Lue keskustelun säännöt.
prkl! KUINKA, KUINKA toimitaan tässä (nukutus)tilanteessa:
27.05.2007 |
3 tuntia meni päiväunitappelussa, kunnes luovutin:
pointtina on se, että lapsi kohta 2v, vaatii, että minun pitäisi olla ja hipeltää ja silittää, olla samassa huoneessa kunnes hän nukahtaa..
no, ensimmäisen tunnin silitin, ym.. sitten ilmoitin, että ei, enää en silitä, nyt äiti istuu tässä tuolissa, ja sinä nukut--nousi koko ajan ylös " halimaan" .
koska siitä ei tullut mitään, niin ilmoitin, että äiti menee nyt keittiöön tekemään hommia, ja sinä nukut ja kuuntelet satukasettia--
PRKL!!! se huusi 2 tuntia suoraa huutoa, ja kannoin tuhat kertaa takaisin sänkyyn, ja EI.
välillä vedin ovenkin kiinni, ja lapsi huutaa ja roikkuu kahvassa, en avannut.
lopuksi lukitsin itseni vessaan rauhoittumaan, ja lapsi huutaa oven takana.
ja taas sama ralli jatkuu-- ei pysy sängyssä ellen minä ole samassa huoneessa.
luovutin. ei nukuttu päiväunia, ei.
MITÄ HITTOA PITÄISI TEHDÄ???
istua aina siinä silmien alla, enkä pääse tekemään ikinä mitään kotihommia, kun aina pitää olla yhdessä kuin takiainen.
iltaisin samaa saatanan silitystä ja vahtaamista, ettei äiti edes pääse vessaan, ilman että on piru irti!
Kommentit (27)
meinasi otteet koveta, niin lukitsin itseni sinne huussiin.. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lapsi voitti..
-ap, joka on hyvin, hyvin väsynyt, huuuh..
ja taidan tosiaan jättää päiväunet pois, mutta kun se ilta on ihan samaa sontaa..
Tässä pari kyssäriä, että päästään alkuun.
Meillä ei auttanut päiväunien pois jättäminen, kun sitten yliväsyneenä ei alkanut yöunillekaan. Huusi vain huutamistaan koko päivän.
Itse tein niin, että laitoin itsekin päiväunille, kotihommat jäi tekemättä, mutta mitäpä niistä, sitä huutokonserttia ei todellakaan selväjärkisenä olisi kestänyt kuunnella.
Usein minäkin menin ulos rauhoittumaan, laitoin ulko-oven lukkoon ja istuin oven ulkopuolella, lapsi huusi oven toisella puolella.
nyt vaan alkaa pinna kiristymään tähän leikkimiseen. ei omaa aikaa ikinä, ei edes yöllä, kun lapsen täytyy nukkua minun vieressä..
2vuotta yksin lapsen kanssa , ja koko ajan samanlaista:(
aloittaa muuten tarhassa elokuussa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsikin jo varmaan " tietää" , että tulossa on raivoa ja kaaosta, ja reagoi sen mukaan, jo ennenkuin sinä repeät.
Saisiko tuon kierteen jotenkin poikki?
Minusta ihan hyvä ehdotus ottaa lapsi kainoaloon ja mennä yhdessä nukkumaan.
Meilläkin tapeltiin päiväunista 2v lapsen kanssa..meni aivan tolkuttomaksi tappeluksi. Lapsi ei kerta kaikkiaan pysynyt sängyssä, vieressäkään. Jos kiinni pidit niin vänkäsi hiki päässä pois ja huusi ja huusi.. Sitten kerta kaikkiaan vaan luovuttiin päiväunista kun kerran ei nukahtanut ei sitten millään. Ilta oli tietenkin sitten kitinää, mutta ei myöskään nukahtanut sen aikaisemmin yöunille.
Nyt kun lapsi on yli 3v niin on alkanut silloin tällöin nukkumaan päiväunia!! :) Mielenkiintoista..Välissä oli ainakin puoli vuotta nukkumatta päikkäreitä.
Mutta siis ymmärrän tuon että joskus hermot loppuu.. meilläkin kun oli vauva lisäksi joka valvotti öisin niin olisi todella äiti tarvinnut myös sen päiväuniajan. Mutta mikään konsti ei auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen saa vangittua niihin vöihin, joten ei pääse hillumaan. Jos et halua viedä ulos, niin sisälläkin voi nukuttaa rattaisiin. Heiluttelet vaan eestaas. Vähitellen opetat nukahtamaan vaikka klassiseen musiikkiin itsekseen.
Sieltä parivuotias ei pääse kiipeämään pois. Toteutat unikoulun, jota noudatat sekä päivä- että yöunille mennessä. Voit käydä rauhoittelemassa lasta, pidennät rauhoitteluaikaa asteittain. Tai sitten voit pötkähtää itse samaan huoneeseen sohvalle / sängylle / tuolille, ja olet vain reagoimatta, esität nukkuvaa.
Meillä sanottiin tuollainen silittely-rauhoittelu -rumba irti joskus n. 1v 4 kk - 1v 5 kk välillä. Tyttö oli temperamenttinen, ja pari ekaa iltaa / päivää olivat ihan hirveitä, mutta kyllä lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen!!! Nyt tyttö on reilun vuoden mennyt yksin nukkumaan omaan sänkyyn, ja koska perheolot ovat muuten vakaat (me vanhemmat täysjärkisiä, lapsi kotihoidossa, ei riitelyä, väkivaltaa tmv) niin en usko että lapsellekaan on jäänyt tunne ettei häntä rakastettaisi tai huomioitaisi - rakkautta ja huomiota kun osoitetaan ja annetaan joka päivä, mutta rajat on oltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli nyt sinä päätät, että teidän perheessä alle 2-vuotias lapsi nukkuu päiväunet ja piste. Et menetä hermojasi vaan palautat lapsen tyynesti sänkyyn niin monta kertaa kuin siihen tarvitaan. Aluksi olet metrin päässä sängystä ja esim. luet jotakin. Sitten siirryt oven viereen ja lopulta ovesta ulos. Periksi et anna. Tuon ikäinen tarvitsee todellakin vielä unensa. Tämän kaiken teet jokaikinen päivä johdonmukaisesti. Kuvittele vaikka olevasi töissä jossakin " hankalahoitoisten lasten sijoituskodissa" . Näin olen itse tehnyt satoja kertoja, kun hermo meinaa mennä, ja aina on auttanut. Siinä etäännyttää itsensä hankalasta tilanteesta eikä anna hermojen mennä, kun leikkii olevansa joku ammatti-ihminen.
ja kiitos kaikista neuvoista.
sitä meinasi tänään mennä kuppi nurin oikein tosissaan, en ihmettelisi, jos joku naapuri tekisi lastensuojeluun ilmoituksen, kun lapsi ja äiti ärjyy 3tuntia.. yhtäkkinen vaikeneminen tapahtui, kun luovutin, ja lapsi pääsi pois sängystä--luulevat pian, että nitistin sen kun hiljeni:))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei itse pääse sängystä pois, helpottuu elämäsi huomattavasti. Meillä oli samanlaista, kunnes jossain vaiheessa väsyin loputtomaan silittelyyn, ja jätin pojan yksin sänkyyn. Aika monta iltaa huusi täysillä parikin tuntia, ja sama juttu yöllä jos heräsi, mutta kävin vaan rauhoittelemassa ja kertomassa että lähellä ollaan, ja lähdin huoneesta veke. Toimi.
Meillä lopetettiin päiväunet 2-vuotiaana, kun meno oli samanlaista kuin teillä. Iltaunet tosin aikaistuivat meillä reippaasti, mikä ei toki haittaa yhtään... Onnistuisiko lapsen nukuttaminen illalla jo 7 tai 8 maissa helpommin, jos päikkäreitä ei siis ole nukuttu? Jos menee yliväsymykseski, niin uni ei tule. Meillä lapsi nukahti aika usein autoon hetkessä vaikka ei siis muuten suostunut päiväunille. Onnistuisiko pikku autolenkki iltapäivällä ruuan jälkeen ja sitten kantaisit lapsen sänkyyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Meillä lapsi nukahti aika usein autoon hetkessä vaikka ei siis muuten suostunut päiväunille. Onnistuisiko pikku autolenkki iltapäivällä ruuan jälkeen ja sitten kantaisit lapsen sänkyyn?
Lähdittekö siis ajamaan autolla että saatte lapsen nukkumaan?? Minne on kadonnut vanhemmus ja rajat? Lapset " testaavat" vanhempiaan juuri näillä hyvin arkisilla asioilla kuten nukkumaan meno, ruokailu, hampaiden pesu....vanhempien tulee opettaa/kasvattaa lapsiaa näissä arjen askareissa EI alkaa temppu pelleiksi.
Lapsi on kohta kolmen vanha, ja iässään ei ole illalla eikä päivällä nukahtanut alle puolen tunnin. Ja nuo 2 - 3 tunnin nukuttamiset ja tajuttomat vastustushuudot on tuttuja.
Ja tuo autosta sänkyyn kantaminen. Hohhoijaa, kun oliskin noin yksinkertaista. Ei edes vauvana saanut siirrettyä autosta sisälle ilman, että olis herännyt. Ja nyt isompana on sitten vielä herkempi, eikä edes nukahda autoon alle tunnin ajelulla.
Mutta siis ap:lle. Meillä oli juuri tuossa samassa vajaan kahden vuoden iässä voimat niin loppu, että siirryttiin perheneuvolan asiakkaiksi uniongelmien vuoksi. Siellä ne kertoittivat meidän perheen tapoja ja rytmejä, ja kolmisen kertaa siellä käytiin. Saatiin myös apua, ja nukuttaminen kutistui puoleen tuntiin, mikä oli meistä jo ihan siedettävä aika.
Luin juuri tällä viikolla kirjan: Outi Saarenpää-Heikkilä: Miksi lapseni ei nuku? - Unihäiriöt ja unen puute vauvasta murkkuun. Kirja on ihan ok. Siis asiallinen, mutta minusta kuitenkin turhan suppea esitys lasten unihäiriöistä. Oon tuosta aiheesta etsinyt kirjallisuutta, ja tuo on kuitenkin paras, minkä olen tähän mennessä löytänyt.
Toivottavasti saat apua tilanteeseesi. Tuo on nimittäin todella sietämätöntä. Ulkopuolisen on helppo sanoa, että jätä kotityöt ja mene lapsen kanssa nukkumaan. Mutta jos lapsi on sellainen takiainen, että ne kotityöt eivät onnistu mihinkään muuhunkaan aikaan päivästä, ja jäävät viikosta ja kuukaudesta toiseen tekemättä, niin eihän niin voi elää!
Meillä lapsi on siis jo kolmevuotias, ja nykyään on selvästi helpompaa kuin vuosi sitten. Mutta edelleenkään en oikein tiedä, oliko uniongelmat minun ja kasvatukseni aiheuttamia, vai ovatko jotkut lapset todellakin selkeästi vaikeampia kuin " tavalliset" lapset.
kaikki keinot ovat sallittuja ja joskus jopa aivan välttämättömiä huonounisten saatika koliikkivauvojen kanssa. turha siis lässyttää hukassa olevasta vanhemmuudesta!
t: kolmen huonosti nukkuvan lapsen äiti
Vierailija:
Vierailija:
Meillä lapsi nukahti aika usein autoon hetkessä vaikka ei siis muuten suostunut päiväunille. Onnistuisiko pikku autolenkki iltapäivällä ruuan jälkeen ja sitten kantaisit lapsen sänkyyn?Uskomatonta.........
Lähdittekö siis ajamaan autolla että saatte lapsen nukkumaan?? Minne on kadonnut vanhemmus ja rajat? Lapset " testaavat" vanhempiaan juuri näillä hyvin arkisilla asioilla kuten nukkumaan meno, ruokailu, hampaiden pesu....vanhempien tulee opettaa/kasvattaa lapsiaa näissä arjen askareissa EI alkaa temppu pelleiksi.
Sinulla on siis ollut ap;n kaltainen lapsi, joka jaksaa elämänsä kaksi ensimmäistä vuotta huutaa jokaistä päiväunille laittoa pari tuntia ja illalla taas uudelleen pari tuntia? Onhan sinulla ollut sellainen lapsi?
Mun mielestä kahden vuoden huudattamisen jälkeen on hyvä, jos löytyy ihan mikä hyvänsä keino rauhoittaa tilanne ja kasata voimia. Jos autoilu toimii, niin loistavaa! Siinä hyvä keino nollata tilanne ja aloittaa rauhassa alusta etsimään jotain kotona toteutettavaa ratkaisua.
Jos lapsi kokeilee kaksi vuotta rajoja samasta asiasta, niin ei kannata alkaa jeesustelemaan mistään kasvatusperiaatteista.
Meillä kaksi poikaa, pian 2- ja 3- vuotiaita, nukkuu samassa huoneessa.
Lapsia nurkatetaan joten jos meno on villistä lännestä niin nurkkaan pääsee. Mutta se on viimenen oljenkorsi!
Meillä menee homma niin että sisälle rauhottuun paria tuntia ennen iltapuuhia. Ei telkkaria vikana tuntina. Syödään, tehään pesut ja pisut. Vaihdetaan yövaatteet ja mennään nukkuun, luen iltasadun, pimeytän huoneen ja aletaan oleen hiljaa. Sängyssä maataan ja ollaan rauhassa. Selätän jos ei pää pysy tyynyssä, nostan takasin sänkyyn jos karkaa.
Koitan muistaa että huutaminen yllyttää lapsen huutamaan, tilanteen pitäisi olla rauhallinen ja mukava. Sängyssä ei tartte enää halailla tai leikkiä -ne tehdään päivällä, ei sängyssä. Itse väsyneenä sitä karjuu lapsille, mutta ei meteli ole kamalaa. Itse monesti selitän omia ajatuksia ja tunteita lapsille -äitikin saa olla väsynyt ja saa sen sanoa.
Ei jutella lapsille liikoja, ei lauleta, viedään takasin sänkyyn ja pidetään kiinni jos menee hommasta idea.
Toisinaan maataan samassa huoneessa (siis toinen vanhemmista) lattialla, voi lukea alkuun vaikka lehteä sitten " nukkua" tai ottaa pienet torkut itsekin. Tai olla omassa makkarissa omalla sängyllä loikoilemassa ja kantaa lapsen sänkyyn kun se tulee luokse. Jos lapsi jää leikkimään jonnekin matkan varrelle niin voi viedä lapsen takasin. Ei jutella lapselle -aamulla taas jutellaan. Ilmoitat vaan ja ainoastaan että on uniaika, kauniita unia. Jos lapsi ei meinaa nukahtaa vaan koittaa saada huomiotasi niin älä katso häneen enää, äläkä puhu enää lapselle.
Ja pitkäämieltä peliin! Sua ihan varmasti kokeillaan vielä jonkun aikaa että annatko periksi! Pidä pokka ja koita muistaa että jatkossa palkitaan oma kärsivällisyys. Lapsi kuitenkin luottaa vanhempaan kun pystyy testaamaan rajoja! :D
Ekana iltana se kantoi lapsen takaisin 97 kertaa. Tokana enää jotain 60 ja risat. Ja sit... en edes tiedä toimiko tuo metodi sitten lopulta. Aika hurjalta vaan kuulosti nuo määrät.
Kysyn vaan, olisiko aikaluopua päiväunista, jos lapsi ei tunnissa nukahda?