Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät tai heidän lähimmät!

Siinä sairaudessa on lohduttavaa se, että kun vaiheita ei ole päällä, on ns. täysin terve!! Muista se. Ne on niinkuin kohtauksia, jotka tulee aivokemioista, ei henkilökohtaisista syistä.

Nykyään on todella hyvät lääkkeet ko sairauteen. Meillä ilmeni vaan maniana joka johti lopulta nukkumattomuden ym seurauksena psykoosiin ja siitä sitten sairaalaan, jossa muutama päivä nukkuessa ja sitten pääsi kotihoitoon. Pari sairaala reissua on siis tehty.

jos lohduttaa maailmassa on monia kuulusia maanis depressivisiä ihmisiä joista mainittakoot francis ford coppola. Eli hyvään ja tuotteliaaseen elämään on TODELLA HYVÄT edellytykset.

Kaksisuuntaisessa häiriössä on apuna myös ennakko oireiden tunnistaminen joka estää parhaimmillaan koko episodit. sen kanssa pitää ja voi oppia elämään. Ei kannata pelätä! Ei se mikään maailmanloppu ole, vaikka joskus se siltä saattaa tuntuakin.

Maniaa mulla on tuskin koskaan. Ehkä kerran kaksi vuodessa ja sekin lievää eikä kestä kuin korkeintaan pari viikkoa. Masennusjaksot taas kestää muutaman kuukauden. Muuten elämä ihan tasaista olemista. Vaikeimpina kausina vetäydyn ja yritän keksiä ulkopuolisille selityksiä miksi en ole ihmisten ilmoilla.

Minulla on ollut masennuskausia nuoruudesta lähtien ja välillä käynyt vähän ylikierroksillakin. Viime keväänä oli aika vauhti päällä: join paljon alkoholia ja välillä rauhottavia mukaan, tein hirveät velat ostelemalla kaikkea turhaa, viiltelin itseä, olin pari kertaa yön sairaalassa yliannostuksen takia, en omasta mielestäni ollut sairas, oli paljon hyviä ideoita jne. Sitten tuli romahdus ja sairaalaan masennuksen takia. Nyt minut on diagnosoitu kaksisuuntaiseksi, saan ilmaiset lääkkeet kelalta. Käytän nykyään masennus+antipsykootti lääkkeitä. En tiedä onko lääkitys kohdillaan, koska olen kuin kävelevä haamu. Läheisille tietenkin elämä helpompaa kun olen niin nössö ja lääkitty. Katsotaan josko jatkossa menisi paremmin.

masennuspainotteinen. Lääkitystä on melkoinen patteri. Tänä keväänä on ollut kaksi sairaalajaksoa, yhteensä yli neljä kuukautta. Vasta äskettäin kotiutettiin ja sairaslomaa on noin kolme kuukautta. Raskasta on katsella vierestä, kun lääkitys on sitä luokkaa, että näkee jo päälle päin, että jotain on napattu. Viime syksy oli hyvää aikaa. Silloin näytti, että elämä hymyilee, opinnot sujuivat eikä ollut sairasjaksoja. Sitten, kun romahdus tuli, mentiin lujaa alas päin. Nyt vain odotellaan parempaa aikaa.

8 vuotta sitten kun tavattiin oli menossa maaninen vaihe, oli aika hurjaa elämä silloin. Siitä selvittiin.

Sen jälkeen ollut n. 4-5 krt masennusvaihe, joista jokaisesta selvitty.

Olen ollut mukana hoidossa, tukenut ja itkenytkin välillä.

Nyt ollut 3 vuotta täysin kunnossa, ollaan saatu 2 lasta ja elämä hymyilee.

Tätä suhdetta ei saa kaatumaan kovin helpolla tuon kaiken kokemuksen jälkeen.

AP

Minulla diagnosoitiin kyseinen sairaus -01, jonka jälkeen sairastumisjaksoja on ollut kaksi. Ensimmäisellä kerralla olin sairaalahoidossa, koska masennuksen aikana vajosin psykoosiin. Kokeilin lukemattomia lääkkeitä, jotka eivät sopineet( painonnousu, pahoinvointi jne). Tilanne kuitenkin tasoittui itsestään. Pari vuotta sen jälkeen sairastuin uudestaan, mutta tällä kerralla sain käyttööni uuden lääkkeen joka sopi ja sitä syön edelleen. kaksi vuotta on nyt mennyt hyvin, kokoajan kuitenkin pelko uusiutumisesta. Tukitoimenpiteet minulla on vahvat, psyk. poli, lastensuojelu, mielenterveydenhäiriöistä kärsivien äitien tukiryhmä, perheneuvola. Kaikki ovat suureksi avuksi.¨

lapsia minulla on kaksi, jotka ovat olleet huonojen kausien aikana ex- miehelläni. Tuki sieltäkin on olemassa.

Alkuun oma sairastuminen oli vaikeasti hyväksyttävissä, nyt sen osaa ymmärtää ja elämäntavat ovat hyvnkin rutiininomaisia, kunnon yöunet, syöminen, ei alkoholia.

Kyllä tämän kanssa pärjää, kunhan on apua sekä ammattiauttajilta että perheen puolesta.