Äiti, ollaanko me valkoisia?

Luin 4-vuotiaalle lapselleni kirjaa, jossa opetettiin näkemään ihmiset samanarvoisina, että ihan yhtä hyviä me kaikki ollaan, niin mustat kuin valkoisetkin. Oikein opettavainen ja suvaitsevainen kirja.



Neljävuotias meni tuumivan näköiseksi ja kysyi: äiti, ollaanko me valkoisia? Ei se ollut hänelle mitenkään selvää. Ei hänen ihonsa ainakaan "valkoinen" ole.



Lapsen päiväkodissa on muutama "mustaihoinen", eikä ole ikinä, ei milloinkaan sanallakaan kysynyt tai kommentoinut heidän ulkonäköään, että ovat tummia tai miksi ovat tummia. Käyttää etunimeä ja sillä hyvä.



Tapamme luokitella ihmiset "mustiin" ja "valkoisiin" on karkeaa yleistystä ja yksinkertaistusta. Mitä kauempana meistä he ovat, sitä enemmän ja karkeammin luokittelemme. Lasta nämä "toiset" olivat lähellä, joten hän ei nähnyt oleellista eroa.