Lapseni (7 vee) ei tahdo mennä isälleen, koska asuu kerrostalossa.

kaupunkilaiset on suvaitsemattomia ja maalaiset sopeutumattomia.. ;)

kysyn vaan, kun luonnonsuojelualueitakin on helsinki pullollaan. Ja lähiöt ovat pelkkää metsää...

täällä käpylässä nähdään pihoilla kaneja, rusakoita, oravia, fasaaneja, huuhkajia, haukkoja ja joskus jopa kettu! Siinä riittää maalaispojallakin ihmettelemistä. Lähimetsä takana olevassa puistossa on hevosia, poneja, lampaita, lehmiä ja falabelloja -- sinne vaan kurkkimaan jos ei seura kelpaa :)

Meidän talossa muuten käy isänsä luona 6-vuotias Vinski jolle kyllä löytyy pihan lapsista kavereita vaikka maalta tuleekin. On sosiaalinen ja reipas kaveri, pärjää siis meidän koviksista kaukana olevan lapsilaumamme kanssa mainiosti :)

Vierailija:

Ja viikko on pitkä aika sillä tavalla että silloin kyllä ehtii uloskin. mainitsin sen vaan siksi kun ihmettelitte miksi ei ole isän kanssa vaan kavereiden. Ja kotona kavereita käy kyllä usein, silloin kun kavereita ei ole, viihtyy poika itsekseen lähimetsässä vaellellen. Isän luona kumpikaan ei onnistu. Kouluaikoina poika käy isällään vain viikonloppusin, silloin aika ei tule pitkäksi.

törmäsin hirveen ekana aamuna mennessäni ulkoiluttamaan koiraa. Samaten koirani saivat täällä kapin, koska maastossa liikkui niin paljon kettuja! Ahmanpesä oli edellisen asuntomme takana jne.



Se on se karu asfalttiviidakko semmoinen Suomi-Filmin kulissi, rakas ap.

Ihmettelen todella näitä sun saamia vastauksia! Meidänkin pihalla sattuu olemaan just ne kulmakunnan ilkeimmät lapset, ja en enää viitsi jäädä lasten kanssa omalle pihalle leikkimään, vaan mennään aina puistoon. Kaikkeni olen yrittänyt, että saisin meidän pojan mukaan " kuvioihin" , mutta minkäs teet kun toiset on ihan eri planeetalta.. täytyy toivoa et pihoille muuttaisi jotain kivoja poikia (samoin sinne sun pojan isän luo) : )

t. äiti herttoniemenrannasta

Luepas kirjoittamasi lause pariin kertaan..



Ja lähiölapsia :) Jos 7-vuotias on jo tuollainen idiootti, että osaa erotella itsensä lähiölapsista, ei lupaa hyvää tulevaisuudelle..

Voi olla pojalla aikuisenakin vähän helpompaa, kun joskus joutuu sieltä essun helmoista varmaan lähtemään.

Siis poikani on sellainen luonnonlapsi, kiinnostunut kasveista, ötököistä ja eläimistä. Naapuruston pojat ovat vaan rajumpia ja sellaisia koviksia, poikani vierastaa jo pelkkää kiroilua. Ilmeisesti suvaitsevaisuutta ei siis puutu pojaltani, vaan ihan muilta. Ei siis pk-seudulla katsota hyvällä tälläistä " nössöä" .



Sori, ilmaisin itseäni huonosti..

Ja kykyä elää eri ympäristöissä eri tavoin.

Mitäs jos pojan isä yrittäisi etsiä pojalle jotain samanhenkistä kaveria sieltä lähiöstä? Ja kyllä kerrostalossakin voi olla luontoihminen, kaupunkiluonto on ihan omalla tavallaan jännää ja eläimiä näkee paljon lähempää kuin erämaassa. Me asutaan melkein keskustassa kerrostalossa ja takapihalla kulkee rusakoita, fasaaneja, siiliä ja pihapussa on bongattu huuhkaja pariin kertaan :-)



Saisitko pojan isää vähän tekemään jotain asian eteen, niin varmaan asiat alkaisi taas sujua?

ettei ole tosikaan.



Minä kasvoin lapsena idyllissä, maaseudulla tuppukylässä järven rannalla. Serkut asuivat Kontulassa, siis juu, ihan Itä-Helsingissä. Eipä ollut minulla mitään vaikeuksia solahtaa sinne tai heidän meille. Mutta meidän äitipä ei haukkunut ympäristöä valmiiksi jo matkaeväiksi.

Helsingissä ja lapseni (kaikki kolme) nautivat kauniista luonnosta ja upeasta merestä. Toisaalta poikasi saa nauttia luonnosta, ötököistä ym kotona joten olisi ehkä hyvä rohkaista häntä nauttimaan kaupunki asumisen iloista. Helsingistä löytyy merenranta, uimahallit, maauimalat, elokuvat/teatterit (Heurekassa ötökkäfilmi menossa). Eikö isän tapaamisissa ole tärkeintä olla isän kanssa eikä " pihan poikien kanssa" . Monet paikat Helsingissä ovat aika edullisia jopa ilmaisia jos niissä haluaa käydä.

Kerroin vain lapsista mitä poikani sanoi. Isän luona viikko on pitkä aika, ja sen aikana tulee varmaan pihallakin oltua, ja siellä ovat tietysti myös muut talon lapset. Sanonko siis lapselleni että sussa on vikaa kun et sopeudu? Pojalleni nauretaan kun hän ihmettelee pihalla kasvavassa sienessä madonreikiä, häntä tönittiin ja haukuttiin kun ei lähtenyt mukaan pilkkaamaan paikallista kassialmaa. Ei pukeudu edes " landesti" , ei puhu murretta, mutta on vaan erilainen.



ap

Aikuinen tapa lähestyä asiaa, on puhua siitä isän kanssa ja miettiä, miten lapsi saadaan viihtymään.



Lapselle on kyllä vain rikkaus, jos osaa olla monissa eri ympäristöissä, erilaisten ihmisten kanssa.

hänellä on paljon kavereita kotona, joiden kanssa pyöräilee, skeittaa, käy kalassa (aikuisen kanssa), kiipeilee puissa, rakentelee legomonstereita ja leikkii niillä, leikkii hiekkalaatikolla ja autoilla.. ei siis mikään erikoisen nössö, paitsi siinä mielessä ettei ole " kovis" .



Mikä hänessä on vikana, kun pk-seudulla (kahdella eri alueella, molemmissa sama juttu) hän on outo?



ap

Koko " pääkaupunkiseutukin" on käsitteenä ihan absurdi tuossa yhteydessä.

että ajan myötä poika hyväksytään joukkoon.

Vierailija:

Koko " pääkaupunkiseutukin" on käsitteenä ihan absurdi tuossa yhteydessä.

sinun kirjoitustapasi vihjaa, että sinulla on (en ole ainut joka näin kirjoittaa).



Asun siis lähiössä ja minulla on ne kolme lasta - kirjoitin aikaisemmin. Onko viikko isän luona pojasta oikeasti pitkä aika? vai sinusta? En vieläkään ymmärrä miksi pojan pitäisi olla ulkona leikkimässä naapurin lasten kanssa kun hän on isän luona. Haluaako hän kavereita? Jos hän käy useasti ja säännöllisesti niin silloin ymmärrän mutta jos tapaamiset ovat aika harvoin on selvä ettei hänen ole helppo vain mennä porukkaan mukaan.

että koko pk-seutu kiusaa poikaasi?



Luulen että kyse on todellisuudessa siitä, että poikasi on siinä pihalla ulkopuolinen, jonka on vaikea päästä täysillä mukaan muiden juttuihin. Hänhän on paikalla vain kun on isällään ja muut varmasti tietävät tämän eivätkä pidä poikaa " oman pihan lapsena" . Jos tilanne olisi toisin päin eli sinä asuisit Helsingissä ja isä maalla, voi olla että äimistelisit täällä, miten kateelliset maalaiset eivät ota lastasi leikkeihin mukaan.



Isä saattaa hyvinkin olla oikeassa, mutta ehkä hän voisi myös panostaa asiaan vähän enemmän. Olisiko liikaa vaadittu että hän tutustuisi jonkun pihan pojan vanhempiin ja sopisi että poika tulee heille leikkimään seuraavalla kerralla kun poikasi on isänsä luona. Vähän herkkuja tarjolle, tietokonepeli tai jokin kiva lelu, ja luulen että poikasi saa talosta kaverin :-) (ja jos meinaat että tämä on alhaista ystävyyden ostamista, niin mietipä uudelleen. Joskus kaveruus tarvitsee pikku tönäisyn päästäkseen alkuun, ja näin voisi saada sen kiusaamsikierteen katkaistua.)

Ja viikko on pitkä aika sillä tavalla että silloin kyllä ehtii uloskin. mainitsin sen vaan siksi kun ihmettelitte miksi ei ole isän kanssa vaan kavereiden. Ja kotona kavereita käy kyllä usein, silloin kun kavereita ei ole, viihtyy poika itsekseen lähimetsässä vaellellen. Isän luona kumpikaan ei onnistu. Kouluaikoina poika käy isällään vain viikonloppusin, silloin aika ei tule pitkäksi.