Mistähän johtuu vammaisten ja erityisten lasten vanhempien mollaaminen?
Voikohan syynä olla se, että kun uskotellaan itselleen, että jollakin ne vanhemmat sen vian on itse aiheuttaneet, niin ei ole sitä kamalaa pelkoa siitä, että itsellekin voisi käydä niin? Että voisi saada kehitysvammaisen lapsen tai mikä kauheinta adhd:n?
Siksi on niin auvoisaa kuvitella, että kun elää raskausaikana varoen ja hoitaa ja kasvattaa lapsensa hyvin niin mitään ei voi käydä (mikä ei todellakaan pidä paikkaansa).
Kommentit (6)
Valitetaan että e-lapset saa puheterapiaa, oikein päiväkodissakin ja tavikset ei.
Tuleeko valittajat ajatelleeks että useimmiten terapiat tulee Kelan maksamana eikä kunnalliselta(jossa yleensä ns. tavikset..). Ja varmasti moni meistä ottais lapsensa ongelmattomana ja laittais siitä hyvästä vaikka isoon pväkotiryhmään. Mutta valita ei saa ja ainakin mulle myös e-lapseni on rakas kuten muutkin lapseni.
Täällähän ei saa olla kaunis tai ruma, lihava tai laiha, äiti tai lapseton, akateeminen tai peruskoulupohjalla, erityislapsen tai lahjakkaan vanhempi -
oikeasti, tämä palsta on ihan kauhua ja tähän pitää suhtautua sillä tavalla kuin vuokraisi jonkun horrorfilmin nauttiakseen vähän aikaa siitä kamaluudesta kun tietää että voi taas palata turvalliseen elämäänsä sen jälkeen.
lisäksi yksi meidän entinen naapuri mollasi. Tosin oli ilkeä muutenkin.
Muuten ei ole mollattu.
Adhd lapsen äitejä usein mollataan. Vanhemmat jakautuvat kahteen kastiin hyvin kasvattavat ja huonosti kasvattavat.
Adhd lapsen kasvattamien on vaativaa hommaa. VÄLINPITÄMÄTÖN EI SAA OLLA.
Itselläni kehitysvammainen poika ja kuopuksella jonkinnäköinen add epäily.
Kyllä kehitysvamma näkyy, vaikka pojalla se lievä onkin.
puheterapiaa siksi, että jollakin on vammainen lapsi?
Eli jos sulla on aivoinfarkti ja halvaannut, ei kannata haluta fysioterapiaa ja kuntoutusta, koska jollain toisella on asiat huonommin.
Valitetaan että e-lapset saa puheterapiaa, oikein päiväkodissakin ja tavikset ei.
Tuleeko valittajat ajatelleeks että useimmiten terapiat tulee Kelan maksamana eikä kunnalliselta(jossa yleensä ns. tavikset..). Ja varmasti moni meistä ottais lapsensa ongelmattomana ja laittais siitä hyvästä vaikka isoon pväkotiryhmään. Mutta valita ei saa ja ainakin mulle myös e-lapseni on rakas kuten muutkin lapseni.
Oletko ap, itse erityislapsen äiti?
Minä olen, mutta en ole törmännyt mainitsemaasi mollaamiseen (onneksi).
On tämä sen verran rankkaa muutenkin. Toki myös palkitsevaa.
Erityislapsen kohdalla edistysaskeleet ovat todella iso juttu, ne kun eivät ole itsestäänselvyyksiä.