen tunnin päästä. jos silloinkaan.
jos toinen vaan istuisi!
Itseasiassa en pidä miehistä, joita en saa tekemään tahtoni mukaan. Mulla ei ole mitään käyttöä sellaisille miehille. Havaitsin tämän kun jouduin tekemisiin miehen kanssa, joka koko ajan määräsi miten tehdään.
mikä komentelija sinä olet? Millä valtuuksilla sinulla on teillä käskijän asema?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sopeutumaan siihen, että elää laumassa, eikä aina saakaan tehdä kuten MINÄMINÄMINÄ haluan.
Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että miehen on poissa niin elämä on siksi helpompaa kun ei ole vaihtoehtoa. Eli silloin pyöritän kodin, hoidan lapset ja teen kaiken tarpeellisen yksin enkä odota kenenkään auttavan. Kun mies palaa, odotan automaattisesti hänen osallistuvan esim. lasten ja kodin hoitamiseen. Ja silloin menee enemmän energiaa miehen "kyttäämiseen". Niin kauan kun nämä ovat pelkkiä odotuksia ja sanattomia toiveita ei muutosta parempaan ole luvassa; miehet kun eivät tunnetusti ole ajatustenlukijoita... Joten minä olen sanonut miehelleni, että hän voi työnsä puittessa reissata mutta minä haluan vastavuoroisesti hengähtää miehen palattua. Minulle kodin pyörittäminen yksin hänen poissa ollessaan on työtä; minä tarvitsen sen vastapainoksi aikaa ilman lapsia ja mies puolestaan aikaa lasten kanssa. Aikuisten yhteistäkään aikaa ei sovi unohtaa, koska silloin tuo tunne "pärjään paremmin ilman miestä" vain vahvistuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käy kaupassa, pesee vessam, leikkaa nurmikon, juoksee hakemassa unohtuneita ostoksia, korjaa jotakin, imuroi, ripustaa pyykkejä jne. Tälleen meillä pysyy rauha kotona kun pidän miehen lähes koko ajan jossakin puuhassa. Jos en muuta keksi, lähetän lenkille tai harrastuksiinsa.
.. eivät kyllä nyt ymmärrä mitä toivovat. Voin vakuuttaa teille että ottaisitte kiljuen miehenne takaisin kun olisitte pidemmän aikaa yksin huolehtimassa aivan kaikesta.
t. kokopäivä töissä käyvä totaali yksinhuoltaja
taas helpompaa!! mies auttaa lapsenhoidossa ja kotitöissä, yösyötössä ym..
Uskomatonta että meitä on näin monta.
nyt mies on sitä mieltä että kotona on kurjaa ja se on minun syyni, kun olen niin tarkka. Muualla on niin paljon rennompaa ja hän voi olla oma itsensä. Kaippa tässä tulee ero.
Vaikka itse en ajattele että mihin miestä tarttee.
Ollaan joskus rakastuttu, muutettu yhteen ja lapsia on saatu.
Tätä on minusta eläminen, arkea ja välillä mies on pois työmatkalla, ei arki silloin voi odottaa. Puuro pitää keittää ja lumet kolata.
Voisihan mieskin ajatella mihin minua tarvitsee? ;)
Ei kyse niinkään mihin tarvitsee vaan että haluaa tulla kotiin kanssani olemaan.
Tarvitsee syliäni?