Tunnen itseni sutjakaksi, notkeaksi, hoikaksi, mukiinmeneväksi...

Ja kiva vaan, että noin on. Näkemättä on paha sanoa miten lihava olet, mutta kyllähän naiselle (?) 104 on aika paljon jo terveyden kannalta.



Noista tuo hoikka voi olla vähän vääristynyt mielikuva, mutta miksei pulskakin voisi olla sutjakka, notkea ja mukiinmenevä?

Olen kyllä pahimmista kilomääristä tullut jo reilusti alaspäin ja yritän edelleen pikkuhiljaa. Pituutta on kuitenkin vain 164cm, joten ei tässä oikeesti mitään hoikkia olla. =0) Ehkä on väärä sana, tarkoitan sitä, etten oikein tiedosta noita rasvakertymiä ts. ne eivät ahdista.



Mutta jospa tällä olotilalla jaksaisin vielä laihduttaa pitkäjänteisesti ja maltillisesti, niin että ollaan oikeasti järkevissä hyvänolon kiloissa - jonain päivänä.



ap

*korkaa olutpullon*

Minä taas tunnen oloni todella paisuneeksi, turvonneeksi ja kaikin puolin oksettavaksi. Ja syytä onkin, pituutta 166 ja painoa 10 kg enemmän kuin sinulla, ap!

Ja itken, kun katson peiliin. Takana masentava kesä ja painoa tuli 5kg. Ja nyt on niin lihava olo. Maha koko ajan tiellä ja hyi yrjö noita makkaroita!!!



Mutta henkinen voimavara on niin pieni, ettei musta ole nyt laihduttajaksi.

olen laihduttanut ylipainoisesta melkein alipainoiseksi nopeasti. Jos aloitatte painonpudotuksen pitäkää se kohtuuden rajoissa ja nauttikaa oikeasti sutjakasta olemuksesta, älkää jääkö roikkumaan siihen lihavuuden tunteeseen!

t. bmi 18,6