Lue keskustelun säännöt.
mitä tuumaatte lapsettomuuden takia vetäytynestä ystävästä
14.07.2007 |
Jos hyvä ystävänne on kärsinyt lapsettomuudesta vuosia, muut ystäväpiirissä on saanut lapsen ja tämä lapseton ei enää pidä mitään yhteyttä. Ei tule mihinkään tapaamisiin, ei soittele, vastaa tekstiviesteihin lyhyesti neutraalisti, että ei pääse tapaamiseen tms.
Onko muilla kokemuksia
Kommentit (5)
Se on hirmuinen kriisi, kun ymmärtää, että elämässäsä ei kaikki menekään niin kuin muilla, ei saa lapsia vaikka kaikki muut saavat.
Mulla oli 7 kaveria yhtä aikaa raskaana samaan aikaan kun itselleni tuli onnistuneesta ICSI-hoidosta keskenmeno. Silloin en todellakaan jaksanut katsella onnellisia ystäviäni ja vetäydyin sivuun.
Lapsettomuuskriisi on jokaisen käytävä läpi itsekseen ja joskus se on niin tuskaisaa, että haluaa olla yksin ajatustensa kanssa. Mulla meni vuosi asian prosessoimiseen ja kun olin taas " tolpillani" , otin yhteyttä ystäviini. Onneksi mun ystävät on ajattelevia ja fiksuja ihmisiä ja hyväksyivät anteeksipyyntöni ja ymmärsivät, että mun oli pakko tehdä niin. Nykyään olen sinut lapsettomuutemme kanssa ja rakastan ja hellin ystävieni lapsia kuin ne olisivat omiani. Yksi ystävistäni pyysi minua jopa lapsensa ainoaksi kummiksi tämän jälkeen, josta olin erittäin otettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen veteäytynyt tästä syystä miltei koko entisestä kaveripiiristä, vaikka lapsettomuus on oma valinta. Mulla vain ei ole mitään sanottavaa heille mikä kiinnostaisi heitä, ja he puhuvat taas vain vauvoistaan, mikä tietyn rajan jälkeen ei jaksa kiinnostaa.
siis usein todella vaikea. pelkkä lapsen näkeminen saa kyyneleet silmiin. en ihmettele ystävääsi yhtään, mutta uskon että hä silti tarvitsee sinua. m mene käymään ja juttelemaan, yritä ymmärtää.
Ovatko tapaamisenne sellaisia, joissa teillä muilla on aina lapset mukana? Luonnollisestikin äitien tapaamisissa puhe kääntyy lapsiin, ystäväsi tuntee olonsa taatusti ulkopuoliseksi. Kuten tuolla aiemmin on jo kommentoitukin, on lapsettomuus sellainen kriisi, että vie aikansa päästä sen kanssa sinuiksi. Sitä tuskaa, joka muiden raskaana olevien sekä pienten vauvojen näkemiseen voi liittyä, ymmärtää täysin vain toinen saman kokenut.
No ei vaan, ei mulla ihan noin viileetä ole, mutta täytyy sanoa että eipä juuri tule otettua yhteyttä lapsellisiin ystäviin. En vaan pysty, vaikka joskus tekisi mieli. Ehkä sitten taas, kun olen paremmassa vaiheessa tämän lapsettomuuden kanssa. Nyt on niin huono vaihe menossa, että en kestäisi nähdä lapsiperheen elämää, enkä oikein osaa sanoa kavereille että tehdäänkö jotain ilman teidän lapsianne ja/tai niistä puhumista.