onko kukaan arvostellut tapaasi kasvattaa lapsiasi ja millä tavoin?

Vierailija:

Olen kuullut, tosin pelkästään positiivista. Ehkä vain olen niin hyvä kun mulla on todella paljon kokemusta lapsista.

Ja ruoankin suhteen olen liian tiukka (herkkujakin syödään, mutta ei joka päivä eikä määrättömästi).



Omat hampaani pilattiin Coca-Colalla ihan pienenä, kunnon ruoka-aikoja ei ole koskaan ollut jne. Äitini ei ole tarvinnut opettaa minulle mitään perusjuttuja pikkulapsena, sillä menin hoitoon alle vuoden ikäisenä. Kuivaksioppiminen, pukeminen, käytöstavat jne. ovat kaikki tarhantätien ansiota. Omat lapseni ovat kotihoidossa, ja olen kuulemma liian julma kun vaadin nelivuotiaalta että pukee itse, enkä anna kaksivuotiaan päättää kuinka paljon syö herkkuja kerralla. Tästä on otettu yhteen kerran jos toisenkin, ja voin vain kuvitella kuinka ristiriitaiselta lapsista tuntuu kun äitini sanoo hidän kuullensa äidin olevan liian tiukka.

" ei ole hyväksi, jos lapsi näkee itsensä vain negatiivisen palautteen kautta" . Oli meillä kylässä seuraillut, kun uhmis melskasi ja me komensimme kuin viimeistä päivää. Mies meinasi hyppiä seinille, tämä asiantuntija kun luonnollisesti oli lapseton, eikä edes näe meidän kasvatusmetodejamme kovin usein. :) Ihan asiaahan se sinällään puhui, mutta ehkä vääränä päivänä. :D

Kuuntelemamme musiikki voi olla haitaksi lapsen kehitykselle. Lapsesta tulee helposti aggressiivinen, levoton ja hän saattaa kokea olonsa turvattomaksi. Jepjep...

kun emme laittaneet 1-vuotiaana päiväkotiin. Nyt jo koulussa, paljon kavereita ja koulu sujuu todella hyvin.

En mene tassa yksityiskohtiin, mutta on arvosteltu, otin kritiikin aika henkilokohtaisesti ja raskaasti, menin itseeni ja tarkkailin tilannetta. Mutta tulin siihen tulokseen etta kasvatan lastani kuitenkin parhaalla mahdollisella tavalla. Oli kuitenkin hyva todella ajatella ja analysoida asiaa.

Oma lapsensa saa elää kuin pellossa.

" meillä taitaa olla aika erilaiset kasvatusperiaatteet!" totesi yhden meidän lapsen kaverin äiti syyttäessään meidän lasta kaikesta mitä pojankoltiaiset yhdessä (joskin itse asiassa enmmän heidän poikansa aloitteesta) puuhasivat. Ja oli siinä ihan oikeassa, joskin eri tavalla kuin kuvitteli...

meillä siis reilun vuoden ikäinen lapsi menee nukkumaan 19-20 ja herää aamulla 7-8 aikaan..

Heillä kun muutaman kk nuorempi valvoo sinne 21-23..



niin ja en tietenkään kuullut suoraan vaan seläntakana oli puhunut..

no ei se mene ihan noin mustavalkoisesti meillä.. riippuu tietty miksi itkee ja missä ollaan kyllä mä lapseni hiljennän jos ollaan esim jossain julkisella paikalla..



tämän ohjeen antoi lapseton ystäväni.. siihen totesin, että voimme jatkaa aiheesta heti kun hänellä on lapsia..

Ovat tietenkin autuaasti unohtaneet, että meidän lapsi oli vielä talvella niin hoitoon sopeutumaton, että sukulaiset itsekin sanoivat, etteivät ota häntä hoitoon, ennen kuin hän osaa itse puhua. Ja nythän se on kääntynyt niin päin, että minä olen ylisuojelevainen enkä anna lasta hoitoon. Raivostuttavaa, kun teet niin tai näin, niin aina haukutaan.

heidän mielestään pidämme lapsille liian kovaa kuria. Erinäisiä riitoja käyty aiheesta..

Omille lapsilleen piti kyllä aikanaan rajat, mutta ehkä sitä lapsenlapsiaan kohtaan on sitten ylipehmeä ;)

Viikonloppuna emme olisi ottaneet häntä anopin luona kyläreissulle, koska tyttö käyttäytyi huonosti. Mieheni sisaruksineen sai selkäänsä lapsena joka käänteessä.

Lapsillemme ei sovi myöhäinen nukkumaanmeno ja itsekin haluan omaa aikaa. Tarkkuudesta: Esim. aurinkorasvaa ei tarvitse käyttää ja lapsemme tarvitsevat sitä vain siksi, kun niitä ei ole totutettu aurinkoon tarpeeksi. Onhan näitä..