Riittääkö ylipaino syyksi eroon?

Toi asiahan ei ole pelkästään sinun päätettävissäsi. Miehelläsi on oikeus tietää nuo ajatuksesi, ja sitten te YHDESSÄ päätätte mitä tehdä. Kun kerran vuosikaudet olette jo seurustelleet (tosin oman kokemukseni mukaan viikonlopputapailu ei ole mikään parisuhde. Toisesta on niin helppo etääntyä viikon aikana, eikä suhde pääse koskaan kunnolla kehittymään).



Ootko ajatellut, että teillä on tässä eka kunnon kriisi? Se tulis olisi tyytymättömyyden syy mikä tahansa, koska täydellistä kumppania ei ole olemassa.



Mut varmaa on, että jos puhut miehen ongelmasta kaikille muille muttet miehelle, niin ero teille tulee. Muokkaat itse omaa ajatusmaailmaasi siihen suuntaan, ja niin siinä käy, että sinä olet valmis eroamaan vaikka miehellä ei ole aavistustakaan ajatuksistasi. Älä tee sitä miehelle!



Jos mies on masentunut tai hänellä on todella huono itsetunto, niin lääkäri on oikea paikka, minne mennä. Noilla kiloilla hän saa lähetteen ravintoterapeutille ja pääsee laihdutusryhmään.



Minulle mieheni ulkonäöllä ei ole merkitystä, yhteenkuuluvuuden tunne on aina ollut vahva. Hänen painonsa on heitellyt masennuksen vuoksi, ja nyt kun vaikeat ajat on takanapäin, on fyysinenkin kunto koko ajan parempi. On päivänselvää, että koska kukaan ei ole superihminen, voi meistä molemmat lihoa ja laihtua moneen kertaan tässä yhteisen elämän aikana.

Teillä on varmaan muitakin ongelmia?

Toisaalta taas ei ole mitään järkeä olla yhdessä jos tuntuu että se juttu ei toimi (oli sitten syynä läskit tai ei).

Kakspiippuinen juttu kun sitä alkaa syvällisesti pohtimaan...

Minulle ei kuitenkaan riittäisi ylipaino syyksi.

Vaan se, kuinka paljon se rajoittaa yhteistä elämäämme.

Mies siis häpeää itseään, tunnustaa sen myös minulle. Ei halua käydä kovin paljoa ihmisten ilmoilla. Perus kävelylenkkeilykin on jo liikaa, mikään yhteinen urheiluharrastus ei onnistu. Yhteiset harrastuksemme rajoittuvat elokuvien katsomiseen dvd:ltä.

Ja sitten tuo, ettei mies enää tee itselleen mitään, se tuntuu minusta vain niin raivostuttavan itsekkäältä.

Eli oikeassa olet, itse paino ei ole se asia, vaan ne painon mukana tulevat ongelmat.

Otsikosta sai vaan sen käsityksen että ylipaino on se ongelma, mutta nuo ongelmat onki syvemmällä niin sitten ymmärrettävää.

-2-

Mies haluaisi mennä...

En ole antanut varmaa vastausta..

että haluisit tehdä yhdessä enemmän! ja sitä kautta kun mies alkaa puhua ttä häpeää kroppaans niin sanot hienotunteisesti että eikös silloin olisi jo aika tehdä jotain asialle. menee vaikka lääkäriin hakemaan apua. teet kevyttä ruokaa,ette herkuttele silloinkun elokuvia katsotte,joka kerta siis ja käytte yhdessäkävelyillä

seurustelemaankaan noin lihavan ihmisen kanssa. Eikä pelkästään ulkomuodon vuoksi, vaan juuri siksi, että ikimaailmassa meillä ei voisi olla arkielämässä juurikaan yhteistä; minä haluan liikkua ja mennä, nautin kuntoilusta, ja parisuhteeseen minusta kuuluu ainakin samansuuntaiset mielenkiinnon kohteet (vaikkei harrastukset suoranaisesti menisikään yksi yhteen).



Vastaukseni siis ap:lle on: Minusta perustelusi erolle on erinomaisen riittävä.



Läski - tai siis huomattava ylipaino - ei saa olla mikään tabu. Ihan samalla lailla vääristynyt asennoituminen omaan kroppaan voi olla yli-innokkaalla bodarilla, joka kaiket päivät treenaa ja ihailee itseään peilistä. Myös sellaisesta kaverista on minusta "lupa" erota.

Nämä vinkit nyt on kokeiltu jo vuosia sitten. Olen tullut tulokseen, että minun asiani ei ole hoitaa miehen dieettiä, tämän on pystyttävä siihen ihan itse. Yksi näistä minua rassaavista asioista on juuri tuo, että mieheni painon vuoksi minäkään en voisi koskaan herkutella, vaan aina vaan pitäisi olla dieetillä mukana.

vetovoimaan tarvitaan usein myös ihan tuota psyykkistä puolta. Ei tarvitse olla mikään mallikroppainen puoliso, mutta kuitenkin sen verran miellyttävä ulkonäkö, ettei aivan pahoinvointia aiheuta.



Tuntuu siltä, että teidän suhteella ei olisi oikein tulevaisuutta. Kaipaat ehkä myös kumppanin (ulkonäköön katsomatta), jonka kanssa sinulla olisi samanlaiset harrastukset. Tuossa mielessä miehesi ulkonäkö voi olla este.

En tuntisi ollenkaan kuuluvani yhteen lihavan miehen kanssa, elämäntyyli olisi väkisin niin erilainen. JA lisäksi minusta lihava mies ei ole tippaakaan seksikäs.

Toistemme parhaita ystäviä. Henkisesti kuin luodut toisillemme. Olemme käyneet molemmat vaikeita asioita yhdessä läpi ja olleet hienosti tukemassa toisiamme.

Siksi minusta tuntuukin nyt, että voiko tällainen asia olla suhteemme koetuskivi, tuntuu jotenkin niin pinnalliselta.

Ja samalla hirvittävän turhauttavalle katsella aina vaan sitä samaa menoa.

mistään pinnallisesta ulkonäköjutusta, vaan elämäntyylistä, joka superlihavuuteen liittyy. Oma mieheni ei todellakaan ole komea, vaan rumahko, mutta ei se haittaa, koska pitää terveydestään ja kunnostaan huolta, pitää liikkumisesta kuten minäkin jne... Itse olen myös hoikka, mutten mikään kaunotar. Kyse ei kuitenkaan ole ulkonäöstä, vaan elämäntyylistä, joka on minulle tärkeää. Ja siihen kuuluu terveelliset elämäntavat ja ne eivät lihavalla vain olla kohdallaaan. Mahdoton ajatus, että muu perhe ruokailee terveellisesti ja yksi mättäisi rasvapommeja.



Eli kyllä olisi riittävä syy erota meillä.

Meillä on kyllä hirveän hyvä seksielämä.

Tosin se voisi olla entistäkin parempi, jos kiloja olisi vähemmän...