Kysymys niille, joiden mies juo liikaa usein tai ajoittain ja joita ÄRSYTTÄÄ
Alkoholi on jossain määrin ongelma perheessämme, mutta en tiedä onko miehellä oikeasti alkoholiongelma vai olenko liian tiukkis. Ja mikäpä olisikaan parempi paikka reality-checkiin kuin av?
Eli miten te muut suhtaudutte miehenne alkoholinkäyttöön? Aiheuttaako miehen alkoholinkäyttö ongelmia perheessänne? Kuinka lapset suhtautuvat, vai ovatko he joutuneet näkemään vanhempiaan kännissä? Onko ongelma kehittynyt lievästä vaikeampaan, tai onko jollain kokemusta siitä että lievä liikakäyttö (satunnaiset tahattomat kännit) pysyy lievänä?
Olen välillä todella huolissani tilanteestamme. Erilaisten toilailujen, sammumisten, muiden vahinkojen ja jatkuvasti lisääntyneen alkoholinkäytön seurauksena mieheni teki muutama vuosi sitten päätöksen pitää joka toinen kuukausi kuivana. Tämä pitää tilanteen hallinnassa, mutta toiveistani huolimatta ajatuksen tasolla kehitystä ei ole tapahtunut. Nyt kuukauden vaihtuessa mies lipitti kaljaa koko illan, ja sain satunnaisia raivareita (vanhat muistot aiheuttavat minulla melkoista aggressiota humalan merkkejä kohtaan). Ilta loppui siihen, kun mies lupasi mennä nukkumaan mutta löytyikin sitten torkkumasta saunasta kaljatölkin kanssa, jonka oli sinne kuljettanut huomaamattani.
Luulen, ettei satunnainen kännäys minua häiritsisi, jos se tapahtuisi sopivissa tilanteissa. Käytännössä tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että humala juodaan kodin ulkopuolella. En halua, että lapset joutuvat näkemään isäänsä humalassa. Lisäksi tänään minulla oli paljon puuhaa, kokosin huonekaluja ja vauva nukkui huonosti ja vaati vierelleen nukuttajaa jatkuvasti. Miehestä ei ollut avuksi kumpaankaan puuhaan. Sama kuvio toistuu aika ajoin. Ongelmana on myös se, että mieheni alkoholinkäyttö aiheuttaa minussa aggressioita, enkä halua että lapseni näkevät minut sellaisena.
Tarvitsisinkin muiden vinkkejä ja kokemuksia myös omaksi avukseni. Kuinka oppia hallitsemaan vihaa, jota miehen orastava alkoholismi aiheuttaa? Miten selittää asia lapsille, jos he joskus näkevät isänsä sammuneena tai sönköttävänä? Lisäksi mies puhuu humalassa mitä sattuu, mm. äsken kertoi ainoan ratkaisun olevan itsensä tappaminen (ei oikeasti edes ajattele sellaista, luulisin).
Kommentit (4)
Mun tekee mieli huutaa, haukkua, ravistella tyyppiä kun se ei tajua mistään mitään eikä asiasta voi edes keskustella, ainakaan sillä hetkellä.
Ja kun en edes tiedä, kuuluuko minun olla hiljaa ja sietää, vai onko parempi puuttua asioihin...
-ap
Tosin kun lähtee viihteelle (niinkuin tänään) Lipsuu kyllä välillä todella pahasti. Kännikäytökseen kuuluu mm. todella idioottimaisten juttujen puhuminen, sitten kun se ei enää onnistu niin huudellaan kovaan ääneen muuten vain ja syljetään lattioille. Lisäksi minä olen yleensä kohteena, eli käyttää silloin lempinimeä minusta jota käyttää vain kännissä ja roikkuu kaulassani, eli toisin sanoen pilaa oman iltani täysin jossei sitä jo aikaisemmalla käytöksellään ole onnistunut tekemään. Meillä opittiin kantapään kautta. Eli en antanut yhtään armoa krapulassa vaan kerroin surutta kaikki törttöilyt edellis illasta. Koskaan ei muistanut mitään kun oli ylittänyt tietyn rajan. Tärkein opetus oli kuitenkin se, kun kaverit eivät kerran halunneet häntä alkuilllan viettoon ennen baariin menoa. Eivät halunneet äijää sinne sikailemaan. Ja minä vähän lisäsin pökköä pesään, että sain ukon oikeesti vihdoin ajattelemaan ja nolostumaan kunnolla ;). Nykyään miehellä on myös firmansa puolesta niin paljon asiakkaita, joiden kanssa joutuu myös illanviettoihin, eli oma maine ja työt menee jo viinan pämppäyksen ohi.
Sinulle suosittelisin, että sovitte keskenänne, että kotona ei juoda sitä muutamaa enempää. Ja jos oikein juotattaa niin sitten voi mennä vaikka kavereilleen ja tulla kotiin aamulla kun on selvinnyt.
Ja rakas I... , lainaan sulle videokameran jolla voit kuvata seuraavan illan kun tälläista tapahtuu. Näytät sitten aamulla herralle kivan leffan krapulan kera ja kysyt vieläkö haluaa lipittää yhtä monta olutta.
Nähdään maanataina! :) hyvää yötä
Tossa puolivälissä aloin jo arvata...
No, tuollahan tuo nukkuu ja vähän on hermo mennyt tällä av-mammalla.
Onneksi ei kännäile kovin usein, joten voidaan vielä pitää lievänä. Mä en pidä kännäyksestä, sen takia kun aina kännissä alkaa valittaa kaikesta ja ärsyyntyy kaikesta todella helposti. Lapset eivät ole nähneet kännäystä.
Mä yleensä olen hiljaa kun kännäilee ja menen ajoissa nukkumaan.
Meilläkin mies puhuu joskun erosta ym. kännipäissään, ettei tarvi kuunnella huutavia lapsia ja katsella sekaista kotia.
Voimia sinulle!