Miksi sitä paheksutaan, jos vanhemmat asettavat lapselleen kunnianhimoisia tavoitteita?

on oikeasti kiinnostunut ja innostunut niin en näe toiminnassasi pahaa. Toki hyviä harrastuksia kannattaa tukea. Jos PAKOTTAISIT hänet soittamaan vasten tahtoaan, niin sitten pitäisin sinua hirviönä.



Mitä jos hän ilmoittaa yhtäkkiä että haluaakin lopettaa soittamisen ja pelata jääkiekkoa? Mitäs sitten teet?

jossa tutkittiin että onko hänen lahjakkuutensa geneettistä? siinä kävi ilmi että hänellä oli aika ristiriitainen äitisuhde.

lukukauden loppuun saakka, kerran siitä oli maksettu. Ei kesken vuoden voi lopettaa.

Minä myönnän näin anonyymisti suoraan, että haluan lapsestani huippuviulistin. Tiedän hänellä olevan siihen lahjoja. Hän on soittanut nyt 2 vuotta, aloitti 4-vuotiaana. Poika on soitosta varsin innostunut ja saanut kehuja opettajaltaan. Jos poika päättää täysi-ikäisenä toisin, on valinta hänen. Mutta siihen asti aion tehdä kaikkeni, että pojan motivaatio säilyy ja hän pääsee parhaimpaan mahdolliseen oppiin. Tämä on kuitenkin asia, jota ei ole lupa sanoa ääneen. Minua paheksuttaisiin välittömästi äitinä, joka kanavoi oman tukahdutetun kunnianhimonsa lapseen tai jotain. Tosiasiassa kuitenkin todella monet vanhemmat toimivat samalla periaatteella kuin minä. Tavoitteiden kohteet vain vaihtelevat.

kanavoivat omaa tukahdettua kunnianhimoaan, oikeuta sinua kanavoimaan tukahdettua kunnianhimoasi lapseen? Mikä on motiivisi toiminnallesi?

Tosiasiassa harva 'huippu' on tasapainoinen ja onnellinen muussa elämässään. Tutkitusti hieman keskitason yläpuolella lahjakkuudeltaan olevat ihmiset elävät kaikkein onnellisimman elämän, eivät nuo huiput. Siksi minusta olisi väärin riistää lapselta rauhallinen lapsuus, vaan siksi, että äidistä huilunsoitto on jotain 'hienoa'.

eteni niin, että suzuki kolmonen oli 7-vuotiaana käyty läpi. Vibraatolla veti biisit ja harjoitteli päivittäin..välillä kaverinsa kanssa leikkivät yhdessä viululla neljäkin tuntia:D?



Yhtäkkiä homma alkoi ahdistaa lasta. Alamäkeä kesti n. puoli vuotta. Päivittäistä itkua ja järjetöntä stressiä, että osaako kaikki läksynsä...joita oli siis neljä-viisi kappaletta...ja oletus oli, että ne osattiin seuraavalle kerralle..



Päätimme pistää pelin poikki ja armahdimme lapsen harrastuksesta, missä oli opettajan mukaan erittäin lahjakas. Saimme valtavaa syyllistystä muilta vanhemmilta ja opettajalta...



Nyt lapsi on yksitoista ja vihaa ja pelkää kaikkea soittamiseen liittyvää. Kyselee, että emmehän koskaan pakota häntä. Emme pakota.



Kannattaa miettiä todella tarkkaan, ennenkuin lähtee mukaan Suzuki-touhuihin....on aika kaukana kasvatustieteen konstruktiivisesta ja lapsilähtöisestä oppimis- ja ihmiskäsityksestä



Kysyn sinulta ap. että etkö pelkää lapsesi omaksuvan ns. false selfiä ja romahtavan...mistä tiedät, että lapsesi haluaa sitä mitä sinä haluat? Älä tee samaa virhettä kuin me..:((

pakottaminen tuo psyykksiä ongelmia lapsille

Jotenkin se katsotaan pyrkyryydeksi, näin olen tulkinnut. Ja vielä pahempaa on, jos ei ITSE tavoittele jotain, vaan asettaa näitä tavoitteita (tai salaisia toiveitaan) lapsensa harteille.

Jotenkin se katsotaan pyrkyryydeksi, näin olen tulkinnut. Ja vielä pahempaa on, jos ei ITSE tavoittele jotain, vaan asettaa näitä tavoitteita (tai salaisia toiveitaan) lapsensa harteille.

kunnianhimoa arvostaa, mutta miksi ihmeessä pitäisi arvostaa vanhempaa, joka toteuttaa itseään lapsen kautta? Mitä jos joku pakottaisi sinut opiskelemaan maailman parhaaksi asuntoesittelijäksi? Jos lasta jossain vaiheessa täydellisesti lakkaa kiinnostamasta tuo viulunsoitto, niin hänenkö pitää jatkaa sitä siitä huolimatta monta vuotta? Epäilen, että kukaan huippuviulisti ei ole tullut huippuviulistiksi ilman omaa tahtoa siihen.

vaan siksi, että äidistä huilunsoitto on jotain 'hienoa'.

että kunnianhimoisten tavoitteiden pitäisi olla sisäsyntyisiä, ihmisen itsensä tuottamia. Muuten ne eivät oikeastaan ole tavoitteita lainkaan vaan tehtäviä tai jotain.



(käytännössä homma lienee ok, jos poikaa ei pakoteta ja kehitystasonsa otetaan huomioon ja kunhan vapaalle leikille riittää aikaa)