Voiko kukaan HALUTA naista jolla raskausarpia?!
tämä varmaan kuuluisi seksi-palstalle, mutta siellä on kovasti hiljaista joten kysyn täältä. Jäin yh:ksi jokin aika sitten ja nyt mietin että onkohan seksielämä minun kohdaltani historiaa. Peppu ja tissit ovat hyvät, mutta koko vatsa raskausarpien peitossa. Läskiä ei ole, mutta löysää ihoa senkin edestä. Luulisin että tämän masun näkeminen tappaa toisen osapuolen seksihalut sekunnin sadasosassa... :(
Kommentit (27)
Kun tutustuu sopivaan ihmiseen niin tuollsiet jutut eivät kiinnosta! Lisäksi usein ensimmäisillä seksikerroilla ollaan ehkä nautitta vähän alkoholia ja sellaisessa tohinassa ettei edes huomaa!
kannattaisiko harkita laserilla korjauttamista?
En kyllä usko, että kunnon miehiä tollanen kiinnostaa. Eivät hekään ole täydellisiä.
Minun vartaloni oli esikoisen jälkeen kaamea. Koko keskivartalo täynnä raskausarpia, nivusista tissien alle, koko kehon ympäri siis mahasta selkään 1cm raskausarpe ja 1cm nahkaa, 1cm raskausarpea ja 1cm nahkaa.. Siis nivusista rintojen alle. Kirkkaan punaisia pystyraitoja.
Reidet ja rinnat samanlaisia täynnä myös, mutta kapeampina.
Olin yh, ja luulin olevani tosi kuvottava, yököttävä, oksettava ällöttävä ja sellainen ettei mua kukaan halua, sellainen jonka olis parempi kadota maan päältä toisia ällöttämästä(kiitos ex miehelleni näistä ihanista sanoista).
Lapseni oli alta 3v ja raskausarvet oli mulla näkysissä edelleen, punaisina, muttei kirkuvina. Tapasin miehen joka rakastui minuun, silitti mun raskausarpista ihoja ja hyväili mua. Koskaan ei sanonut, että ne olisivat kamalia.
Kerran kun itse mainitsin niistä, kerroin, että häpeän niitä, enkä halua että hän katsoo mua, niin hän sanoi ettei ole koskaan nähnyt kauniinpaa vartaloa. Että minun vartaloni on maailman kaunein, koska se kuuluu minulle, hänen rakkaalleen.
ei kannata edes vaivautuu ajattelee sellasta äijää jota ne häiritsee.
Ja se rakastuminen tapahtuu toivon mukaan ennen kuin toisen näkee alasti ;)
Mulla on ollu massu, perse, reidet ja rinnat raskausarvilla 13-vuotiaasta saakka. Tosin nyt ovat jo haalenneet, ja ovat saaneet uusia kavereitakin *wirn*. Tuolloin 13-vuotiaana lihoin noin 15kg aika nopeaan tahtiin, ja siitä lähtien olen arpinen ollut. En kyllä koskaan ole ajatellut, että ne arvet ois miehille jokin kauhistus, eivätkä kyllä ole olleetkaan.
Kyllä ne miehet jollain muulla perusteella sen kumppanin valitsee kuin arpien perusteella :D
ihania alusasuja (korsetteja, sukkia, liivejä), jotka peittävät armeliaasti kriittiset paikat, mutta samalla tuovat lisämaustetta :)
ei olisi varmasti kannattanut mieheksi ottaakaan. Ei se sitten kovin hyvä olisi voinut olla, jos on niin pinnallinen.
Pahempina kuin minulla (ylipaino syynä).
Itselläni niitä on kahden lapsen jälkeen jonkin verran mutta luotan jälleen kerran aikaan ja annan niiden olla. Vaalenevat ne ajan myötä (kuten aina). Tässä uskossa on hyvä pysyy :D
Tavallaan taisteluarpia nekin, joten kantakaa niitä ylpeinä hyvät naiset! Ei kaikkien tarvitse vääntäytyä nykyajan virheettömän ihon & puhtaan naiseuden muottiin, katsokaas joskus mitä kaikkea Photoshopilla on tehty esim. julkkisten kuville. Jopa laihoilla ihmisillä on muhkuroita, arpikudosta jne., mutta tuo taikaohjelma poistaa kaiken.
median vartaloissa katsottaisiin ihan seksihalut tappaviksi ja rakastumisenkin nollaviksi, niin suuri osa aikuisista, elämää nähneistä ihmisistä jäisi kuule ilman kumppania ja seksielämää! Oletko ap koskaan käynyt uimahallissa? Ja katsomut siellä naisten puolella ympärillesi? On riipputissiä, lolloa, raskausarpea, sektioarpea ja vaikka mitä. En minä sitä kiellä, etteikö ole paljon nykyisen (tolkuttoman kapean!) kauneusihanteenkin mukaisia kroppia, etenkin nuorissa, mutta on siellä paljon muunkin näköistä vartaloa. Ja kyllä niillä kuule suurella osalla on ihan rakastava ja naisestaan kiihottuva mies kotona. Rakastuvathan ja rakastavathan myös ne, jotka ovat vartaloltaan epämuodostuneita, vammaisia, iho-ongelmaisia, sairaita ja vaikkpa nekin, joilta on raaja amputoitu...
Minusta tuntuu, että ap olet aika nuori. Iän karttuessa sitä jotenkin alkaa ymmärtää ja suvaita ihmiskehon moninaisuutta paremmin. Ja huom, myös miehet - ainakin fiksut sellaiset - alkavat ymmärtää tätä samalla tavalla. Niin kuin ymmärtää elämää. Tunnen useammankin yh:n, raskauksia ja elämää nähneine vartaloineen, jotka ovat löytäneet useammankin heitä seksuaalisesti haluavan miehen ja lopulta myös sen uuden kumppanin. Niin pinnallista ja keskenkasvuista miestä ei kannata edes vilkuilla, joka ei hyväksy raskauden ja iän tuomia jälkiä naisen vartalossa.
Ja sitten vielä sellaisia käytännössä asiaa helpottavia juttuja, että ihan heti ensi tapaamisella sitä tuskin kekkuloidaan yhdessä alasti kirkkaassa auringonvalossa. Yleensä ihmiset rakastuvat ja tutustuvat, harrastavat sitä seksiäkin jonkin verran ENNEN kuin paljastuvat toisilleen kaikessa arkisuudessaan. On olemassa seksikkäitä alusvaatteita, joilla pahoja paikkoja voi hieman piilottaa. Yleensä seksi suhteen alussa tapahtuu pimeissä, tai ainakin hämärissä olosuhteissa; kynttilänvalossa korkeintaan. Ehkä on nautittu lasi pari viiniä, ehkä ollaan jonkun verran peittojen alla. Ei sinun ensimmäisillä treffeillä tarvitse seistä alasti sen miehen edessä koko komeudessasi =).
Ja sitten kun jo tunnetaan ja ollaan rakastuneita, tulevat sitten kuvaan yhteiset saunat ja normaali arkinen alastomuus. Eikä sillä siinä vaiheessa todellakaan enää ole väliä, että sinun mahastasi näkee, että olet äiti!
Nyt pois tuollaiset höpöt neuroosit. Tottakai sinä miehen löydät, joka sinua haluaa!
Itse ainakin olen sitä mieltä, että jos en kelpaa tällaisena kuin olen, niin sitten se mies ei minua rakasta oikeasti! Ja mitä sellaisella miehellä tekisi joka ei rakasta oikesti?
puoli vuotta miehen kanssa joka ei halunnut minua seksuaalisesti lainkaan. Pystyi harrastamaan seksiä kanssani kolmesti, joka kerta humalassa ja niin ettei itse lauennut. Ennen raskautta ei koskaan ollut käynyt mitään vastaavaa. Tämä miesystävä ei olisi halunnut erota koska rakasti minua paljon, ei vain pystynyt haluamaan seksuaalisesti. Jätin kuitenkin ja nyt tosiaan mietin onko enää mitään mahdollisuutta. Ehkä minullakin on vielä toivoa kun kerran täältä löytyy muitakin jotka ovat onnensa löytäneet :)
Haluaminen ja rakastaminen ei todella katso onko raskausarpia vai ei!
T. mies
Ai ettei kukaan voi sua enää haluta? Missä sun itsetuntosi on hyvä nainen? Peilaatko minuuttasi ja seksuaalisuuttasi suoraan ulkonäköösi ja jos sinussa on joku pikku virhe, se on kaputt, olet täysin hylkiö?
Mulla on raskausarpien lisäksi komea sektioarpi ja ylimääräisiä kiloja. Miehelläni on leikkausarpi, " raskausarvet" painonnoston seurauksena eikä edes tukkaa päässä. Yksi ystäväni on lyhytkasvuinen ja naimisissa tavallisen miehen kanssa. Kummitätini veljenpojalta puuttuu syntymästä lähtien vasen käsi ja hänellä on sangen kaunis vaimo ja kolme lasta. Minä olen aikoinaan seurustellut ontuvan miehen kanssa, enkä dumpannut häntä sen takia vaan siksi että hän oli niin halvatun itsekeskeinen. Sängyssä hän oli hemmetin hyvä.
Ei se seksi ole ulkonäöstä kiinni. Silloin kun toisesta oikeasti pitää, niin pikkuseikat ei häiritse, niitä ei edes ajattele sillä lailla kuin sinä kuvittelet. Minun sektioarpeni on mieheni silmissä taistelun tulos, hengenpelastus. Minä en osaisi kuvitella häntä hiukset päässä, silloin hän olisi mielestäni kerrassaan hullunkurinen eikä ollenkaan hän.
Kyllä sua vaan joku haluaa, usko pois!
ei ne arpia ja selluliitteja huomaakaan. Paitsi jos sulle kelpaa vaan kiiltokuvamaiset mallipojat, ne kaipaa itsensä kaltaista kaunotarta. Mutta tavalliselle suomalaiselle, ei niin täydelliselle miehelle kelpaa tavallinen suomalainen kiva nainen, joka tietysti on halukas
alavatsassa ja rinnoissa näkyviä arpia. Eivät ole tahtia haitanneet. Tosin kroppa muuten varsin hyvässä kunnossa, ikä huomioon ottaen.
Jos ei hyväksy sun arpi, ei voi todella hyväksyä sua eikä sun lastakaan
raskaus- että muutkin arvet ja jopa tatuoinnit. Ei tahraa ja on muutenkin maailman ihmeellisin tuote - taas kerran.
Jäin juuri sinkuksi ja minulla on lantiossa sivuilla pahat repeymät ja reisissä niin edessä, kuin sisäpuolellakin. Ja tissitkin ovat aika viirulliset.
Olen kanssa miettinyt, että tokkopa kukaan enää minua haluaa... :(