Vasta rv 18 enkä halua enää olla hetkeäkään raskaana! :( Mistä saan voimia seuraaviin 22 viikkoon?

Miksi olet niin rikki jo nyt? Vielä ei pitäisi olla liiemmin liitoskipuja tms eikä muutenkaan "raskas" olo. Onko enemmänkin henkistä väsymystä?



Ettet olisi sairastunut raskausajan masennukseen? Mulla se vei voimat rv20 ja rv22 olin jo päiväsairaalassa lepäämässä, kuukauden ajan siellä kävin päivät. Ei tuollaisesta nyt välttämättä ole kyse, mutta kyllä se voi sitäkin olla -eikä tuo ole sitten lainkaan häpeä vaan aikas yleistä.



Tsemp anyway! Koeta jaksaa!

Jos et ole käynyt vielä rakenneultrassa niin on aina mahdollista että sieltä paljastuu jokin letaali kehityshäiriö ja pääset keskeyttämään raskauden heti.

Jos siis kyse on fyysisestä väsymyksestä/kivuista ja säryistä, niin niihin saattaa löytyä paljonkin apukeinoja. Jos taas kyse on siitä, ettei sua "huvita" olla raskaana, niin se on voi voi, vielä ois ainakin puolet jäljellä...

Mä niin jaan ton sun tunteen! Mullakin oli semmonen olo, että mä en todellakaan jaksa enää olla raskaana. Mutta mulla oli kyllä sillon viikkoja jo 41. Että tsemppiä odotukseen, kyllä se siitä ;)

että otat asian puheeksi neuvolassa.

Olen kokenut edellisetkin raskaudet henkisesti haastaviksi. Minulle raskaus on yhtä huolestumista ja mielialojen vaihtelua. En nauti olostani, vaan toivon, että vauva syntyisi jo. Kaikilla kerroilla mielialani on kohentunut välittömästi synnytyksen jälkeen.



Toisekseen minulla on jo nyt supistuksia, joiden takia olen joutunut lähes vuodelepoon. Pitäisi silti jaksaa hoitaa isommatkin lapset (apuvoimia on kyllä, mutta silti).



Tällä hetkellä tuntuu siltä, että maataan sitten loppuraskaus sängynpohjalla ja pelätään jatkuvasti pahinta.



ap

ollut raskausmasennus joka kerta kun olen raskaana(3kertaa)välillä itkenyt vaan sängyn pohjalla enkä ole jaksanut mennä suihkuun yms..koska tunnen olevani hirveä norsu joka ei kehtaa liikkua kotoa mihinkään.Myös fyysisesti ollut kurja olo:(vauvan takia oon sinnitellyt raskaudet läpi,ja heti kun lapsi on syntynyt olo on ollut mitä mainioin=)

Minulla ongelma on erilainen: kannan aina raskaana ollessani hirvittävää huolta vauvasta. Joka ikinen päivä pelkään, että hänelle sattuu jotain tai hän on vakavasti vammainen tai sairas tms.



Kun vauva syntyy ja näen hänet, huoli katoaa. Varmaan niin käy nytkin, jos tässä edes loppuun asti päästään (supistelu...)



ap