kaasoudesta

Eräs ystäväni -- joka oli häissäni kaasona -- otti minuun yhteyttä (kuulemma ensimmäisenä ihmisenä) ja kertoi, että hän on menossa naimisiin. Tarvitsee kuulemma apua, kun on pienen budjetin häät. Autoin häntä kaikenlaisessa: kukkien hintoja selvitin, paikkojen hintoja selvitin, ruokien hintoja, kuljetusten hintoja, kerroin edullisista mahdollisuuksista saada kuljetus hääpäivänä, edullisista valokuvauksista, bändeistä, miten häämatka (heidän toivomaansa kohteeseen) voidaan järjestää edullisesti (katsoin lentoja ja hotelleja). Hän aina pyysi minulta seuraavassa mailissa lisää apua. Kysyi askarteluapua kutsuihin ja muihin.

Ensin en olettanut, että pääsen kaasoksi, mutta kun minut niin selkeästi otettiin mukaan suunnitteluun (ainoana henkilönä, koska uskalsi vain minulle paljastaa) niin oletin, että hän ottaa minut kaasoksi. Mielestäni kaasojen tehtävä on auttaa näissä asioissa.



Nyt hän lähetti mailin ja kertoi, että on nyt vasta kertonut tuleville kaasoilleen tulevista häistään. Ja minua hän ei kutsunut kaasoksi.



Olen hiukan pahoilla mielin. Tietysti autoin häntä mielelläni, mutta ...minulle oli pettymys, että en pääse kaasoksi. Olin ensimmäinen jolle hän kertoi ja autoin häntä niin monessa asiassa. (En toki peruisi apuani, jos tietäisinkin.)



Olenko kohtuuton, kun olen pettynyt? En tietenkään hänelle ilmaise asiaa.