Mä en muista omasta lapsuudestani sellaista että äiti olisi pitänyt sylissä!

Mä luulen etä äidillä ei vain ollut aikaa. Neljä lasta kuudessa vuodessa...

ellei sitten ole ollut todella järkyttävää jokin asia, joskus luulee muistavansa, muistikuvat voivat olla vahvoja ja todentuntuisiakin, mutta ne on yleensä kuultuja tai kuvista nähtyjä juttuja kuitenkin todellisuudessa.



Minäkään en muista äitini pitäneen minua koskaan sylissä, enkä sanoneen rakastavansa tai tykkäävänsä minusta. Olen varmaan ollut liian pieni muistaakseni kun noita on tapahtunut. Tai sitten äitini ei todellakaan ole hellinyt minua sen jälkeen kun täytin 5 ainakaan, koska isästäni kyllä muistan ja on jäänyt lämpöinen ja hyvämieli että isä rakastaa minua, sen huomaa edelleen kun puhuvat minulle niin eri tavalla äiti ja isä.

Osa on jotennkin epämiellyttäviä, osa " taviksia" ja osa tosi kivoja. Jotkut pätkät tosi lyhyitä...

mikään sylissä viihtyvä tyyppi. Lähinnä aina olin pois heti pyristelemässä. Ja ihan tasapainoinen minusta on tullut.