Jos naapurin lapsi kiusaa pihalla sun lasta, eikä äiti vieressä reagoi.

Ärähtely ei ole asiallista, järjestyksen pitäminen on ookoo.

Just muutama päivä sitten oltiin pihassa, ja taloon noin kuukausi sitten muuttanut 3-vuotias poika tuli äitinsä kanssa ulos. Poika ryntäsi heti ottamaan lapion meidän tytön (4 v) kädestä, pojan äiti katsoi hymyillen vieressä, tyttöni meni ja otti lapion takaisin sanoen " se oli kyllä mulla, tossa on muitakin lapioita, ota siitä" . Poika otti lapion, ja alkoi heittämään hiekkaa meidän tytön ja pojan (1,5v) päälle. Sanoin, että älä viitsi heittää toisten päälle hiekkaa. Pojan oma äiti ei sanonut mitään. Poika katsoi minua, sitten äitiään, ja jatkoi hiekan heittämistä. Äiti ei sanonut vieläkään mitään. Menin pojan eteen kyykkyyn, katsoin silmiin ja sanoin, että toisten päälle ei saa heittää hiekkaa, ja jos vielä heität, niin otan sinulta lapion pois (se oli meidän lapio). Pojan äiti vaan katseli vieressä. Poika heitti jälleen hiekkaa, jolloin menin ja nappasin lapion pois sanoen, että koska heität hiekkaa etkä osaa leikkiä kauniisti, niin otan nyt tämän lapion sinulta pois.



Pojan äiti ei sanonut yhtään mitään koko aikana. On ihan suomenkielinen ja osaa puhua, vaikka ei kyllä uskoisi. Samanlaisia episodeja on pihassa ollut useita tämän ko. pojan kanssa, vaikka he juuri muuttivat tänne. Hän käy esim. tönimässä pikkulapsia kolmipyöräisen tai mopon päältä pois, ja lähtee itse ajelemaan. Pojan oma äiti ei koskaan toru tai opasta lastaan, me muut sitten koulutamme häntä.



Yksi naapuri oli suuttunut, kun poika kävi repimässä hänen istutuksiaan (asumme rivitaloissa, ja poika meni naapurin etupihalle repimään kukkia), jolloin pojan äiti oli sanonut lapselleen että " tuu Kristian tänne, täällä on näköjään vähän tiukkapipoisia ihmisiä" . Minun mielestäni siinä, että kieltää lasta kiusaamasta muita ja repimästä toisten istutuksia, ei ole mitään tiukkapipoista.



Toiset vaan on niitä ihmisiä, jotka osaa kyllä synnyttää sen lapsen maailmaan, mutta ei osaa lainkaan kasvattaa niitä. Se on sääli.

Todella ärsyttävää, kun porukka heittää aamulla ne vaikeat lapsensa ulos riehumaan ja huutaa vaan välillä sisälle syömään. En mä halua toisten lapsia kasvattaa, omassa on ihan tarpeeksi.

Siksi varmaan itsellä onkin nyt niin hölmö olo.



Turhautuminen vaan vei nyt voiton, kun onhan näitä tilanteita katseltu läjäpäin, ja pistää ihmettelemään, että miks meidän lapset ei oo toisen silmissä niin ihmisiä, ettei niitä sais kiusata. Ihan kuin se äitikään ei tajuais lastaan paremmin, että kyllä niitä meidän lapsiakin sattuu.



No minä oon nyt sitten aatellut, että jos äiti ei itse vaivaudu kasvattamaan omaansa, niin silloin joutuu tyytymään siihen tyyliin, millä naapurit kasvattaa. Ja jos mun ärähtelyt ei kelpaa, niin kannattais itse reagoida jotenkin.

Sinulla on hölmistynyt olo, mutta vekarat ei moisesta piittaa. Heillä on tapana selvitellä välinsä " aikuisten silmissä" kovakouraisesti.



Äiti on hyvä hakea rauhoittamaan tilanne, jos jää alakynteen. Muista he ovat lapsia ja sinä aikuinen. Ei tarvitse nolostua, jos kasvattaa naapurinkin lasta. Se on sinun tapasi toimia, kun muistat olla oikeudenmukainen toisinkin puolin.



Pienet lapset ovat hetken kulutta taas parhaat kaverit, tai sitten ei. Täysin normaalia käyttäytymistä lapsille. Elämä opettaa hiljaa kulkemaan sitten myöhemmin.

Jos pokkasi riittää, niin viepä poika ensi kerralla suoraan äitinsä luokse ja sano jotain pientä, vaikka että " jospa sinä saisit pojan rauhoittumaan" . Tai ihan vain kehota lasta istumaan äitinsä sylissä (mihin poika tuskin suostuu).



Mutta kyllä äiti pitäisi jotenkin saada tilanteeseen mukaan, sillä huono käytös on selvästi jatkuvaa.

esim. masennus tai muu sairaus. Ei sen tarvitsee merkitä sitä että hän haluaa että sinun lapsiisi sattuu. Taitaa olla kysymys aika pienistä lapsista kun äidit on mukana ulkona.



#Ihan kuin se äitikään ei tajuais lastaan paremmin, että kyllä niitä meidän lapsiakin sattuu.#

Tietääkseni ei kuitenkaan käy missään hoidossa, mutta en todellakaan tiedä heidän asioitaan niin hyvin, joten toivottavasti kuitenkin saa apua.



Mutta olkoon äidillä mitä ongelmia hyvänsä, niin ei mun lasten tarvi sen vuoksi kärsiä. Jos äiti tai vanhemmat ei jaksa tai kykene tai osaa kasvattaa lastaan - olkoon syy mikä hyvänsä - niin silloin on vain haettava apua. Musta on surullista, että se lapsi ei joudu kohtaamaan kotonaan rajoja, ja tietysti surullista sitten on sekin, että joutuu epäsuosioon, kun minä tietenkin suojelen omia lapsiani. Lapset nyt ylipäätään yleensä on näissä jutuissa aivan viattomia, mutta joutuvat silti kärsimään.



Ja tää naapurin lapsi on yli neljän vanha, meidän on kolmen ja alle vuoden ikäiset.



ap