Missä vaiheessa pikkulapsiperhe-elämä alkaa helpottaa?

Nyt on geimeissä mukana vastasyntynyt, joten olen taas tien alussa.....

Minusta meidän perheen elämä on nyt jo vähän helpottunut, kun 2,5-vuotias kuopus on päässyt vaipoista ja päiväunien ajankohtakaan ei ole enää ihan niin tunnin päälle tarkkaa. Perheenä liikkumista on helpottanut myös se, että nyt lasten kanssa voi käydä syömässä melkein missä vaan ja osaavat jo syödä kaikenlaista ruokaa.



Lopullisesti varman helpottaa sitten usean vuoden kuluttua, kun lapset voi jättää jo hetkeksi yksi kotiin.

Toki hänellä on kova uhma välillä, mutta toisaalta vaipanvaihdot, tuttirumbat, ylimääräiset sotkut, rauhattomammat yöt alkavat olla taaksejäänyttä elämää. Ja ennenkaikkea: lapsi on itsessään paljon ymmärrettävämpi kun osaa jo selkeämmin puhua.



Saati sitten kun kuopus tulee esikouluikään, kuinka helpoksi tuo fyysinen lastenhoitopuoli sitten tuleekaan...



Lapset 2-, 6-, 9-vuotiaita

Eivätkä nyhjää 24h vanhemmissa kiinni.

sisarusten kanssa, eikä enää ole ihan päätön ja tee ihan typeriä asioita.



Mutta yleisesti sitä kait ajatellaan, että se 3 vuotta olisi sellainen raja, että silloin alkaisi ihan oikeasti helpottamaan.

Viihtyvät jo leikeissään. Syövät ravintolassa eivätkä koko ajan pompi johonkin suuntaan. Muutenkin tottelevat, auttavat kotitöissä, menevät kiltisti nukkumaan jne.

Lapsi on 1v 10kk, ja lokakuusta eteenpäin on ollut oikeastaan koko ajan flunssainen, välillä parin viikon tauko ja sitten taas mennään... Ab-kuureja ollut kuitenkin vain yksi. 2kk ikäinen vauvakin jo toista kertaa flunssassa.



Jotenkin tuntuu onko tää ihan normaaliakaan... Oon aina kuvitellut että päiväkodissa olevat sairastelevat enemmän, mutta kyllä tää on aikamoista jo nyt.

-11

Musta esim. 2-vuotiaan kanssa on jo todella paljon helpompaa kuin 1-vuotiaan (ei enää vaippoja, lapsi osaa kertoa mitä ajattelee, järkeä on päässä jo vähän enemmän niin ettei ole koko ajan putoamassa jostain pöydältä...), mutta onhan elämä tietysti edelleen monimutkaisempaa kuin se oli ilman lasta.



Sitten elämä varmaan helpottuu taas ihan merkittävästi, kun lapset voi jättää kotiin yksin muutamaksi tunniksi eikä tarvitse koko ajan vahtia. Ehkä kouluiässä siis?

Kai aika yksilöllistä

ekan kerran elämä helpotti kun kuopus täytti n. 1,5v. silloin hän lopetti alituisen puntissaroikkumisen ja alkoi enemmän leikkimään isosisarusten kanssa. yöheräilyt ym. vauvajututkin oli jo historiaa silloin.



toisaalta nyt jo odottelen taas elämän helpottumista :) kuopuksen uhma on vielä voimakkaasti päällä ja kaksi nuorinta tappelevat ja riehuvat kovasti keskenään.



uskon että kun kuopus alkaa olla tuollainen 4-5-vuotias niin sitten on jo aika helppo nakki! perustan tämän ajatuksen siihen miten helppohoitoisia ja omatoimisia kaksi vanhempaa ovat jos kuopus ei ole maisemissa, hän on kuitenkin se suurin työllistäjä tällä hetkellä.

Minusta tämä on juuri paras aika elämässä! Voin kuvitella, että hirveintä on sitten kun lapset ovat teinejä.



T. 1- ja 4-vuotiaiden äiti

Vauhtia riitti mutta järkeä ei :) Sitten yli 2v kun oli nuorin niin mielestäni on helpottunut koko ajan. Kun nuorin oli n 5 v niin aloitin ihan oman harrastuksenkin ;) Lapset keksivät keskenään tekemistä ja osaavat varoa asioita jne. Huomasin sen siitäkin, että ruoanlaitto monipuolistui, voi tehdä ruokia jotka vaativat pitkään hellan ääressä seisomista kun ennen joku kasvispihvihomma itse tehtynä oli ihan mahdoton ajatus ja nyt leivotaankin paljon useammin.



Ihanaa se on ollut aina, vaikka varmasti välillä ihan järkyttävän raskasta.

3 v ei ole enää niin kiinni, osaa jo leikkiä hyvin ja hänen kanssaan voi tehdä kaikenlaista.

Kokeile. Mitä sitä turhaan odottelemaan lokosia aikoja. Tulevasta ei koskaan tiedä. Voi tulla mitä vaan vastaan. Siksi kannattaa alkaa nauttia elämästä heti paikalla. Eli antaudu tilanteelle. Nauti. Elä.

Jokaisella ikäkaudella on omat haasteensa ja ilonsa, esim. vauvan suloisuus, hellyyttävyys, ensimmäinen hymy/taidot vs. sitovuus, huoli vauvasta, yövalvomiset, leikki-iässä taidot, sosiaalisuus, hellyyttävyys, nauru, ilo vs. kiukkukohtaukset, uhmailut, vahtiminen, kouluiässä on omat ilot ja murheet, murkkuiässä paljon suuremmat haasteet odottamassa. Elämä on tässä ja nyt ja pienet ilonaiheet ihan silmien edessä.