G: Parisuhteesi pahin ongelma?

Läheisyyttä saan vain silloin, kun mies haluaa seksiä.. Eli se ehdottomasti on puute. Muuta ei sitten olekaan, mutta tuo on riittävästi.

Lisäksi on lukuisia muita pikkuongelmia....

Minun ei tarvitse sanoa kuin esim: " Vitsi tää leivänpaahdin on oikeesti huono" , niin hän kuvittelee sen olevan jotenkin hänen syynsä, koska hän on ostanut sen paahtimen.



Toinen ongelmamme on yhteinen yritys, jossa molemmat työskentelemme. Mieheni on huono jakamaan vastuuta firmastamme, hän haluaa vastata kaikesta ja minä taas väistyn ennemmin, kuin alan " tappelemaan" vallasta. Väistyn hiljaiseksi duunariksi, vaikka en oikeasti nautikaan siitä osasta. Jos nyt voisin valita työskentelisin mieluummin eri työpaikassa mieheni kanssa.

vaan enpä tiskaa minäkään.

Ei ole karannut käsistä mutta siinä rajoilla on ollut useamman kerran.



Omalta puoleltani varmaan nuutuneisuus, innostumattomuus, näreys.

ei muita ongelmia. kolme alle viisi vuotiasta lasta, miehen epäsäännöllinen työ ja omat opinnot lastenhoidon ohella teettävät päänvaivaa välillä mutta parisuhteen ainoa ongelma on tämä väsymys ja siitä seuraavat " turhat" napinat. pääasiassa ei kuitenkaan parisuhdetta uhkaavia tai haittaavia ongelmia.

Ukko pillastuu sekunnissa ja alkaa huutaa / raivota, välittämättä siitä että lapset on kuulolla. Inhottaa lasten kuullen riidellä jatkuvasti. :(

Toisekseen perhesuunnittelu, eli minä haluaisin lapsia nopeammalla aikataululla kuin mies.

ja siitä johtuen molempien uskottomuus.

22

mutta jos oikein kaivelen niin varmaan jotain keksin...hmmmm



no joskus harmittaa, kun aika harvoin ... ei tämä voi olla mikään ongelma... en tosiaan keksi mitään. Mutta ei kannata olla kateellinen, on niitä meilläkin ollut oikeita valtavan kokoisia ongelmia, että olemme olleet hukkumaisillamme niihin ja olen niin onnellinen, kun olemme niistä selvinneet ja kasvaneet ihmisinä molemmat. En olisi voinut uskoa, että vielä joskus voin sanoa näin - kaikki on hyvin.

Unohdamme usein miten ihanaa on kun halataan, suukotetaan ja hellitään toista spontaanisti ihan koska vain, arjen keskellä. Kaipaan tätä eniten - esimerkiksi sitä kuinka mies tuli yhtäkkiä kesken ruoanlaiton taakse, kiersi kädet vyötäisille ja suukotti niskaa... :o/ Seksiä harrastamme pari kertaa viikossa ja elämä on kyllä mukavaa, mutta se hellittely, joka ei johta seksiin - se on aivan jäänyt. Toisinaan minä muistan tehdä jotain, mies aniharvoin. Yleensä kuitenkin olemme kuin hyvät ystävät kotona. :o/ Paitsi sitten sängyssä, kun tekee mieli. Mutta kai sekin on jotain - ja kaikki tämä on korjattavissa.

tosin en tiedä, onko se varsinaisesti parisuhteen ongelma, olosuhteen pakko vain.

Seksin puute, ystävien puute, yhteisen ajan, rahan tai läheisyyden puute, vai se, että oikeastaan kaikki on aika hyvin, emme vain osaa olla tyytyväisiä mihinkään.

Muuten kultainen ja hyvä ihminen.

Ei se oikeastaan meidän keskinäistä suhdettamme huononna, vaikka tietysti olen huolissani ja surullinen silloin kun mies ei voi hyvin.



Onneksi ohimenevää ja hoidettavissa :)



Meillähän meneekin loistavasti, kun oikein ajattelen! Rakkautta, hellyyttä ja kunnioitusta riittää ja yhteisiä suunnitelmia ja unelmia. Sori, ei tällaisia saisi sanoa tässä pinossa, menen hehkuttamaan muualla ;)