Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa puolisolle ettei ole onnellinen?
04.02.2008 |
Pidin aina kliseenä sitä, että ajan myötä suhde voi muuttua kaverisuhteeksi. No ajan myötä perheeseemme on syntynyt kolme ihanaa lasta.
Nyt nuorin kohta nelivuotias vanhemmat tytöt jo ekoillaluokilla. Lapset ja kotityöt hoidamme suurin piirtein puoliksi.
Vietämme kaikin puolin onnellista perhe elämää. Tai kaikista muista paitsi minusta.
Tutut puhuvat kuinka ihana perhe olemme, se ahdistaa minua suuresti. Minun tekisi mieli sanoa päin naamaa, että en ole onnellinen.
Vaimo muistaa kertoa kuinka hän rakastaa minua ja kuinka onnellinen hän on kaikesta.
Välillä tuntuu siltä, että ainut maanpäällä joka ymmärtää minua on meidän koira¿
Haluaisin tuntea sen tunteen, kun joku ihminen tuntuu vastustamattomalta molemmista osapuolista. Nyt sellaista ei ole. En osaa lähestyä enää vaimoani, johtunee siitä että olen kymmeniä kertoja tullut torjutuksi. Eli meillä kesti vuosikausia tilanne jolloin ei juurikaan ollut pusittelua kummempaa kanssakäymistä. Jos erehdyin ottamaan vaimoni kainaloon, niin silloin tuli jo kyynärpäästä ja tiukka komento kauemmas. En ymmärrä miksi en saa koskea? Olen kysynyt asiaa. Vastaus on ollut että ei se vaimoa haittaa... eikä ymmärrä miten se voisi haitata minuakaan. Haluaisin vain tuntea sen kun joku haluaisi minua.
Ainut mikä minut pitää suhteessa on se, että joutuisin eroon pienistä tyttäristäni, jotka palvovat minua. Eli ovat täysin isin tyttöjä.
En haluaisi romuttaa lasteni turvallista elämää.
Kommentit (3)
Lapset ovat onnellisia vain, jos vanhemmatkin ovat. Kaksi kotia ei ole ongelma, jos välit ovat hyvät. Avoimuus auttaa, vaikka kertominen vaikeaa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja uutisia: se onnellisuus on ihan asennekysymys.
todennäköisemmin väsymyksestä ja pienistä lapsista. Sehän on maailman luonnollisin asia, että energiaa ei riitä oikein muuhun, kun pienet vie kaikki voimat. On tietysti väärin, että vetäytyy toisesta eikä edes halaa tms, mutta minkäs teet, kun tuntuu, että kaikki vaan haluaa jotain, mieskin vaan vaatii. Siltä se siis tuntuu ja sitten siitä onkin vaikea päästä eroon, mutta siitä voi päästä eroon. Pikkuhiljaa, kun lapset ovat itsenäisempiä, aikaa jää enemmän ja silloin pitää puhua, puhua ja puhua. Ja pienin askelin taas lähentyä, menkää elokuviin, lukekaa kirjoja ja keskustelkaa niistä, tehkää risteily, käykää syömässä jne. Jos on halua, lähentyminen voi tapahtua vielä monen vuoden jälkeenkin.