Miksi tämä nukuumaanmeno 3- ja 5-vuotiaiden kanssa on aina helvettiä?

Iltajooga. Usko tai älä, mutta rauhallinen musiikki (klassista vaikka, tai jotain new age tyylistä) ja muutama kynttilä. Vartti rauhallista joogaa hampaidenpesun, pisujen ja muiden rutiinien jälkeen. Sitten pusut ja sänkyyn. Toiminut jo kolme vuotta!!!!

vai lähinnä mietiskelyä?

Pakko hehkuttaa omia poikia! :D



Iltasatu joko olkkarin sohvalla tai vasta iltapesun jälkeen pedissä.



Sitten odotan huoneessa että nukahtaa.

5 v nukahtaa ilman iltasatuja. Itse käy iltapissalla ja pesee hampaat. Varmistelen hampaiden pesua, mutta itsenäisesti hoitaa sen.

Ei mutinoita eikä kitinöitä, nukahtaa muutaman minuutin päästä kun pään tyynyyn painaa.

Nyt vanhempi isoveikka oli pienenä aivan samanlainen. Ei KOSKAAN tarvinnut kädestä pitää tai istua vieressä nukkumaan mennessä.

Mutta kun minä kun niin kovasti tykkään puhua lasteni kanssa kaikki päivän asiat petissä, kölliä vieressä, kertoa että ovat tärkeitä, lukea iltasadun (lukeminen on ihanaa ja tärkeää!).. Kukaan ei tätä vaadi, omasta halustani toimin.

kysyjää, toisten hehkuttelu...surullista. Ap:lle voimia ja kärsivällisyyttä! Yritä olla suuttumatta mistään (ei varmasti helppoa), voisi olla lasten helpompi nukahtaa kun ollaan positiivisella mielellä kaikki!

meillä ainakin menee ihan HIRVEÄKSI SIRKUKSEKSI jos menee VARTIN yli tietyn kellonajan



Aikaistapa aloitusta puolella tunnilla ja katso mitä tapahtuu

Meillä on 5v ja 7v,7v toimii jo paremmin itse mutta tuo 5v AARGGGHHH!!!



Meilläkin tää on minuutin tarkkaa hommaa,eli mielummin ajoissa kuin liian myöhään!!



Ai niin ja sit meillä toimii se et ensin käydään pesulla,sit syödään ja sit hampaan pesulle ja nukkumaan.

Meillä pojat kohta 4 ja 5.5v, vielä jokin aika sitten nukkumaanmeno oli aikamoista fiaskoa useinkin, pelkää pelleilyä, villitisivät toisiaan jne. Minä/mieheni huusimme, vaikka olimme vakaasti päätäneet olla huutamatta, välillä jompaa kumpaa roudattiin rappuun miettimään jne. Kaikkea minkä itsekin tiesi olevan vastoin maalaisjärkeä ja kaikkia kasvatusoppeja. Jotenkin tilanne on vaan helpottanut ajan kuluessa.



Ei edelleenkään olla optimissa, jompi kumpi meistä istuu tässä koneella poikien sänkyjen välissä siihen asti, kun nukahtavat.



Meillä yksi iso ratkaisematon ongelma on se, että esikoinen väsähtäisi yleensä jo selvästi kuopusta aikaisemmin. Nukkumaanmenoaika on jonkinlainen arvioitu puolitie, mutta nytkin kuopus vielä pyörii sängyssään inta odottamassa. Eri aikaan taas heitä ei saa nukahtamaan, vaikka esikoinen olisi miten väsynyt, niin ei nukahda ennen kuin kuopuskin on sängyssä...



Ennen lasteni syntymää olin takuu varma, että mihinkään nukuttamisrumbaan en lähde mukaan. Vaan on jokunen muukin asia mennyt toisin kuin kuvittelin.



Malttia tilanteen rauhoittumisen odotteluun, hengessä mukana!

Mitä aiemmin yritetään saada lapsia sänkyyn sitä enemmän pelleilyä "äiti ei mua vielä väsytä", pomppimista pois sängystä, "äiti mua pissattaa" jne.

Jos kello on jo reilusti yli tavanomaisen nukkumaanmenoajan niin sitten lapset nukahtaa kuin itsestään.

meillä ainakin menee ihan HIRVEÄKSI SIRKUKSEKSI jos menee VARTIN yli tietyn kellonajan Aikaistapa aloitusta puolella tunnilla ja katso mitä tapahtuu

Mistä asioista se tappelu tulee? Riehuvatko lapset sängyssä? Vai eikö heitä nukkuta? Vai taistelevatko unta vastaan? Vai onko ongelma jo iltatoimissa?



Kannattaa rauhoittaa leikkejä ennen nukkumaanmenoa niin, ettei kaikkein riehuvaisimmat jutut ala enää illalla viimeisenä. Sitten ne rutiinit samanlaisina ja melko samaan aikaan. Päivällä riittävästi liikuntaa.



Sängyssä pitää löytää lapsille paras tapa nukahtaa. Joillain se on omassa sängyssä, jollain yksin, jollain sisarukset yhdessä. Ehkä vanhempien sänkyyn on paras nukahtaa, tai vanhempi muuten lähellä, kun toiselle sopii taas että vanhempi menee pois. Tällaisissa asioissa on vain itse tunnettava oma lapsi.



Ja joku rauhoittuu iltasatuun, toinen lauluun, kolmas hierontaan, neljäs pusuihin ja hyvän yön toivotukseen. Iltatoimiin ja nukkumaan viemiseen sopii joillekin kumpi vanhempi hyvänsä. Toisella on tärkeää, että iltatoimet ja nukkumaan viemiset hoitaa se vanhempi, jota on päivän mittaan nähty niukasti.



Jotain lasta on tarkkailtava huolella, sillä nuo joidenkin edellä mainitsemat asiat voivat toteutua samallakin lapsella: Jos sänkyyn viedään liian aikaisin, niin ei vielä väsytä ja siksi riehutaan, jos taas liian myöhään, niin menee yliväsymykseksi. Silloin on oltava lapsen kanssa iltaisin tarkkana, että nukkumaan meno ajoittuu hyvin.



Kannattaa harkita palkitsemista hyvästä nukkumaan käymisestä. Tarrataulukko toimii ihan hyvin. Sen avulla hyvät nukkumaan menon kokemukset lisääntyvät ajan kanssa, ja lopulta palkintoa ei enää tarvita.



Ja sänkyyn mennessä kannattaa vielä jutella lapsen kanssa sen verran, että varmistuu, ettei mikään päivän mittaan tapahtunut paina pienen mieltä. Tietysti vielä parempi on, kun tilanteet selvitetään jo päivällä huolella, etteivät ne jää painamaan.



Ja lopulta sitten sitkeys palkitaan. Kaikille lapsille nukkuminen ja nukahtaminen ei ole helppoa, vaan vaatii vanhemmilta pitkään opastamista. Lapset ovat tässä suhteessa erilaisia. Sitkeys kuitenkin palkitaan. Kun se oma tapa löytyy, niin sen jälkeen parannusta voi tulla jo muutamassa viikossa tai parissa kuukaudessa. Mutta se omille lapsille sopivan tavan löytäminen voi olla joskus työlästä ja vaatii paljon kokeilua ja analysointia. Kannattaa miettia mahdollisimman monipuolisesti mikä milloinkin meni pieleen ja mistä se johtui. Ja vastaavasti onnistuneen illan jälkeen auttaa miettiä, että mistä onnistuminen johtui.



Tsemppiä ja voimia!



T. äiti, jonka toinen lapsi nukahtaa kunhan sänkyyn vie, ja toisen kanssa on taisteltu syntymästä asti, ja nyt 5-vuotiaana on ainakin vähän parempi kausi menossa. Paljon olen aiheesta lukenut.

ei ole aiheesta vain lukenut, vaan nuo kaikki ajatukset tuli mieleen omasta kokemuksesta. Jokainen kohta on käyty läpi kantapään kautta ja laidasta laitaan. Kyllähän sitä näinä vuosina on ehtinyt.



Ja vauva-aika on sitten vielä aivan oma lukunsa, mutta siihen ei tässä nyt tarvi mennä sen enempää.