Millainen on todella huono/kamala äiti?

Äitini laittoi pienet lapsensa vauvasta-leikki-ikään oli hoidossa (=käytännössä asui) isovanhemmilla, jotka asuivat monen sadan kilometrin päässä. Tämä katkaisi hyvin äiti-lapsisymbioosin.



Myöhemmin kun me lapset asuimme kotona, niin äitini oli isässäni kiinni ja kaipasi aina itse huomioita. Lapsia en muista hänen huomioineen/hellitelleen erikseen.



Äitini teki vuorotyötä ja päivisin jos erehtyi sanomaan jotain kun yritti nukkua, niin huusi.



Erotilanteessa äitini luhistui täysin. Siskoni rippijuhlat itki. Oli rauniona. Ei jäänyt lasten surulle tilaa.



Myöhemmin lasten ollessa esimurrosikäisi-murrosikäisiä, niin muutti uuden miehen luo. Kävi kotona tuomassa ruokaa ja maksamassa laskut.



Koko ajan on jaksanut muistutella kuinka hän on uhrautunut lasten eteen ja raatanut. Edelleen kun olen jo omillani oman perheen kanssa, niin puhuu aina itsestään eikä kysele pahemmin mitään lapsistakaan.



Ja äitini siis ei ole ollut alkoholisti, eikä väkivaltainen ja on työteliäs. Kaikki perinteisesti siis hyvin, mutta todella huonoksi äidiksi hänet koin. Oikeasti hän ei ollut äiti, sillä äitiys oli hukassa. Hän oli itse se lapsi joka kaipasi huomiota. Siskoni kokeekin mummon olleen hänen äitinsä ja minulla hieman samoin. Valitettavasti emme vain saaneet enää kouluikäisenä elää ja asua mummoilla.

Tai ehkä hänen oma lapsuutensa oli aivan kamala.

Huudan lapselleni usein ja menetän hermoni mitä pienemmästä syystä. Onneksi kohta pääsen takaisin työelämään ja lapsi "pääsee" päiväkotiin.



Olen kyllä välillä ihan hyväkin äiti, mutta viime aikoina hermoni ovat olleet todella tiukalla.