Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole masentunut, mutta surullinen koko ajan..
23.10.2009 |
Oisko kellään jotain vinkkiä..
Mä olen aina muiden edessä iloinen ja onnellinen ja reipas ja mukava ja tehokas ja ja ja.. mutta nyt on menossa jonkin sortin maatakaatava surumielisyys. En mä masentunut ole, kun syön ja nukun ja hoidan lapset kunnolla, mutta jotenkin vaan vitun down..
Mulla on kolme aivan ihanaa lasta, joita rakastan yli kaiken. Olen heille kaikki kaikessa ja he ovat minulle kaikki kaikessa. Ajattelen aina esin lasten hyvinvointia ihan joka asiassa. Mies on ok, tosin elämä on yhtä vuoristorataa: ylös alas ylös alas.. , mutta se kai on ihan normaalia. Mielekkäitä töitä on paljon, eikä mulla ole ikinä elämässäni ollut tilannetta (paitsi pikkutyttönä harvoin), jolloin ei olisi mitään tekemistä. Aina on monta rautaa tulessa.
Jotenkin tästä vitutuksesta on vaikea puhua kellekään. Mulla ei ole sellaisia ystäviä, joitten niskaan haluasin paskaani kaataa. Jonkin verran tietysti voin puhua, mutta en aivan kaikkea. Enkä mä usko että puhuminen auttaa: asioille pitää tehdä jotain.
En ole elämääni tyytyväinen moneltakaan kantilta, mutta moni asia on aivan käsittämättömän hyvin.
Kyyneleet valuu silmistä koko ajan.. Aina kun 'pysähdyn'. Mikä mulla oikein on?
Kommentit (14)
Olen tehnyt netissä masennustestin kuitenkin vaikka ajattelenkin, etten ole kun kuitenkin jaksan joskus ihan hienosti. Kuulemma saatan olla keskivaikeasti masentunut silti.. Tiedä sitten mitä lääkäri sanoisi. En osaa auttaa, mutta jään odottelemaan hyviä vinkkejä kanssasi. Voimia sinulle syksyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämässäsi kaikki asettamasi tavoitteet saavutettu, ja siksi olet vailla päämäärää? Perhe, työ, koti? Koita keksiä itsellesi uusia haasteita.
Kaikki on etukäteen suunniteltu, elämä on turvallista. Arki eletään suojassa pedoilta.
Lääkkeeksi suosittelisin jotain extremelajia.
Kaipaat jännitystä. Ihminen sairastuu apaattiseksi ilman jännitystä.
Ehkä muutto itä-helsinkiin tai espooseen?
oikeasti, se rakkaus ja henkinen elämän sisältö mikä puuttuu on Kristus Jeesus.
Oletko koskaan rukoillut, lukenut uutta testamenttia tai käynyt jossain hengellisissä tilaisuuksissa?
En tuputa uskoa sinulle ollenkaan, tuon vain tämän julki, että elämäsi voisi muuttua.
t. eräs uskis joka käy vapaa-kirkossa
ps. vapaa kirkko on melkein opiltaan sama kun ev.lut
Ei se tarkoita, että jos on masentunut, niin kaikki asiat täytyy olla päin persiitä. Jos oikeasti haluat tehdä asialle jotain, niin käänny lääkärin puoleen. Tai jos lapsesi ovat pieniä, niin puhu asiasta neuvolassa. Mulla oli toisen lapsen jälkeen synnytyksen jälkeistä masennusta ja en tiedä huomasiko sitä kovin moni, kun en siitä puhunut. Tällä tarkoitan sitä, että voi olla masentunut, vaikka kaikki ulkoiset merkit näyttävätkin olevan kunnossa.
Mulla oli silloin juuri tuota itkuherkkyyttä, tirauttelin itkua ihan koko ajan.
Tsemppiä sinulla ja tee rohkeasti jotain asian eteen, jos haluat muutosta ja voida paremmmin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kyynelehtiminen voi olla hormonaalistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ne asiat jotka ovat tolkuttoman hyvin, ovat suunnittelemattomia eivät tavoittelemiani.
Mulla on normaalisti aina vuosiplan ja vähän pitemmän ajan plan, mutta nyt puuttuu pitkän ajan plan totaalisesti. Mulla ei oo mitään tietoa siitä mitä realistisesti voisin haluta pitemmällä aikavälillä..
Olen itse samanlainen.
Hoidan työn, kodin, harrastukset ym.. todella hyvin.
Mutta näin syksyllä haluisin vain olla peiton alla ja lukea kirjaa.
ja koska se on joka syksyinen ilmiö niin en ota siitä taakkaa. Teen töitä ennemmän kesällä kun olen energinen ja näin syksyllä vietän ennemmän vapaata.
Sanoisin että olen alakuloinen, vaatii enemmän että minut saa iloiseksi.
Tästä asiasta olen puhunut lääkärin ja psykologin kanssa ja oppinut hyväksymään itseni tälläisena.
Huomenna taas kaivan kirkasvalolampun kaapista ja alan lukemaan sen valossa aamulehden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin hilpasta viikoksi johonkin, sais lapsi olla isän kanssa keskenään.
Yööööhhhh..!!!
Jatkuva itkuisuuskin on sitä. Jaksoin minäkin tehdä kaikkea ja hoidin lapset hyvin, mutta silti minä kyynelehdin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun siskolla on ollut samanlaisia jaksoja elämässään. Silloin on aina sairaslomalla jonkin aikaa. Tietenkin jos et ole töissä, niin kodista on vaikeaaa olla sairaslomalla. Siskoni on kyllä koti-asioiden suhteen perfektionisti, ja ottaa muutenkin paineita helposti. Vinkkini on että keskustele asiasta ystäviesi, miehesi, sisarustesi, äitisi kanssa, se helpottaa parhaiten. Jos sulla on yksikin hyvä ystävä jolle puhua ja purkautua, et välttämättä tarvitse terapeutin apua. Luulen että on tärkeää purkaa asia ulos, muuten se vaan paisuu sisälläsi. Tsemppiä!
joka totesi että selvästi masennuksen kriteerit täyttyi. Sain lääkityksen ja mietitään mahd. jutteluapua tarvittaessa
Tee netissä beckin masennustesti
Alue: Aihe vapaa
tapahtunut tähän aikaan syksyllä aikaisemin jotain ikävää? joskus vuodenaika tuo mieleen tai 'mielen puoliväliin' surullisia muistoja, jotka kaihertaa.