Onko toimintaterpian saaminen eskari-iassa jotenkin leimaavaa kouluvuotta ajatellen? Olen ajatellut josko siitenkaan laittaa poikaani sinne, ei

Eikö ole parempi, että opettaja tietää mikä lapselle on helppoa ja mikä vaikeaa? Että haasteet olisivat oikeanlaisia?

menkää te juntit muualle niitten esinahkojenne kanssa. Pääkaupunkiseudulla ja etelä-suomessa eskari on esikoulu ja esinahkasta ei tietoakaan.

Mielestäni ei ole leimaavaa. On hienoa, että tuollaista järjestetään. Toivottavasti teillä on asiaan hyvin perehtynyt ja kunnolla paneutuva ihminen toimintaterapiaa pitämässä, jotta lapsesi saa siitä kaiken tarpeellisen avun.



Minulla on 25:n oppilaan luokka. Luokallamme on 2 oppilasta, jotka ovat saamieni tietojen mukaan käyneet toimintaterapiassa. Minä en ainakaan huomioinut asiaa mitenkään erityisesti heidän aloittaessaan ekaluokan. Tiedostin vain asian, koska se minulle ilmoitettiin. Molemmat pärjäävät mainiosti koulussa, kuuluvat molemmat parhaiten menestyvään kolmannekseen. Nyt on tokaluokka jo siis menossa.



Menkää ihmeessä toimintaterapiaan, sehän voi lapsesta olla ihan hauska kokemus. Ikäänkuin " kerho" , jossa tehdään erilaisia askareita. + lapsi saa aikuisen jakamatonta huomiota!

Toimintaterapiaa voi saada niin monen eri asian tiimoissa. Meidän poika on saanut jo tt yli vuoden ja vain harva tietää siitä, et ole ns. julkistanut sitä tietoa. Miksi pitäisikään jos on pelkoa leimaantumisesta.

ja yleensä tieto terapiasta ja siitä miksi sitä on saatu, kannattaa kertoa ainakin koulun opettajille, jotta he osaavat paremmin suhtautua niihin ongelmiin, joita on jäänyt. Nimimerkillä eräs jonka lapsen ongelmia ei huomattu ajoissa jotta hän olisi saanut terapiaa ennen koulun alkua ja joka joutui käymään läpi myös sen vaiheen jossa opettajat epäilivät ongelmien syyksi kotioloja...

Mut oikeesti: ajattele lapsen parasta, joka kyllä on se, että saa tarvitsemansa terapian.

niin, ja töissä olen asiasta myös jutellut. olen itse sitä mieltä, että niin kauan kuin asian kanssa elävät piilottelevat ja häpeilevät terapiaa, niin kauan se pysyy " leimaavana" muiden ihmisten mielessä.



asiassa ei ole mitään hävettävää, vaan siitä on todella paljon hyötyä lapselle itselleen. nykyään sitä paitsi todella moni käy toimintaterapiassa, tämänkin olen huomannut kun olen itse asiasta avoimesti puhunut. monelta on saanut kuulla että niin meilläkin...

mutta jos se on yläaste ikä. Niin voi se ollakkin

se että on käynyt aikaisemmin (tai käy vieläkin) toimintateriapiassa ei ole läheskään yhtä leimaavaa kuin se, että ne ongelmat jäävät hoitamatta ja pistävät opettajien ja kaverien silmään koulussa.

Eihän sitä asiaa tarvitse koko kylälle kuulutella.

että peittemällä asioita, ne katoavat jotenkin. Olen opettajana usein törmännyt siihen, että lapsi on päiväkoti-iässä saanut jotakin erityistukea, mutta vanhemmat eivät kerro siitä koulussa kuvitellen, että lapsi leimautuu, eikä näin voi aloittaa " puhtaalta pöydältä" . On melko varmaa, että nämä ongelmat näkyvät myös sitten koulussa ja sillä aikaa kun opettaja ihmettelee, että mistä tässä on kysymys, voitaisiin jatkaa koulussa samoja tukitoimia. Aikaa menee hukkaan turhaan selvittelyyn, kun lapselle oltaisiin alusta asti voitu antaa esim. puheopetusta, tukiopetusta tms. Eli ap:lle: mene rohkeasti terapeutin luo, hänen ammattilaisena pitäisi osata arvioida lapsesi tuen tarve ja kerro se myös tulevalle opettajallekin, mikäli lapsesi saa toimintaterapiaa ja miksi.

puheterapiaa ja apuja lukihäiriöön. Näitä oli läpi koko ala-asteen ja kaikki meidän luokalta tiesi, sillä olin osan niistä tunneista poissa (terapeutilla), joilla pärjäsin paremmin (esim. matematiikka). Nämä tukimuodot tekivät minulle tosi hyvää (vaikka en vieläkään osaa sanoa r-kirjainta oikein ja kirjoitusvirheitäkin tulee jatkuvasti). Koskaan minua ei kiusattu, koska asia oli avoin. Miksi kenellekkään olisi tullut mieleen yrittää kiusata aiheesta, joka minuakaan ei rassannut?



Kaikki lapset tarvitsevat apuja asioiden oppimiseen. Ei ole olemassa itseoppineita lapsia. Jos lapsella on erikoistarve on siihen vastattava. Se on paras tuki tulevaisuudelle.