Lue keskustelun säännöt.
Mies istuu kaiket illat tietokoneensa ääärellä ja jättää minut yksin
26.05.2007 |
koska mun kanssa on kuulema tylsää. Joka ikinen ilta menee useimmiten ennen kuin lapsetkaan vielä nukkuvat istumaan koneensa ääreen ja tulee nukkumaan vasta kun itse olen nukkunut jo monta tuntia. Lapset heräävät aikaisin. joten käytännössä meillä ei ole yhtään yhteistä, kahdenkeskistä aikaa. Äsken sanoi, ettei halua sitä, kun mun kans on niin tylsää ja parisuhde ei kuulema ole hänelle tärkeä. Olen ehdottanut, että edes kolme iltaa olis mun kans ja neljä iltaa tietokoneensa kanssa, mutta ei kuulema käy. Äskeisen sanasodan jälkeen väitti, etten minä välitä hänestä, ja kun otin asian puheeksi, se oli riidan haastamista, ja olen kuulema itsekäs, kun sitä vaadin ja yrittää kääntää asian taas minun syykseni, kuten tapansa on. Hänessä ei ole vikaa. Itse kärsin tilanteesta ihan hirveästi. Itkien ja yksinäisenä saan mennä aina nukkumaan. Herään öisin valvomaan ja mietimää tilannetta, ja päivällä olen koko ajan varuillami, mitä uskallan puhua. Muutenkin ollut rankkaa arkea lasten ja mahassa-asujan kanssa. Pelkään, että masennun ja uuvun tyystin, kun tukea ei juuri saa. Rakastan häntä ja toivoisin kaikesta sydämestä, että meillä voisi olla onnellinen parisuhde jo lastenkin takia, mutta aika hankala kun toinen on aina lukkojen takana. Sanoo, että rakastaa ja välittää, mutta en voi sitä täysin uskoa, koska osoitta niin toista, mitä puhuu. Neuvoja?
Kommentit (6)
--- jos olet NUORI ap-laita miehellesi aikataulu
- nukuttakaa lapsi vuoroilloin esim:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äsken sanoi, ettei halua sitä, kun mun kans on niin tylsää ja parisuhde ei kuulema ole hänelle tärkeä.
Ja loppupuolella kirjoitat, että mies sanoo rakastavansa ja välittävänsä sinusta.
Sanooko hän siis kumpaakin?
Itse olen nimittäin se, joka istuu illat tietokoneella ja mies katsoo televisiota. Tai sitten joskus toisinpäin. Ilta on ainoaa aikaa kun voi etsiä tietoa, kehittää itseään, päivittää blogia, tutustua mielenkiintoisiin sivuihin ja käydä keskustelua ajankohtaisista asioista. Mitä sitten pitäisi tehdä, katsoa miehen kanssa jotakin elokuvaa? No kyllä me sitäkin joskus harrastamme, mutta yhdessäolo näin illalla olisi vain sohvallalöhöämistä, kun kumpikin on väsynyt.
mutta kun osoittaa toiminallaan niin välinpitämättömyyttä ja tunnen itseni niin hylätyksi, etten oikein tiedä, mitä uskoa. Lapsia ei sinänsä tarvitse nukuttaa, mutta nukkumaan laittaminen alkaa rasittaa jos sitä saa tehdä aina yksin. Onneksi ei kuitenkaan aina tarvitse.
t. ap
mies istui myös huoneessaan ja pelasi, aina vaan, koko ajan. minä yritin keksiä vaikka mitä viihdykettä että olisin saanut sen houkutelluksi minun ja lapsen seuraan, mutta aika lailla turhaan. jos pyysin katsomaan telkkarista jotain niin ei kuulemma kelvannut, tai sitten jos tuli niin istui pari minuuttia kärsimättömänä pyöriskellen " no niin, mitä mun nyt on tarkotus tässä tehdä? joko mä voin mennä?" .
en saanut siihen mitään otetta, ukko oli kuin teflonia. aloin sitten itsekin viettää aikaa koneella ja aika paljon justiin täällä av:lla, kaipasin julmetusti juttukumppania itselleni eikä mulla ollut ketään jonka kanssa livenä keskustella. silloin mies oli pelaamatta ja vietti lapsen kanssa aikaa kun ilmoitin että nyt on mun vuoro istua koneen ääressä. hienoa perhe-elämää, vaihdettiin vuoroa koneella muutaman kerran päivässä. ei juuri muuta kommunikointia kuin " meneeks sulla kauan vielä, voinko mä tulla hetkeksi siihen?" .
mun kanssa mies ei viitsinyt tai jaksanut tai halunnut tehdä mitään. aina väliin lupasi ja sitten kun ois pitänyt mennä niin kielsi, milloin ärstyneenä, milloin välinpitämättömänä. mutta kielsi joka tapauksessa. kerran mulla oli kauhea projeksi kun yritin vajaan kuukauden ajan saada sitä mun kanssa ulos kävelemään, edes pari kilometriä kauppaan ja takaisin, mutta en vaan onnistunut. joka päivä se lupasi että mennään ja joka päivä ilmaantui joku este.
tapeltiin aika paljon ja lopulta erottiin, muutin lapsen kanssa pois. lasta mies kaipasi kovasti ja ruvettiin juttelemaan aika paljon puhelimessa lapsen kuulumisista. yhtäkkiä juteltiinkin jo monta tuntia päivässä, huomattavasti enemmän kuin silloin kun asuttiin saman katon alla. yhtäkkiä koko aiempi kuvio näyttäytyi jotenkin selkeästi ja oltiin molemmat aika järkyttyneitä siitä miten kaikki oli mennyt. hakeuduttiin perheneuvolaan, ja saatiinkin sieltä suuri apu. miehellä todettiin vaikea masennus ja hän sai asiallista hoitoa siihen.
muutettiin uuteen yhteiseen asuntoon ja jätettiin muuttokuormasta pois telkkari ja kaikki pelikoneet. tietokone todettiin välttämättömäksi mutta sijoitettiin olohuoneeseen, näin kukaan ei pääse linnoittautumaan yhtään mihinkään vaan koneella istuminen tapahtuu avoimemmin. mies heivasi kaikki pelit koneelta pois, minä pidin pitkän paaston kaikista mamma- ja muista palstoista.
nykyään (yhteen muutosta vuosi, esikoinen nyt 2v ja toinen lapsi syntyy hetkenä minä hyvänsä) pelaillaan ja palstaillaan ihan normaalisti eli niukasti. lapsen hereillä ollessa hengaillaan perheenä yhdessä.
mitään neuvoa minulta ei oikein tilanteeseesi irtoa, vilpitöntä sympatiaa senkin edestä. vittumainen tilanne :/ mutta oikeasti hoidettavissa jos miehesikin havahtuu sitä haluamaan.
Ei meilläkään siis ole yhteistä aikaa enkä ehdi sellaisia edes miettiä, olen päivän jälkeen ihan puhki. Joten enpä osaa auttaa.