Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan tyytyväinen että kaverini ei ole tehnyt lapsia
13.06.2010 |
Kertoi kuinka yks päivä olivat katsoneet ikkunasta, kuinka leikkipuiston portilla seisoo pikkutyttö jähmettyneenä, kun koira karkasi. ja sitten tyttö oli alkanut parkumaan ja huutanut pitkään.
nää oli siis katselleet ikkunasta naureskellen ja olivat vihaisia et kuka antaa niin pienelle koiran!
joku pariskunta oli tullut sit auttamaan tyttöä (ehkä vanhemmat), olivat hakeneet koiran.
kaveria ihan nauratti se kun tyttö oli vain hysteerisesti parkunut eikä ollu "osannut" noutaa koiraa!
Kommentit (5)
Miten ihmeessä noin pienellä / lapsellisella lapsella on koira mukanaan? Jos koira karkaa niin totta kai koirasta vastuullisen henkilön pitää mennä koira hakemaan, ettei koira jää esim. auton alle. Jos koirasta vastuullinen henkilö on liian pieni tätä tekemään, vanhempien pitää olla mukana ja koiraa ei saa antaa noin pienelle yksin kuljetettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä noin pienellä / lapsellisella lapsella on koira mukanaan? Jos koira karkaa niin totta kai koirasta vastuullisen henkilön pitää mennä koira hakemaan, ettei koira jää esim. auton alle. Jos koirasta vastuullinen henkilö on liian pieni tätä tekemään, vanhempien pitää olla mukana ja koiraa ei saa antaa noin pienelle yksin kuljetettavaksi.
lapsen itkulle nauraminen ja auttamatta jättäminen? Haloo.
Tietysti äidiksi tulevalla on sitä enemmän henkistä pääomaa ja perspektiiviä lapsen kanssa olemiseen, mitä enemmän on ikää, mutta on niitä ihan aikuisia ja silti äidiksi sopimattomiakin.
32-vuotias kaverini muutti jokin aika sitten avoliittoon miehen kanssa, joka muutti kaverini kanssa yhteen suoraan vaimonsa luota. Tämä särkynyt suhde oli miehen toinen avioliitto, ja miehellä on jonkinlainen alkoholiongelma. Samoin tuntuu olevan kaverillani; heidän ainoa yhteinen harrastuksensa on drinkkien tekeminen yhdessä kotona.
mitä nuorempia ovat, sitä vaikeampi heidän on asettua lapsen asemaan. He vertaavat lasten käytöstä siihen, millaisia ovat itse (omasta mielestään) olleet suunnilleen samanikäisinä, ja kuvittelevat lapset isommaksi kuin onkaan. Esim. suuttuvat kun kaksivuotias sotkee, eikä "ymmärrä" olla siistimmin. Useimmat ovat iän mukana järkiintyneet ja oppineet katsomaan lapsia muutenkin kuin oman navan kautta. :)