Onko " pikkuvanha" myönteinen vai kielteinen määritelmä lapsesta?
Minulle kerrotaan nykyään monta kertaa päivässä hymyssäsuin ja aivan kuin ihaillen, että lapseni on pikkuvanha. Itse olen aina pitänyt pikkuvanhuutta jotenkin huonona ominaisuutena.
Kommentit (9)
Itse olen sitä käyttänyt, mutta nyt kun oma lapseni on " pikkuvanha" , tuntuu tuo sana jotenkin täysin väärältä.
Mielestäni se luonnehtii lasta aivan väärin. Itse näen, että lapseni yrittää olla hyvätapainen ja hyväksyttävä, ja hakee parhailla taidoillaan kontaktia aikuisista, yrittäen keskustella niinkuin luulee aikuisten haluavan/osaavan keskustella. Pikkuvanhaksi nimittäminen vie jotenkin niin kauas lapsen mielestä ja sosiaalisten taitojen harjoittelusta.
jolla ei ole ollut tarpeeksi ikäistään seuraa, vaan puhuu kuin aikuiset, koska ei muutakaan osaa.
[b]pikkuvanha[/b] ikäisekseen liian järkeviä puheita, taitoja yms. esittävä tai yrittävä
Kuopus vaikutti kovin pikkuvanhalta; lienee oppinut kaikenlaista sisaruksiltaan
Eli minusta ilmaisun positiivisuus/negatiivisuus on asiayhteydestä kiinni.
Ellei aikuinen sitä siedä, on syytä katsoa peiliin.
Myönteinen: ikäistään isomman oloinen, reipas, omatoiminen, nokkela ja fiksu lapsi.
Kielteinen: lapsi, joka ei osaa olla sekuntiakaan hiljaa, vaan on koko ajan päsmäröimässä, komentaa aikuisia jne.
ja filosofisina, ulkoaopittuina lausahduksina joita hän on jostain kuullut.
se on kielteinen ilmaus.