Mua ahdistaa jo nyt, kun joudutaan viemään syksyllä lapsi hoitoon:(

Muakin ahdisti. Lapsi oli 2½ vuotta hoitoon mennessään. Koko ensimmäinen vuosi oli vaikeeta mulle. Nyt tänä syksynä, kun alotti 3½vuotiaana ei ollu enää ahdistavaa.

Yhtenä aamuna kun lapsi kiukkusi ennen lähtöä koko ajan ja vielä autossakin, ajattelin, että kohta kitinät onneksi jää päiväkotiin ja mä saan mennä töihin.

Omatunto soimasi kyllä tosta ajatukssta aika kauan...

Ja että muutkin osaa hoitaa sun pikkunöpönassukkaasi kuin vain sinä. Ja lapsesi ei ole hoitotätien ensimmäinen näkemä ja tuntema lapsi. Ja oikeesti: se on elämää.

Mua ahdistaa kans, enkä millään osaa päättää hoitomuotoa. Isompi menee pk:n eskariin ja jää siihen tarvittaessa hoitoon, mutta pienemmästä en yhtään tiedä.

Pienempi on syksyllä 3v5kk. Olen itse ollut pk:ssa töissä, enkä välttämättä haluais häntä siihen ympäristöön, mutta toisaalta taas pph:n kanssa on aina vähän arpapeliä. *huoh*

ei se niin kamalaa ole, mitä etukäteen ajattelet. Alku voi olla hankala, varaudu siihen.

Olen itse päiväkodissa töissä ja tuntui tosi ristiriitaiselta viedä lapsi hoiton ja mennä itse hoitamaan muiden lapsia. Mutta, mutta..lapsi oli 2 1/2v. ja olsi se ollut kuitenkin jossain vaiheessa ajankohtaista.

Mulla alkoi jo keväällä ahdistamaan kun tiesin, olin päättänyt mennä syksyllä takaisin töihin. puolessa vuodessa ehtii kuitenkin tottua ajatukseen ja käydä läpi monenlaisia tarpeellisia eroon liityviä tunteita.

Tosi hyvä, että alat työstämään tunteitasi jo nyt. Olen itse nähnyt äitejä joilla eroon liittyvä prossesit ovat hoidon aloituksessa aivan sekaisin, kun niitä ei ole alettu ajoissa miettimään. Toki tunteet saavat hoidon alkaessa näkyä, ja pitääkin näkyä!

Itselläni ahdisti vielä syksylläkin hoidon alkaessa, mutta kyllä se ajan mittaan helpotti, niin ja lapseni oli nuorimmaiseni. Ensimmäisen kohdalla en kokenut niin voimakasta ahdistusta..

Poikani meni päivähoitoon 2,5-vuotiaana ja kyllä äitiä hirvitti. Onneksi pääsi pieneen ryhmään ja sai vielä mahtavat hoitajatkin. Ei olisi paremmin voinut mennä. Poika tykkäsi alusta asti hoitoon menemisestä, eikä tähän päivään mennessä ole vielä kertaakaan itkemään jäänyt. Ei onneksi tarvikaan hoitoa kuin kolmena päivänä viikossa. Mieheni työ mahdollistaa tällaisen hoitoratkaisun.