Mies ei halua jatkaa töissä.

Nyt voi tuntua hyvälle ajatukselle, mutta entä se töihin paluu? Kun sinullakaan ei töitä. En halua saarnata, mutta silti kuitenkin :)

Että aika hurjalta kuulostaa, että kumpikaan teistä ei ole töissä.

Kirjoitin, koska jollain voisi olla vastaavia kokemuksia. Vaikeaa on, kun mies vain puhuu ja puhuu, että ei halua jatkaa. En ole oikein osannut sanoa muuta kuin, että mies itse päättää asiasta. Miehelle asia on niin vaikea. Minulle itselle on oikeastaan sama mitä mies päättää. Muutenkin eletään niin tiukasti, kun miehen palkka on todella surkea. Saadaan vuokraankin 25% asumistukea, kun ei miehen palkka riitä. Mitään ylimääräistä ei voi ostella.

Jos sinä olisit töissä, voisi teillä olle jotain mahdollisuuksia selvitä. Mutta koska et ole, on suunnitelmanne täysin tuhoon tuomittu. Valitan.

Tuo hoitovapaa olisi siitä hyvä, ettei karenssi napsahda. Keväällä sitten mies voisi ilmoittautua työkkäriin ja saada ansiosidonnaista päivärahaa. Työ mitä hän tekee on todella surkeaa. Moni on lähtenyt pois ja uusia tullut tilanne. Itse kun olen miestä kuunnellut niin tiedän, että hänellä on todella vaikeaa asian kanssa.

Meillä tosin on toisinpäin eli mies haluaa käydä töissä mutta ei saa itseään motivoitua opiskelemaan. Työstään hän pitää, mutta opintoala on väärä. Opiskelee nyt seitsemättä vuotta maisterintutkintoa ja opintoviikkoja kasassa vain vähän yli 100. Hän tekikin viime talvena (pitkän pohdinnan ja minun tsemppaamisen jälkeen, lopulta kummitätinsä rohkaisemana) päätöksen että lukee vain kandivaiheeseen asti. Oli kovasti häpeissään tuosta päätöksestä alkuun.



Myös mulla on kovin paha mieli miehen puolesta. On juteltu ja pohdittu sitä että jos hän opiskelisi jotain muuta alaa ihan nollasta, mutta mies ei ole innsotunut, toisaalta hän on myös käyttänyt lähes kaikki opintotukikuukaudet eli se ei ole taloudellisestikaan mahdollista.



Tällä hetkellä tilanne on ihan hyvä eli miehellä on vakityöpaikka jossa hän viihtyy ja hän puhuu että jos saisi tutkinnon suoritettua niin saisi selvän palkankorotuksen. Yrittää sillä motivoida itseään, toivottavasti onnistuu.



Vaikeaa on huomata että puoliso on tehnyt väärän päätöksen isossa asiassa. Itselläni on ihan samat aatokset, että opintoala ei taida olla oikea, lähes valmis maisteri olen... mutta musta se ei tunnu niin pahalta. Miehelle tuntuu olevan paljon vakavampaa se että on valinnut väärin ja jotenkin on pettynyt itseensä kun ei osannutkaan sitä mitä halusi.

Itse tiedätte mikä on oikea ratkaisu. Eikä kaikkea päätöksiä kannata tehdä rahan takia. Itse olen aikoinaan tehnyt kaikenlaisia ikäviä ja henkisesti raskaita töitä, joista ei loppujen lopuksi jäänyt käteen kuin masennus ja työuupumus. Parempi lapsillekin, että on terve isä hoitamassa heitä! Jos sieltä työpaikalta on jo paljon jengiä pitkällä sairaslomalla, niin eiköhän se kerro jo aika paljon siitä paikasta! Kyllä miehesi vielä varmisti mieluisia töitä saa, sitten kun on sen aika. Tsemmpiä!

Tai itseasiassa otti lopputilin ja jäi kotiin. Itse olin töissä toimistohommissa, joista ei maksettu mitenkään hirmuisesti. Jouduin ottamaan toisen työn tarjoilijana, jotta saatiin laskut maksettua ja ostettua ruokaa..



Ei voi väittää että avioliitto olisi silloin kukoistanut. Nytkin kun mies on palannut työelämään, täysin erilaiselle alalle, hänen palkkansa on todella pieni ja minä teen edelleen kahta työtä.



Varo ettet ajaudu hyysäämään miestäsi samalla tavoin kuin minä olen omaani hyysännyt. Jos voisin vielä valita, ottaisin itselleni MIEHEN, en mitään hiirtä. Enkä muuten usko että pärjäätte, jos kumpikaan ei ole töissä. Paitsi tietysti jos alistutte sossun asiakkaiksi.

Tekee tosi hyvää miehelle jäädä vähäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Kyllä siinä kotona olleen äidin arvostus kasvaa kovasti. Pidä vain huoli siitä, että koti todellakin on miehesi vastuulla päivisin, etkä sinä rupea pyörittämään sekä opiskelujasi että kotihommia. (Tietenkin iltaisin tehdään hommat yhdessä, mutta jätä päiväaika miehesi vastuulle.)

Eihän sitä rahaa liikaa ollut, mutta toisaalta löysää rahaa ei ole tippaakaan enempää nyt kun on töitä, talolainaa ja kaksi autoa. Että ihan rohkeasti vaan teette omat ratkaisunne! Jos tuntuu tiukalta, niin jaksaisikohan mies pari lasta lisää? Perhepäivähoitajana...

Miksi sitten miesten pitäisi elättää kotiäitejä?! Kaksinaismoralismia?

Haluaisitko vain kuoria kermat päältä?

Parempi on tehdä tuollainen päätös nyt, kun sitten kun on asuntolainaa, ja on paljon vaikeampi ruveta vaihtamaan ammattia. Ihanteellista olisi kun joka aamu voisi lähteä onnellisena töihin.



Jos työnteko jossain tietyssä paikassa on valtavan stressaavaa, niin että siitä ahdistuu, onko silloin huon ratkaisu jäädä pois, jos joku oikeakin vaihtoehto on olemassa.



Itse olen juuri tuollaisessa solmussa, on iso asuntolaina, 3 lasta ja hyväpalkkainen, mutta erittäin vaativa ja kuormittava työ, jota on lisäksi aivan liian paljon. Jos voisin valita, hoitaisin lapsia kotona, se ei onnistu. Valitsisin myös työn joka ei olisi näin repivää, mutta palkka estää tekemästä sitäkään valintaa. Onneksi on sentään oikeus lyhennettyyn työviikkoon.

Kotiäitien työlle vaaditaan arvostusta, mutta miehelle ei suotaisi samaa oikeutta.

Muuten ei mies miettisikään kotiin jäämistä, mutta nuo säästöt mahdollistavat sen. Niiden kyllä piti olla omaa asuntoa varten, mutta kolme vuotta sitten romahti meidän asunnonhankkimissuunnitelmat, kun mies jäi työttömäksi. Niin ja tuon työttömäksi jäännin jälkeen mies on hankkinut uuden ammatin ja nyt sitten on puoli vuotta noissa uusissa hommissa ollut. ei ei mies mikään surkea hiirulainen ole.

Kun sinä menet töihin voisi miehesi jäädä kotiin.



Eikö huono työ ole kuitenkin parempi kuin ei töitä ollenkaan.



Nimim. työttömyyden hlvetin kokenut

vaatimattomaan hommaan. Palkka puolittui, ja olen tyytyväinen, sillä olin hermoraunio ja enkä sopinut edelliseen huippuhommaan. Mies mökötti, piti mykkäkoulua ja raivosi ja minä itkin, että tarvitsen tukea. Lapsetkin ihmetteli, että mihin se äiti tukea tarvitsee....Hirveää aikaa, ja minä en sentään jäänyt kotiin ja miehelläni on työ. Mutta loppujen lopuksi ei toista voi pakottaa jäämään epätyydyttävään hommaan. Tsemppiä vain uuden työn tai alan löytämiseen. Kotona makaaminen ei ole hyväksi, mutta tukea miehesi tarvitsee...

En ole koskaan ollut kotiäiti, enkä hyväksyisi itseänikään hyysättävän.



10

Luultavasti elätte paremmin nyt kuin miehen pienellä palkalla. Kun säästöt loppuu, niin sitten haette toimeentulotukea. Tiukan alun jälkeen luultavasti olette tyytyväisiä ratkaisuunne.

Vierailija:

vaatimattomaan hommaan. Palkka puolittui, ja olen tyytyväinen, sillä olin hermoraunio ja enkä sopinut edelliseen huippuhommaan. Mies mökötti, piti mykkäkoulua ja raivosi ja minä itkin, että tarvitsen tukea. Lapsetkin ihmetteli, että mihin se äiti tukea tarvitsee....Hirveää aikaa, ja minä en sentään jäänyt kotiin ja miehelläni on työ. Mutta loppujen lopuksi ei toista voi pakottaa jäämään epätyydyttävään hommaan. Tsemppiä vain uuden työn tai alan löytämiseen. Kotona makaaminen ei ole hyväksi, mutta tukea miehesi tarvitsee...

Jäin työttömäksi siististä sisätyöstä, missä en viihtynyt lainkaan. Minua ahdisti mennä töihin. Olen nyt hakenut ammattikorkeakouluun ja luulen, että jos vain pääsen, niin tulen viihtymään paremmin sillä alalla, vaikka bruttopalkka putoaakin 1000 euron verran. Pitäisi vain vielä kertoa miehellekin, että enää en hae entisenlaisia töitä, vaan olen hakenut kouluihin. Hän ei tule tykkäämään ajatuksesta.