Lue keskustelun säännöt.
Saako etälasten joulun pilata itkemällä?
11.10.2009 |
Meillä tilanne, että veljeni kuoli juuri ja sitä ennen elokuussa sain keskenmenon. Tietäen tämän kaiken miehen ex pitää kiinni siitä, että lapset tulevat meille jouluksi. Tiedän, että joulu on osaltani yhtä itkua, etenkin, kun se piti viettää yhdessä veljeni kanssa (jota ei nyt ole). Ja ensimmäisen lapseni.
Saako etälasten joulun pilata itkemällä vai pitääkö minun esittää iloista?
Kommentit (17)
Jouluun on vielä pari kuukautta aikaa ja uskon että tarvittaessa pystyt itsesi hillitsemään suuremmilta tunteenpurkauksilta. Pienet itkut kuuluu elämään ja ne voi selittää lapsille.
Ehkä lasten jouluilo tarttuu sinuunkin. Voi olla itsellesi parempi, kun on muuta ajateltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten kanssa jne. Kerrot lapsille, että olet väsynyt ja surullinen veljesi kuoleman takia, jos alkaa itkettää, ja käyt huilailemassa tarpeen mukaan. Miehellä on päävastuu, varmaan hänkin suree keskenmenoa, mutta tuskin enää akuutin itkemisen asteella asia on muutaman kuukauden päästä.
Kivemmin joulu varmaan menee, jos on lapsia ja lasten joulutouhua, kuin että kahdestaan nököttäisitte! Sitä paitsi miehellesi voi olla tilanteessanne hyvinkin tärkeää saada viettää joulua lastensa kanssa!
Lapset nyt on syyttömiä tämän maailman kaikkiin ikävyyksiin eikä niiden niskaan voida kaataa aikuisten suruja ja asioita, näin se vain menee. Lapset elävät elämäänsä onnellisina niin arkena kuin Joulunakin ja niille voi olla maailman tärkeintä tulla Jouluna isän luokse, samoin kuin se isä odottaa vuorollaan tätä Joulua lastensa kanssa, seuraavahan on sitten kahden vuoden kuluttua.
Lapsissa elämä jatkuu, ilo on välitöntä ja aitoa ja siitä täytyy osata surun keskellä nauttia vaikka mikä olisi. Ei voi ajatella niin että ne tulevat pilaamaan siihen jotain, päin vastoin. Eivät he voi olla este teidän elämässä aina kun tulee ongelmia, he nyt vain kuuluvat teidän elämäänne niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä, samoin kuin teille joskus tulee lisää lapsia, nämä kaikki kuuluvat yhdessä teidän arkeen.
Eikös miehesi lapset kuitenkin kuulu teidän perheeseen? Vai eivätkö olekaan sinulle rakkaita? Surullinen saa olla ja on surtava silloin kun sen aika on. Lapsille voi kuitenkin ihan asiallisesti selittää mistä on kyse. Itsekin olen veljen menettänyt joten ymmärrän kyllä tuskaasi. Vie kuitenkin kauan ennen kuin asian kanssa on edes jotenkin sinut. Suru voi kestää vuosia. Ja koko sen ajan lasten on voitava elää normaalia elämää isänsä kanssa. Ei pidä rangaista lapsia asialla joka ei heille kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tottakai ap saa itkeä juuri niin paljon kuin siltä tuntuu. Ei miehen lasten takia tarvitse pitää yllä kulisseja ja näytellä, että kaikki on niiin iloista, jos ei siltä tunnu. Itkisihän jokainen meistä ollessaan surullinen myös silloin, jos omat lapset olisivat siinä. Miksi siis etälasten nähden ei saisi itkeä?
Paitsi että mulla ei ole etälapsia, omia vain. Mun äiti kuoli juuri ennen joulua ja heti perään sain km:n rv 17. Se oli todella vaikea joulu, mutta silti minä sen "näyttelin" läpi. Lapset tottakai tiesivät että olen surullinen mutta kyllä minä ne kyyneleet nielin ja pakottauduin hymyilemään lasten aukoessa pakettejaan. Tiesin että he ovat muutenkin minusta huolissaan, minusta he ansaitsivat sen jouluaaton ilman pillittävää äitiä huolehdittavanaan.
että tottakai ap saa itkeä juuri niin paljon kuin siltä tuntuu. Ei miehen lasten takia tarvitse pitää yllä kulisseja ja näytellä, että kaikki on niiin iloista, jos ei siltä tunnu. Itkisihän jokainen meistä ollessaan surullinen myös silloin, jos omat lapset olisivat siinä. Miksi siis etälasten nähden ei saisi itkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan pienet (alle 4-v) eivät ymmärrä aikuisen surua ja saattavat ahdistua siitä. Isommille voi selittää syksyn murheet ja sen kuinka olit odottanut joulua myös veljesi kanssa. Pahoittele heille jo etukäteen, että saatat olla surullinen, koska joulu on tärkeä perhejuhla, olit ilolla odottanut vauvaa ja veljesi (sekä etälasten) kanssa vietettävää joulua.
Kerro lapsille, etteivät he ole aiheuttaneet suruasi ja itkujasi. Elämään kuuluvat ilot ja surut ja miehesi lapsilla on oikeus olla jouluna isänsä kanssa.
En halua yhtään vähätellä, mutta jouluun nyt on kuitenkin pari kuukautta aikaa, kyllä sinäkin aikana kerkeää surra niin että yhden illan pystyy olla itkemättä lasten nähden. Se on sitä aikuisuutta. Voihan olla että käy niinkin että kun katsot lasten iloa niin osa siitä tartuu sinuunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta kuoli esikoisvauva kohtuun syyskuussa -97 (rv 32) ja kyllä se joulu oli ihan yhtä helvettiä. Ei todellakaan tehnyt mieli kuulla yhtäkään joululaulua Jeesus-lapsesta tai kuulla, miten joulu on lasten juhla.
jos onni suo, saatat olla uudestaan raskaana silloin. tai voita ajtella että vuosi 2010 tuo teille toivotun vauvan..
otan osaa menetystesi johdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio vastata että saa pilata!
Mun isä ja lasten vaari kuoli joulukuun alussa vuonna 2004, 65-vuotiaana syöpään. Rankkaa oli, silti en jouluna itkeskellyt. Haikeeta oli, mutta hyvin pystyin tsemppaamaan jouluaaton ilman että piti lasten joulu pilata itkulla.
vljeni kuoli, oli marraskuu. kävin vessassa itkemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlapyhien nimet ei ole erisnimiä.
vetämään jouluaaton läpi kinkunpaistosta lähtien, ihan omien lasteni takia.
Eihän ex tuossa ole menossa heille joulua viettämään?