Miten suhtaudutte jos lapsenne ei halua mennä rippikouluun?

Luultavasti yrittäisin ylipuhua, tarjota erikoisleirejä, joissa rippikoulu menisi siinä sivussa ym. Mutta kai se olisi hyväksyttävä, jos lapsella olisi selkeät perustelut päätökselleen ja hän pysyisi johdonmukaisesti niitten takana. Eipä rippikoulu asiaansa aja, jos sinne mennään väkipakolla.

Minä itse olen uskova ihminen, mutta jos lapseni eivät aidosti ja järkevästi perustellen halua mennä, se on heidän valintansa. Usko on kokonaan henkilökohtaisen valinnan asia, jolloin pakottamisella ei saada ainakaan hyvää aikaan.

Olen onnistunut kasvattamaan lapseni sellaiseksi, että kykenee ajattelemaan itse, eikä niele kaikenlaista sontaa.



Oikeasti olen aika pitkälti tuota mieltä, mitä ylhäällä kirjoitinkin, mutta sinänsä lapseni saa aivan itse päättää, käykö rippikoulun vai ei. Itse en kuulu kirkkoon, lapsi ja isänsä kuuluvat.

joten tuskin menevät. Eikös sen pitäisi olla ihmisen henkilökohtainen asia, tuon uskon?

Sitten ei mene. Ei se pakottamalla käytynä hyödytä

ketään.

Vierailija:

Olen onnistunut kasvattamaan lapseni sellaiseksi, että kykenee ajattelemaan itse, eikä niele kaikenlaista sontaa.

Oikeasti olen aika pitkälti tuota mieltä, mitä ylhäällä kirjoitinkin, mutta sinänsä lapseni saa aivan itse päättää, käykö rippikoulun vai ei. Itse en kuulu kirkkoon, lapsi ja isänsä kuuluvat.

joten ihan ok vaan jos lapsi ei halua riparille. Mutta toivoisin silti, että kävisi vaikka prometheus-leirin. Ja saa kyllä mennä riparillekin jos tahtoo :)

vanhempi lapsistamme on käynyt rippikoulun ja nuorempi on menossa nyt kesällä mutta jos hän olisi kieltäytynyt niin en olisi pakottanut enkä edes vaatinut perusteluja asialle.



Mitä hyötyä siitä loppujenlopuksi edes on? Ei meillä ainakaan " harrasteta" uskonnollisia juttuja muutenkaan.

Mutta jos vielä leirin jälkeen olisi sitä mieltä ettei halua ripille niin en pakottaisi. Kova kolaus se olisi.



En silti usko että niin käy, poika tykkää käydä kirkossa ja seurakunnan tapahtumissa. Ainakin siis vielä..

Aika hyvin lapselle kahden viikon kärsimyksestä ja palelemisesta kylmässä sakastissa.

Lapsen oma asia, johon minulla ei ole, eikä pidäkään olla mitään sanomista. En ole itsekään käynyt.

Minä halusin että lapsi käy riparin, lasta ei niinkään kiinnostunut. Ratkaisu: Etsin riittävän houkuttelevan riparin. Kreikka-riparille lapsi suostui lähtemään. Kävin myös hänen kanssaan niissä pakollisissa jumalanpalveluksissa. Nuorteniltoihin en sentään mennyt mukaan, mutta hän törmäsi siellä tuurilla tuttuihin ja sallin myös sen, että hän otti mukaan kirjan, jonka avulla sai ajan kulumaan.

Kasteelle en todellakaan pakottanut. Kävimme katsomassa kuitenkin sen konfirmaation ja lapsi oli riparin yhteiskuvassa ilman albaa. Juhlia ei pidetty, mutta mentiin kuitenkin syömään hienoon ravintolaan, kun oltiin juhlatamineisiin tälläydytty.

Rippikoulu ei ole nykyaikaa. Se on typerää touhua.

Vierailija kirjoitti:

Rippikoulu ei ole nykyaikaa. Se on typerää touhua.

Täsmälleen näin.