Oletteko te kaikki yhdessä Suuren Rakkautenne kanssa?

Nyttemmiin ehkä enemmän myös sitä tahtoa rakastaa. Takana yli 20 yhteistä vuotta.

vaikka ei se enää tunnu kuin harvoin " suurelta rakkaudelta" , yhdessä ollaan oltu n.10v. Alussa vei jalat alta, sitten tuli perhe ja arki yms. Mutta hän on paras ystäväni edelleen kaikista huonoista puolista huolimatta (mitä jokaisessa tietenkin on).

ehkä siksi että asiat jäi vähän auki, ja toisaalta nuoruus on nuoruutta.



Mutta oma mies on täydellisempi kuin voisin edes kuvitella, ja rakastan häntä. Arki on tietysti eri juttu kuin mielikuvitus, ei niitä voi verrata.

yhdessä kohta 17 vuotta vaikka välillä onkin ollut myrskyisää

Tai en ole.

En nyt tiedä olenko oikea ihminen vastaamaan tähän kun ollaan oltu " vasta " 6v yhdessä ja pari lasta. Tiedän olevani sen Suuren Rakkauteni kanssa. Ajattelen hätä päivittäin töissä ja ikävöin jos hän pari päivää reissussa. Hän saa minut päivittäin nauraamaan ja unohtamaan nämä arjen pakollisuudet, puhutaan päivittäin kaikenmaailman asioita ja hän ei naura mun hullulle ajatusmaailmalle vaan yritetään ymmärtää toisiamme puolin ja toisin. Me ei riidellä, aina pystytään puhumaan ääntä korottamatta ja YHDESSÄ sumplitaan kummallekkin hyvä ratkaisu. Vihjaillaan seksistä pitkin päivää ja lähetellään toisillemme seksi viestejä ja iltaisin lastemme nukkumaan menon jälkeen vaan nautimme toisistamme.

Suhteemme alkoi ystävyydestä, leimahti rakkaudeksi ja yhdessä pitää ne sekä yhteiset haaveet ja suunnitelmat. Meillä toimii keskustelu, riitely, työnjako ja seksi ihan nappiin. Taidan todellakin olla yhdessä Sen Oikean kanssa. Eikä edes olla enää mitään teinejä.

Tunne oli suurensuuri silloin kun se tuli, mutta myös yli 10 vuotta yhteistä elämää on opettanut että tämä ihminen on minun suuri rakkauteni. Se tulee ilmi joka arkipäivä. Maailmassa ei ole ketään toista ihmistä joka ymmärtäisi minua niin kuin mieheni.

ja uskomattoman rakastuneita oltiin. suhde vaan väljähtyi - valitettavasti. sen jälkeen ei ole kuin epäonnistunut liitto narsistin kanssa...



muita - suurempia rakkauksia - löytyy tosin lemmikkieläimistä ja lapsista...



terv. nimim elämän toista suurta (MIES)rakkautta odotteleva

Arki on tietysti arkea, mutta kyllä usein katselen miestäni siinä vierelläni ennen nukahtamista, että olen onnentyttö, kun sain hänet :)



Ennen kuin alettiin seurustella, ajattelin, että mä voisi ikinä tuollasta komistusta saada ja sitten se haluski mut!



Onnellisesti yhdessä 12 vuotta.

Menin naimisiin ekan seurustelukumppanini kanssa. Yhdeksän yhteisen vuoden jälkeen kohdalle osui varoittamatta SUURI RAKKAUS ja tajusin, etten itse asiassa ole missään vaiheessa edes rakastanut exääni.. Rakastunut kyllä olin alkuvuosina, mutta sitten suhde muuttui vain tavaksi ja tottumukseksi ja naimisiinkiin mentiin vain, koska " niin kuului tehdä" .



Samaa ei voi sanoa nykyisestä suhteesta. Yhdessä ollaan oltu 10v, koettu yhdessä monet karikot ja arki kolmen pienen lapsen kanssa ei ole aina ruusuilla tanssimista. Rakkauden tunne on silti äärimmäisen syvä, hän on ehdottomasti elämäni mies.

Niin se vain on. Samat ihmiset eivät tule uskomaan tätäkään.

Suuri rakkauteni on naimisissa toisen naisen kanssa. Minä miehen, jota kyllä rakastan, mutta en tunne häntä kohtaan samoin kuin tuota toista. Mutta näin se elämä vaan joskus menee.

vaikka koinkin hänen kanssaan jotain uskomatonta mitä ei osaa edes selittää. Päivittäin on ajatuksissa ja syvällä sydämen sopukoissa.

kyllä tämä on suurin ja paras!!!