Kertokaa 80- ja 90-lukujen haista?!! Tehdaan tallainen nostalginen haamuisteluketju, mika siihen aikaan oli muotia ja mika ei, mista tapakulttuurin eroista kiisteltiin jne.

kahvit morsiamen kotona. Ihana ja intiimi tilaisuus.

80-luvulla pari myös käveli kahdestaan käytävän, ei isipapat luovuttaneet. Tanssia, ruokaa ja vapaata jutustelua. Ei kauheasti koristeita vaan kivoja ja tunnelmallisia häitä.



Verrattuna näihin nykyisiin, pidin vanhoista häistä enemmän.

Muistan miten pettynyt olin, kun jo 30-vuotiaalla tädilläni oli vain pelkkä pitsinen juhlapuku eikä edes huntua tai näyttävää hiuslaitetta. Nyt kun katselen valokuvia, tämä täti näyttää edelleen aika samalta kun nuoremmat sisaruksensa hörselöissä ovat ihan vieraannäköisiä. Hääkimput oli aina suuria ja valuvia, usein punaista ruusua ja harsokukkaa. Satiinikengät alkoivat kai tulla muotiin, niitä ihailin monesti. Morsiamenluovutus, riisin heitto ja hääleikit tulivat muotiin. Muistan tämän siitä kun vanhemmat ihmiset näitä päivittelivät ja pistivät merkille. Ei ennen kuulemma tämmöistä ollut... ;) Yksi morsiuspari lähti häämatkalle ihan Amerikkaan asti ja siitä kyllä puhuttiin. Tavanomaisempaa oli mennä mökille tai Tukholmaan.



Terveisin 80- ja 90-lukujen taitteessa pienenä tyttönä häissä ollut

Morsiammet pukeutuivat hörhelöihin ja näyttävät kuvissa tänä päivänä katsottuina hassuilta. 80-luvun alussa taas pukeuduttiin vielä vaatimattomammin, näin ainakin minun sukulaiseni. 90-luvulla oli hörhelöitä. Kummallakin vuosikymmenellä ainakin meidän suvun häät olivat isoja, yli 100 vierasta. 90-luvulla tuli muotiin hääleikit ja muutenkin kaasojen ja bestmanien rooli suuremmaksi.



Itse vieraana 90-luvun alussa minulla oli äidin tekemä housupuku (haalarit siis) ja pillerihattu Arja Korisevan tyyliin. Tosi fantsuu ;)! Muuten oli paljon kukkamekkoja ja vanhemmilla leideillä jakkupukua hatun kera.



Alkoholia tarjoiltiin reilusti. 80-luvulla taisi olla sahti-painoitteista, mutta 90-luvulla oli boolia. Häissä suurin ohjelmanumero oli tanssiminen, mutta nykyään tuntuu, että ihmiset vähemmän uskaltaa. Tai sitten olen ollut kehnoissa häissä?

Häät ei olleet niin morsiamen päivä, vaan sukujuhla. Ei ollut lahjalistoja, mutta mielikuvani mukaan lahjaan kuitenkin satsattiin enemmän? Ehkä tässä pätee, että pyytämättä on helpompi antaa.



Kirkossa ei tainnut olla lauluja. Juhlassa ei leikkejä, joku morsiamenryöstö ehkä saattoi olla. Puheita oli muutama.



Ruoka perinteistä, karjalanpaistia, keitetyt perunat, kalaa ja italiansalaattia. Kahvin kanssa paljon muitakin lajeja kuin kakku.



Paikka usein vaatimattomampi kuin nykyhäiden kartanot, oli seuraintaloja sun muita. Koristeet sydämiä ja vaaleanpunaista ja röyhelöä. Morsiuspuvut isoja ja prinsessaisia, kampaukset myös. Termiä yksinkertaisen tyylikäs ei tunnettu :-)



Tykkäsin niistä häistä enemmän kuin näistä nykyisistä. Kaikki on niin hiottua ja viilattua, että tunnelma tahtoo kärsiä.

Kuuminta hottia oli morsiamella hattu hunnun sijaan. Vanhemmilla oli myös erilaisia tekokukka-helmipunoshiuskoristeita, nuoremmilla kummatkin. Sormukset olivat usein ihan tavalliset sileät, tai tosi pieni timatti. Naikkarityylisiä triologyjä ei kukaan ollut nähnytkään. Vauva-aiheiset leikit ja kiusoittelut olivat ihan asiaankuuluvia, nythän niistä tulee turpaan, jos erehtyy luulemaan että avioliitto on solmittu lapsiperheen perustamiseksi. Sulhasella oli usein ihan tavis musta puku, ei mitään bonjoureja tai muita. Vuokrattua tai lainattua hääpukua pidettiin köyhyytenä, ei tavanomaisena käytäntönä mahdollisimman korea pukua yhtä päivää varten saamikseksi. Plaseeraukset, kaasto, bestmanit, riisipussit, hääkarkit ym panostus oli helposti " paremman väen" tunnusmerkki, tai ainakin tällaisesta syytettiin ja epäiltiin. Perushäät olivat noin 200 hengen suvun, kylän ja ystävien (tässä järjestyksessä) ruoka- ja juontijuhlat, joiden lopuksi tanssittiin navetan vintillä. Häät oli muuten lähes aina kotona tai kylän seurojentalolla, ei suinkaan ravintolassa.

Lapset nauttivat, mummot nauttivat, kaikki tanssivat :-) Ajatuksena oli saada koko juhlaväki viihtymään ja tanssimaan, ei ollut tätä nykyistä vanhat veke että päästään kaverien kanssa bilettämään-mentaliteettia.



Onkohan aika kullannut muistoni? :-)

Häävieraista jokainen tunsi aina pari tai parikymmentä muuta vierasta, joten lahjoista sipistiin vieraiden kesken ja kerättiin lahjalistoja tai kimppalahjoja. Kutsu oli usein peruskaavaa " tervetuloa (tyttäremme) vihkiäisiin sillon ja sillon siihen ja siihen kirkkoon ja sen jälkeen hääjuhlaan sille ja sille nuorisoseuralle" . Ei mitään siirappisia runoja tai tylli-paljetti-harkkosaksi-käsintehtypaperi-systeemeja, vaan valkoiset painetut kutsut. Hääparin nimilogo tai sormuskuva oli extraa.



Kirkossa ei ollut mitään lisäohjelmaa ja papin puhe enemmän jumanlanpalvelushenkinen kuin hääparia käsittelevä. Hattuja näkyi paljon, samoin kansallispukuja. Oma häälook 15-vuotiaana oli röyhelöhame, röyhelöpaitis ja isot tekohelmet. Tukka väkerretty itse kiharoille. Kaikki edes yrittivät pukeutua, eikä pahimmalle murkulle tai peräkammarin pojalle olisi tullut mieleenkään tulla farkuissa tai sortseissa. Kiitoskortti oli muuten aina tapana lähettää kaikille, eikä hääinnostus loppunut tässä vaiheessa tai keskittynyt vain suurimpiin lahjanantajiin.

1970-luvulla häät oli suuria sukukokoontumisia. Ruoka oli kansanomaista pataa ja pottuja, salaattia ja savukalaa. Morsiuspuku oli monesti aika yksinkertainen mekko, mieleen tuli äidin vanha parempi yöpaita. Hiuksissa koristeena kukka.



80-luvulla hääpuvut alkoivat kasvaa ja komistua. Vitivalkoista satiinia päästä varpaisiin, satiiniruusukkeita ja hattuja. Kaasoja ja bestmänejä ei vielä tunnettu ja polttaritkin oli vielä harvinaisia. Alkoholitarjoilu alkoi olla monipuolisempaa.



90-luvulla hääpuvut sai vielä tylliä, pitsiä, paljetteja ja helmiä päällensä ja aluskangasta tuskin näkyi kaiken hörsellyksen alta. Puhvihihat olivat jalkapallon kokoisia. Kaaso ja bestman orjuutettiin vain hääpäivänä huolehtimaan morsion ja sulhon henkisestä tasapainosta ja kantamaan meikkipussia. Ehkä vielä huolehtimaan häälahjapöydästä muttei mitään " vuosi ennen häitä kauheeta juoksutusta" todellakaan. Jos polttarit pidettiin niin niihin ei upotettu mielettömiä summia, lähinnä kaivettiin kaapista tai askarreltiin hassu asu jossa vihittävä myi vaihtelevaa krääsää esim. korvatulppia, voileipiä tai karkkipusseja.

Häissä oli näinä aikoina hauskanpito ja sukulaisten tapaaminen tärkeintä, ei se että kaikki sujuu millintarkasti kaavaillun ohjelman mukaisesti.