MIKSI MIKSI MIKSI??? Miksi kolmevuotias ei K.O.S.K.A.A.N tottele heti ja tee mtä pyydetään?

tai jos ei ole, niin sitten kai on täysin sama kuinka tässä kasvatetaan vai kasvatetaanko ollenkaan. eikä tässä kukaan kai ole myöskään sanonut, että uhma olisi syytä kokonaan taltuttaa, tai edes mahdollista - vai? mutta uskokaa pois, siihen voi vaikuttaa ja paljon, nimim. ei niin helpon lapsen ja muutaman vähän helpomman äiti

Vierailija:

Mun kallonkutistaja sanoo, että jos vanhemmat saavat lapsestaan täydellisen tottelevaisen, tarkoittaa se sitä, että lapsesta on tullut neuroottinen

Tämä pelasti päiväni ;-)

nimim. 3-vuotiaan äiti

AP- Suosittelen äidille kalaöljyä ( e-epa) ja 10:een laskemista, meillä tehosi ainakin.



Olet aikuinen, 3 v on lapsi. Eli kärsivällisyyttä vaan ja jämpi rutiini arkeen, niin sujuu!



VOIMIA!

että uhmiksen ja muidenkin pikkulasten kanssa tärkeä osa kasvatusta on " lempeä jankuttaminen" . Eli just näistä arjen pikkuasioista, uudestaan ja uudestaan. Siis tuollainen riitely on hyväksi lapsen kehitykselle, kun lapsi saa itsensä vakuuttumaan, että aikuinen on ja pysyy kannassaan.

ja ajatelkaa nyt miten ihanaa, että saa jollekin ihan luvalla jankuttaa! saa olla se tylsä niuho, joka jäkättää joka päivä samoista asioista ja se on vaan toiselle hyväksi!

joo. kärsivällisyyttä kaikille uhmiksien kanssa painiville. se ei oo helppoa, ainakaan ekan kanssa, koska setulee kuitenkin aika yllätyksenä että puhekykyinen melkolailla loogiselta vaikuttava henkilö voi olla NIIN vastaan kaikkea eikä ymmärrä omaa parastaan. mulla ekan kanssa ekan uhmiksen puoli vuotta meni siihen, että rasituin ja raivostuin aivan järjettömästi tästä jokapäiväisestä vastaanpanemisesta. sitten jossain vaiheessa mulla loksahti, että tämä ei ole henkilökohtaista, ja pystyin asennoitumaan sillä lailla ulkopuolisesti asiaan, etten pahoittanut omaa mieltäni joka raivarista ja vastaansanomisesta.

just toi lempeä jankutus ja aikuisen ystävällisen tiukka auktoriteetti-rooli auttoivat. todella, 3-vuotias EI ole aikuinen, sinä vanhempana olet. hänen ei kuulukaan ymmärtää, totella, pystyä itse ottamaan vastuuta käytöksestään edes ohjattuna. hän tarvitsee silloinkin, kun on saanut selkeät ohjeet miten toimitaan, aikuisen joka tekee asian hänen kanssaan. mun esikoinen ainakin jäi juoksemaan ympyrää olkkariin iltaisin niin kauan kunnes ymmärsin että hänet täytyy todella kädestä pitäen viedä hampipesulle, ei vain sanoa että nyt tulet hampipesulle. samoin pukeminen: lapsi pyydystetään ja sitten puetaan. ihan sama vaikka se roikkuisi hampaillaan verhoista, se otetaan silti syliin ja puetaan varmasti mutta ystävällisesti ohjeistaen. ja se kanssa minkä hokaamiseen mulla meni hetki: uhmaikäisille ei kannata asettaa kysymyksiä mitä seuraavaksi tehdään ellei ole valmis kahden tunnin sessioon. jos ollaan lähdössä kotiin se ilmoitetaan asianomaiselle 3-vuotiaalle, ei kysytä että lähdettäiskö me kotiin kohta. ja kannattaa valmistella ipana myös näihin ilmoitusluontoisiin käskyihin muutama minuutti ennen toimintaa: me ollaan kohta lähdössä kotiin. sitten pian perään ilmoitus: nyt me lähdetään kotiin. ja kakru kainaloon jollei itse tule.

ja onneksi maailmaan mahtuu ääntä! sitä niistä nimittäin lähtee. onnitelkaamme itseämme siitä, että olemme onnistuneet kasvattamaan lapsen joka ei pelkää haluta asioita. tai sanoa ei. sitä taitoa tarvitaan vanhempanakin :)

KOSKA KOSKA KOSKA lapsella on selkästi äidiltä peritty mielen tyyneys ja kärsivällisyys.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2006 klo 15:30"] Miksi aina pukemisesta pitää tapella? Miksi aina ruuan kanssa renklata? Miksi pitää saada kauheita raivareita aivan ihmeellisistä asioista kuten siitä että peittoa ei peitelty oikein tai että pipoa ei puettu oikeassa järjestyksessä päähän? Miksi hiuksia ei saa laittaa kiinni pompulalla? Miksi hiusten pesu on yhtä tuskaa niin pesijälle kuin pestävälle? Miksi nukkuun ei voi mennä nätisti vaikka olisi kuinka väsynyt?


MIKSI?
[/quote]

Kun se on vasta 3 v????? Eli vauva käytännössä vielä.
T. Äiti

Meillä helpotti jo, kohta täyttää 3v.

Ap:n aloituskin oli kirjoitettu niin naurettavasti, että en ihmettele jos auktoriteetti ei pure. Olet varmaan itsekin laittanut sen pipon väärässä järjestyksessä päähän.

Meillä ei ole yhdenkään lapsen kohdalla ollut hirveän pahana tuo, mutta ikinä koskaan milloinkaan ei kukaan tottele kerrasta vaan kaikki pitää sanoa kymmenen kertaa! On niiiiin raivostuttavaa se jankkaaminen, kun mitään ei voi tehdä heti. Oli kyseessä sitten 5v tai 7v tai 10v tai 11v, niin sama juttu!

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 11:21"]Ap:n aloituskin oli kirjoitettu niin naurettavasti
[/quote]
Ei ole.

t. toinen samanikäisen uhmiksen kanssa elävä

Lue Jo (Supernanny) Frostin kirja " Lapsityrannit" ja ota käyttöön sen opastama aresti-käytäntö. Toimii! Ja muista, jos menetät hermosi lapsen nähden (tiedän, vaikeaa), lapsi tietää voittaneensa.

tai jos hän on autistinen, ei keskity kun itseensä. katoppa ite peiliin, eiköhän toi oo IHAN normaalia!!

Miksi joka asiasta pitää ränkättää vastaan? " En halua!" " Ei huvita!" " En tottele!" " Ei vielä, kohta." AAARGH!

mutta oli nyt vaan pakko purkautua tänne kun välillä niin keittää. Parempi kai tänne puhkua kuin lapselle?



ap

4-vuotiaat ovat taas ihania, 5-vuotiaata jälleen nenäkkäitä ja vetkuttelevia... siis yleisesti kärjistettynä.



Tsemiä vaan, meillä muilla on ihan samanlaista ja se on ihan normaalia lapsen kehitykseen kuuluvaa uhmaa.

Ota aivan toisenlainen ote koko äitinä ja vanhempana olemiseen. Älä anna noin suurta painoarvoa lapsen kinaamiselle. Käännä sydämesi asentoon: Olet aivan ihana villipeto kultaseni, äitipä laittaa sinut tänne unille nooooiinn pupujussukkani - ai mitä. et halua, voi voi kun nyt se vaan on unijukka jo viskellyt unihiekkaa silmiin. Olet aivan äidin pieni kultanen. Siis kuuntele kyllä mitä lapsi sanoo. Mutta sitten vaan napakasti ilmoitat suurta rakkautta välittäen, mitenkäs ne asiat kuitenkin nyt ovat. Vaikka lapsi hilluu ja kiljuu, älä sinä hillu äläkä kilju. Katsot vaan suurin lempein silmin lasta, silittelet ja suputtelet. Lapsi on lapsi, annan hänen olla. Älä odota tai vaadi mitään aikuisen käytöstä. Olkoon käytös mitä hyvänsä, asiat kuitenkin tehdään sinun eikä hänen aikataulun mukaan. Itse olen sitä mieltä, että noin pienelle rakkaus on rankaisua tehokkaampi keino.

Ja tuohon hiuspompula asiaan - siihen ei ole mullakaan ratkaisua, vanhin tytär on jo koulussa, ja ottaa vieläkin hiuksensa auki.

samasta asiasta saa sanoa 10000 kertaa ja sittenkin vasta uhkailun, kiristyksen tai lahjonnan avulla suostuu tekemään pyydetyn asian! oishan se kivaa, kun edes kerran päivässä tekis jotain ihan ekasta kehoituksesta...

Vierailija:

Siksi, että lapsi huomaa, että olet juuri noin epävarma!

Lapsen uhma on yksi kehitysvaihe. Ihan normaalia eikä todellakaan äidin syytä. Ja toisin päin, jos uhmaa ei ole ei sekään ole äidin ansio. Silloin olisin ennemminkin huolissani...