Ihmettelisittekö meidän asumista?

En tuomitse, mutta miksi asutte noin?

kaksiossa lapseni kanssa. Melkein sama juttu.

Elleivät omista turhaa roinaa ja mahtuvat tuohon kämppään,niin sehän on paras ekoteko. Mihin te niitä neliöitänne tarvitsette? Turhan romun säilömiseen? Senkö vuoksi, että muillakin on iso asunto ja kallis kivitalo?

Jos asutte kalliilla alueella, kuten Helsingin keskustassa, ymmärrän asumisenne. Muuten ihmettelisin :)

samalla vuokralla kaksioon pääsisi vaan jossain Kontulassa tai rajan takana. Halutaan asua Etelä-Helsingissä eikä periferiassa. Kun olen jutellut ihmisten kanssa tästä, niin heillä tärkeämpänä kriteerinä on asunnon koko, meillä taas sijainti.



ap

mutta jos se ei ole teille ongelma niin mikäs siinä.

Tunnen muutamankin kolmekymppisen pariskunnan, joka asuu tilavahkossa yksiössä. Ja me asumme Etelä-Helsingissä pienessä kolmiossa (minä, mies ja kouluikäinen lapsi), vaikka saisimme samalla rahalla periferiasta (Vantaa, Itä-Helsinki) rivarinpätkän tai ok-talon. On tätäkin ratkaisua joskus ihmetelty, mutta ei nyt suoraan ja ääneen...



Meille tärkeää on sijainti (meren äärellä, hyvällä alueella) ja kämpän estetiikka, ei koko. Enkä edes HALUAISI ok-taloa (en ole pihaihmisiä ja tykkään siitä, että taloyhtiö hoitaa istutukset, kunnostukset ja julkisivusiivoukset). Tänne mahtuu kaikki tarvittava ja loput on sitten varastossa.

Mekin asuimme yksiössä kahteen otteeseen, välillä kolmiossa, nyt olemme äskettäin muuttaneet yksiöstä kaksioon ja tilaa tuntuu olevan huimasti! Pienin asuntomme oli vajaat 30 neliötä eikä parvisänkyäkään ollut, siinä oli tila kortilla, mutta ei todellakaan mahdotonta ollut asuminen (asuimme siinä asunnossa vuoden).



Ihmiset arvostavat eri asioita. Itse ohittaisin olankohautuksella ihmettelyt yksiöasumisesta, mitäpä se kenellekään kuuluu miten te viihdytte ja mitä arvostatte. :)

ja olimme alle 3-kymppisiä, asuimme jonkun aikaa yhdessä 26 neliön yksiössä!!! Ja pärjättiin oikeesti kivasti. Asunto oli sisustettu tosi nätiksi ja mitään ylimääräistä tavaraa ei ollut. Pienessä keittokomerossa kokkasimme yhdessä tosi paljon ja kahden hengen ruokapäydän ympärillä söimme monet romanttiset illalliset. No vieraita ei voinut kauheesti kutsua ja mitään isoja illallisjuhlia ei mahtunut pitämään, mutta muuten ei ollut valittamista.



Asunto oli oma ja kun se saatiin maksettua, saimme tuossa asuen säästettyä tosi hyvin ennen kuin ostimme isomman asunnon.

Huvittaa toi Helsingissä asuvien periferia-nimitys viittamaan Vantaaseen tms. Ollaan sitä nyt niin kaupunkilaisia, että.

Olen aina ollut valmis tinkimään neliöistä paremman sijainnin vuoksi, tai siksi että rahaa riittäisi esim. matkusteluun.



Mikäs sitä rakastuneena on yksiössä elellessä!



Sitä kyllä ihmettelin kun yksi pariskunta asui yksiössä jossa oli 90-senttinen sänky - en tajua miten ne pystyivät nukkumaan siinä. 120:ssa nukuin vuosikaudet miehen kanssa, mutta ei sentään 90:ssa.

Huvittaa toi Helsingissä asuvien periferia-nimitys viittamaan Vantaaseen tms. Ollaan sitä nyt niin kaupunkilaisia, että.

Vantaahan ei käytännössä ole edes kaupunki.

Itse en ihmettelisi ap:n tilannetta, enemmän ihmettelen näitä, jotka heti miehen ja työpaikan (ja lapsen) saatuaan muuttavat Espooseen/Vantaalle, ihan kuin Helsingissä ei voisi sitten enää elää.

Asuttiin Dommalla 38 neliön kaksiossa, ja se tuntui liian pieneltä. Suurin syy tosin oli että kämppä oli suunniteltu soluksi, eikä sopinut meille. Emme esim. saaneet ruokapöytää mihinkään järkevästi jne.



Mutta jos pohja on toimiva eikä ole esim. suurta tavaramäärää kuten meillä (=lähinnä PALJON kirjoja ja levyjä jotka vie tilaa) niin mikä ettei :) Sijainti on kyllä meillekin tärkeä, ennemmin pienemmässä (muttei liian pienen oloisessa) paremmalla paikalla kuin isommassa jossain syrjässä.

Mun asunnoissa on aina pitänyt olla makuuhuone ja olohuone erikseen. Olisi tyhmää nukkua olohuoneessa!

on tarkoitettukin, ei ryppyotsaisesti otettavaksi...