Kokemuksia lapsen laittamisesta kouluun 6-vuotiaana?
Esikoiseni täyttää pian 6 vuotta ja meillä on vaikeuksia löytää hänelle esikoulupaikkaa ensi syksyksi. Tilanne asuinalueellamme on aika hurja (paljon lapsiperheitä, liian vähän hoitopaikkoja). Hän on tällä hetkellä kotihoidossa ja olisi mennyt kotihoidosta suoraan esikouluun ensi syksynä (käynyt kyllä erilaisissa kerhoissa 3-vuotiaasta asti).
Niinpä olemme miettineet, kannattaisiko hänet laittaa jo kouluun ensi syksynä. Hän on nimittäin todella hyvin kehittynyt, niin fyysisesti kuin henkisesti. Kaikki pukeminen (myös kengännauhat) onnistuu, osaa lukea, kirjoittaa ja laskea yksinkertaisia laskuja. Lisäksi hän on sosiaalinen ja rauhallinen lapsi. Itse haluaisi aloittaa koulun 6-vuotiaana.
Olisikohan tässä mitään järkeä? Kokemuksia muilla?
Kommentit (10)
mennä vuotta liian nuorena kouluun suoraan kotoa. En ainakaan ilman testejä siihen ryhtyisi.
Oma lapseni meni vuotta liian aikaisin eskariin kotoa (testien jälkeen) ja itse olen mennyt 6-vuotiaana kouluun. Hyvin ollaan pärjätty, muttei meitä myöskään varmaan se lisävuosi olisi tappanut.
Toinen vaihtoehtohan teillä on se, että lapsi on kotona siihen koulun alkuun vielä vuoden. Eikö siellä ole myöskään seurakunnan kerhoja? Niissähän on myös usein eskari-ikäisiä.
Kun lapsi menee kouluun, siitä alkaa loputon suorittamisen tie, anna hänen olla vielä yksi vuosi lapsi ja vapaa. Ja tottakai lapsi itse haluaisi kouluun, meillä haluaisi jo nelivuotiaskin...
Itse en ikinä laittaisi varsinkaan tyttölastani vuotta aiemmin kouluun!
Vaikka ala-aste menisikin hyvin, niin yläasteella se vuosi on paljon. En halua, että 12-vuotias lapseni hyppii yläasteelaisten kans iltamyöhällä kylillä tai että hän aloittaa opiskelijaelämän jo 15-vuotiaana. Usko pois, siellä kun tehdään muutakin kuin pidetään poikaa kädestä kiinni.
Meilläkin esikoinen osasi hyvin laskea, lukea, solmia kengän nauhat yms mennessään kouluun ja silti siellä riitti haasteita, vaikka sitten lisätehtävien muodossa.
enpä laittaisi suoraan kouluun. Eskariryhmä kun on sosiaalisesti (ei niinkään tiedollisesti) tärkeä kokemus lapselle, ja siellä solmitaan ne ensimmäiset kouluystävyyssuhteet.
Periaatteessa muuten kannatan yksilöllistä koulunaloitusta, omasta kolmesta lapsestani yksi on koulunaikaistaja - mutta tämäkin tehtiin päiväkodin aloitteesta, ei vanhempien.
Ei ole kiva olla luokan nuorin. Mieheni oli joulukuussa syntyneenä hyvä oppilas, mutta pärjäsi huonommin motorisia taitoja vaativissa jutuissa ja lasten keskuudessa sillä on hirmu suuri merkitys.
lapsi on ollut 3 kertaa viikossa kerhossa 3-vuotiaasta asti, joten toiminen ryhmässä on tuttua. Lisäksi hän on motorisesti ikäisiään paremmin kehittynyt: nopea ja ketterä. Oppi ajamaan ilman apupyöriä 4-vuotiaana ja harrastaa telinevoimistelua. Kokoakin riittää, koska me vanhemmat olemme pitkiä (175 cm ja 188 cm). Hän on tällä hetkellä 120 cm pitkä.
Menee siis jo 7-vuotiaasta (eikä ole pelkästään minun mielipide, vaan neuvolassakin on näin sanottu), mutta tottahan se on, että on vielä pieni.
Eikä mitään ongelmia ollut, koska olin sosiaalinen, kuten tyttönikin. Älkää siis kauhistelko!
ap
Ja jos eivät pysty järjestämään läheltä kotia, niin sitten on järjestettävä osapäiväeskariin vielä kuljetuskin, jos ei tarvitse muuten hoitopaikkaa. Eskaripakkoa ei kuitenkaan ole, mutta aika hölmö joka ei käytä sitä mahdollisuutena kasvaa hiljakseen koululaiseksi.
Komppaan kakkosta. Juuri noihin asioihin törmäsin, kun itse olin vuotta nuorempi. esim. rippikouluun mennään nykyisin sinä vuonna kun täyttää 15. Minun aikana piti ehtiä täyttää 15 ennen konfirmaatiota. En koskaan nauttinut arvonimestäni olla luokan nuorin, pienin jne. Osasin kaikki ekaluokan asiat jo 5-vuotiaana, ja siksi minut laitettiin kouluun.
Omaa lastani en koskaan laittaisi, mitä vanhempana aloittaa sitä parempi. Yksi lapsistani on syntynyt aivan tammikuun alussa, ja hänen suurin ilonaiheensa on nyt olla luokan ainoa 8-vuotias vielä hetken aikaa. Jo kouluun ilmoittautuessa hän varmisti opettajalta että olenhan kaikkein vanhin :) Nuorin luokalla täytti joulukuun vika päivä 7 vuotta.
Lapsi voi taidoiltaan pärjätä, mutta olla sosiaalisesti ikätasoisensa ja näin on heikompi kuin vuotta vanhemmat. Samoin esim. liikuntatunneilla pärjääminen (jos se on lapselle tärkeää) voi olla haastavaa, kun vuosi tuossa iässä tuo paljon nopeutta ja taitoja lisää.
Sitten on vielä vanhempana tämä: muut pääsevät riparille ja ripille ja itse ei pääse. Muut luokkakaverit pääsevät koulun tai nuorisotalon diskoihin ja itsellä ikä ei riitä. Muut luokkakaverit saavat ajokortin ja pääsevät ravintoloihin ja itse ei pääse. Tämä saattaa tehdä olon ulkopuoliseksi. Mulla oli kaveri joka oli syntynyt 31.12. ja kärsi näistä ikäasioista valtavasti nuoruudessa, kun oli aina luokan nuorin.
Toisaalta, osa pärjää ihan hyvin jo 6-vuotiaana koulussa. Hyvin tärkeä on lapsen mielipide sekä sinuna hankkisin vielä jonkun ammattilaisen mielipiteen: vie lapsi koulukypsyystesteihin.