Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinkahan paha trauma lapsilleni on tullut? ov
30.06.2007 |
Lapset 4v ja 1,5v ja viimeiset puoli vuotta on ollut perheessä varsin stressaavaa aikaa, esim. muutto uudelle paikkakunnalle jossa ei mitään sosiaalista verkostoa.
Mies ollut paljon pois, minä hoitanut lapsia kotona, olen ollut tosi poikki, ehkä vähän masentunutkin. Esikoinen uhmaa ja prosessoi muutosta omalla tavallaan. Minä olen itse ollut niin loppu, etten ole pystynyt tukemaan esikoista tarpeeksi hyvin. Pinna on palanut monta kertaa ja kovaäänisesti. Välillä olen tukistanutkin tai vienyt turhan kovakouraisesti jäähylle. Oma tilani on ollut niin vähissä, etten ole jaksanut aina kovin nopeasti vastata lasten tarpeisiin. Pienemmän tarpeisiin kyllä nopeammin ja paremmin kuin isomman.
Pienempi vaikuttaa ihan normaalilta, mutta isomman uhmassa on piirteitä, jotka huolestuttaa. Ei kuuntele yhtään ohjeita/neuvoja/komennuksia/uhkauksia, tekee vain mitä haluaa eikä tunnu tajuavan syytä ja seurausta. Siis jos sanon, että syöminen loppuu siihen jos riehut ruokapöydässä, esikoinen heittää lautasen lattialle. Kerään esikoisen astiat pois ja vien esikoisen jäähylle. Esikoinen karjuu kuin järkeä vailla eikä tunnu yhtään tajuavan, miksi ruokailu loppui. Lisäksi esikoinen tuntuu vähän tarkkailevan minua ja pelkäävän, että mitä jos saan raivarin.
Kommentit (8)
missään idyllissä kasvaa, ja eiköhän meistä suurimmasta osasta kohtuu täysjärkisiä silti tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiristää välillä pinnaa, kun joutuu itse vastaamaan kaikesta, eikä saa omaa aikaa ollenkaan. Kamalan huono omatunto vaivaa, kun ei aina jaksa olla se ihannekuva äidistä minkä olen itselleni päähän luonut.
vuotta lasten elämä ollut melkoisen tasapainoista ja esikoisen kaksi ekaa vuotta lähes ideaalia.
En koe, että meillä on huono liitto, mutta sietää sitäkin vaihtoehtoa pohtia tietenkin. :-) Ihan lohdullista tuo, että elämää tämäkin, harvalla sen kummempaa.
Nyt tuntuu, että voimia olisi enemmän ja että valoisammat ajat ehkä edessä. Mutta mistä sitä ikinä tietää.
paljon apua ja hyötyä seuraavan kymmenen vuoden ajaksi.
QAinahan sitä voi mennä juttelemaan perheneuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso esim. MLL:n ja Väestöliiton sivut, niistä löytyy hyviä vinkkejä.
Alue: Aihe vapaa
Tai sitten on vain tavallista temperamenttisempi lapsi. Minullakin toinen oikea herranterttu ja toinen pikkupiru, jolle ei mene mikään jakeluun. Silti se ilkimys oikeasti vain tarvitsee huomiota, mutta ei osaa hakea sitä positiivisella tavalla.