Nyt kuulkaa vastaatte tähän kysymykseen, ennenkuin kokonaan karkaa mopo käsistä.

Vanhempani ovat aina osanneet kohtuullisen, eurooppalaisen juomatavan. Suomessa on vallalla jotenkin kummallinen käsitys, että alkoholin juominen = kännääminen.

Ehkä et halunnut vastata? En jaksa uskoa, että kenellekään lapselle on miellyttävää katsella vanhempiaan hiprakassa. Vai väitätkö, etteivät vanhempasi koskaan olleet hiprakassa? Jos eivät, niin sitten se on yksi lysti että lasissa oli alkoholia, koska se yhtä hyvin olisi voinut olla lasi vettä.

On tervettä vanhemmuutta, että asetutte lapsen asemaan ja mietitte, miltä lapselta TUNTUU vanhempien humala.



Selitykset ja lässytykset, joita toisessa ketjussa luin, olivat kaikki vanhempien näkökulma asiaan. Ei lasten.

Ei ole mukavaa katsoa vanhempia pienessäkään hiprakassa, tuntuu että eivät hallitse itseään eikä se kuulu vanhempien rooliin vaikka ovatkin jo pian 60 v ja itsekin lähestyn kolmeakymppiä.



Mutta enpä myöskään muista milloin viimeksi olisin vanhempiani pikkusievässä nähnyt, isän ehkä joskus 1-2 v sitten kun vieraille on tarjonnut.

Äitiä ei tarvinnut lapsena pelätä, mutta isä saattoi olla arvaamaton kännissä ja vaikuttaa minuun selvästi vieläkin.

Itse en juo lasten ollessa paikalla.

En ole koskaan nähnyt vanhempiani kännissä. Kyllähän he alkoholia nauttivat, mutta eivät humaltumiseen asti. Samanlaista juomakulttuuria noudatan itsekin ja toivon myös opettavani lapsillenikin.



Itse inhoan sitä tunnetta, kun huomaan humaltumisasteen nousevan siihen pisteeseen, että huomaan olevani humalassa. Kieli alkaa kangertaa ja tasapainokin vähän kärsii (minulle tämä vaihe tulee, jos olen juonut n. 2-3 lasia viiniä turhan ripeään tahtiin). Siinä vaiheessa siirryn joksikin aikaa kokonaan vesilinjalle tai laimennan viinilasillista kivennäisvedellä. Koskaan en ole ollut niin humalassa, että aamulla olisi krapula.

Vierailija:

Ehkä et halunnut vastata? En jaksa uskoa, että kenellekään lapselle on miellyttävää katsella vanhempiaan hiprakassa. Vai väitätkö, etteivät vanhempasi koskaan olleet hiprakassa? Jos eivät, niin sitten se on yksi lysti että lasissa oli alkoholia, koska se yhtä hyvin olisi voinut olla lasi vettä.

Vanhempani eivät vedä kännejä. Eivät ole koskaan vetäneet. Sen sijaan viikonloppuisin vanhempani joivat aterian kanssa lasillisen viiniä. Isä saattoi joskus ottaa konjakin ja äiti likööriä. Juhlissa skoolasivat shamppanjalla. Vanhempani eivät edes olleet hiprakassa, sillä siihen vaaditaan jo enemmän alkoholia kuin yksi lasillinen. En sitten tiedä, onko ryypiskelty rankasti, kun lapset ovat olleet (harvoin) hoidossa, mutta meidän nähden ei ainakaan ole. Ja en ole sitä mieltä, että lasillinen vettä on sama asia kuin lasillinen viiniä, ainakaan kun kyseessä on hyvä ateria.

Minä taas luulen, että ap:n on vaikea käsittää, että jotkut vanhemmat ihan oikeasti hallitsevat kohtuullisen juomisen ja antavat lapsilleen hyvän esimerkin oikeaoppisesta alkoholin käytöstä.

t. 2

itse lapsena inhosin kun vanhempani joivat saunakaljaa tai muutenki alkoholia..



itse olen niin päättänyt ettei lasten nähden juoda alkoholia ja seuraavaksi lapset hoitoon ja äiti laivalle tosin lapset hoidossa kerran kaks vuodessa

Lapsena en pitänyt siitä ollenkaan vaikka mitään sikakännejä en koskaan nähnytkään.



No tänä päivänä minun ollessa yli kolmekymppinen ja vanhempieni ollessa liki kuusikymppisiä niin kyllä meillä on välillä niin railakkaita juhlia, että oksat pois.



Kukaan ei ole konttauskunnossa näissä juhlissä eli osaamme pitää siitä huolen.



Ja nyt jatko liittyen tuohon yhteen ketjuun. Meidän lapset ei ole koskaan nähnyt meitä humalassa ei edes hiprakassa koska me viemme lapset aina hoitoon jos aijomme pitää sillä tavalla hauskaa, että näin käy. Eikä tule koskaan näkemään ellei sitten joskus isona johtuen juuri siitä, että muistan kuinka kauhealta se tuntui kun oma äiti oli hiprakassa.



Toki juomme välillä viiniä ruuan kanssa vaikka lapset on kotona, mutta siihen tahtiin mitä sitä juodaan ei edes hiprakkaan.

Lapsena minulle alkoholi merkitsi vain sitä että paikallla on paljon ihmisiä ja kaikki ovat iloisia. Oli hauska kuunnella aikuisten tarinoita ja vitsailua. Mutta kun aikuistuin sain selville että kaikki eivät toimikaan alkoholin kanssa niin. Alkoholisti ex-mies oli sitten minulle kauhistus enkä parikymppisenä osannut ajatellakaan että joku tulisi pahalle päälle alkoholista. Eli siinä suhteessa kasvoin vähän pumpulissa.

Oli sitten kyseessä yksi lasi tai 10. En nähnyt sille mitään eroa. Ja inhosin jos olivat hiprakassa, ja inhoan vieläkin ja olen sentään 36v.



On totta että tuossa ketjussa ihmiset eivät osaa enää asettua lapsen asemaan, aika kauheata. On vain aikuiset ja aikuisten maailma ja siihen lasten sopeuduttava.



Ja minäpä olen se toisen ketjun parjattu ap :-)

Kesät vietin aina maalla tätini luona ja siellä pidettiin ihan mielettömiä ryyppäjäisiä, siis siltä se ainakin minusta ja serkuistani tuntui. Lapset olivat oman onnensa nojassa, vaikka joku aikuinen oli aina olevinaankin lastenhoitokunnossa. Omien vanhempien humaltuminen pelotti myös. Isä ei ollut juuri koskaan edes hiprakassa, mutta äiti oli. Nykyään vanhempani ovat sairaita eivätkä juo ollenkaan, mutta kyllä minua vielä aikuisiällä hävetti, jos he olivat ottaneet edes sen verran, että henki haisi. Itse en juo, koska humallun jo yhdestä annoksesta, enkä halua lasteni kokevan samaa kuin itse koin lapsena.