Lue keskustelun säännöt.
Anopin kriittisyys lapsia kohtaan - hermot menee
16.07.2007 |
Anoppi on kahdelle pojallemme ihana mummu, mutta saa minut hulluksi kommenteillaan. Anoppi uskoo vahvasti päiväkodin ja asiantuntijuuden (esim. perheneuvola) voimaan. Poikamme ( 2v. ja 4 v.) ovat kotihoidossa, käyvät kyllä leikkikerhossa kahtena päivänä viikosssa. Ja tämä onkin yksi aihe, joka välejämme hiertää. Anoppi kritisoi minun ja mieheni (siis oman poikansa) kasvatusvalintoja. Esimerkiksi paheksui kovasti pitkiä imetyksiäni (n. 2-vuotiaaksi). Varsinkin esikoispoikaa pitäisi olla viemässä milloin puheterapiaan, milloin perheneuvolaan. Ja oikeasti pojat ovat hyvinkin tasapainoisia ja kehitys vastaa ikää. Minä olen koko ajan puolustusasemissa ja hermostun arvostelusta. Tästä sitten aiheutuu yhteenottoja. Pitääkö minun kestää hammasta purren vai nostanko kissan pöydälle ja yritän puhua asiat halki? Miksi ihmeessä anoppi on niin kärkäs arvostelemaan? Oma poikakaan ei ikinä kelvannut sellaisena kuin on, aina muut olivat parempia ja taitaa sama laulu jatkua lastenlasten kanssa.
Kommentit (5)
Kerro mikä sua ärsyttää ja kysy hänen syytään koko ajan arvostella teidän kasvatusmenetelmiänne. Anna hänen ymmärtää että lapsenne ovat teidän ja te kasvatatte ne miten te haluatte. Anoppi joutaisi pitää mölyt mahassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko aina hehkuttaa, kuinka meillä ei ole mitään sisaruskateutta keskenämme. Enkä aiemmin sitä niin ajatellut, mutta kun sain itsekin lapsia, niin olen huomannut olevani siskoni kanssa eri mieltä.
Äidillä on kaksi suosikkilasta ja kaksi ei-suosikkia. Suosikkilapsia äiti on aina kehunut ja meitä ei-suosikkeja ei ole kehuttu. Mutta koska meitä ei ole oikein haukuttukaan, niin minä olen ollut ihan tyytyväinen.
Mutta nyt kun kaikilla on lapsia, niin suosikkilasten lapsia äiti hoitaa tosi paljon ja jatkuvasti. Ja meidän ei-suosikkilasten lapsia paljon nihkeämmin. Ja meidän lapsia tai kasvatustapoja haukkuu ihan avoimesti. Ja nyt kyllä tuntuu ikävämmältä tuo tilanne kuin lapsuudessa koskaan.
Eikä oo paljon kiinnostanut nostaa sitä kissaa pöydälle, kun tietää, että ne suosikkilapset ryntää siinä tilanteessa puolustamaan itseään ja haukkumaan minua vainoharhaiseksi vähintään. Mutta ei oo nykyään sukutapaamiset mitään herkkua, kun aina alkaa vaan vituttamaan.
Miten tuo tehdään niin, ettei välit anoppiin katkea sillä samalla kertaa? Ei varmasti ole viisasta suututtaa anoppia. Hän on kuitenkin aina osa lasten ja omaakin elämää, oltiin sitten hyvissä tai huonoissa väleissä.
Mun mielestä ei ole siinä vaiheessa enää asiaa lapsen elämään jos panettelee ja haukkuu tämän äitiä lapsen kuullen.
Älä tee sitä liian myöhään =(