Antakaa joku vinkki miten päästä tästä elämäntilanteesta..

Veemäinen työ, joka varjostaa jo muutakin elämää. Sitä työtä on tällä hetkellä pakko tehdä (taloudellisen tilanteen vuoksi), sen lisäksi lapsettomuus. Tai ainakin siltä alkaa tuntumaan, vuosi tuloksetonta yritystä takana. Ei kuitenkaan onneksi vielä pakonomaista.



Voiko tyytymättömyys työhön saada aikaan niin suuren stressin, että en edes raskaudu? Tuntuu, että sairastelenkin nykyään enemmän..

Olen yrittänyt ajatella positiivisesti, muuttaa omaa asennettani jne, mutta ei enää auta! Olen myös päättänyt, että jos vielä syksyllä tuntuu pahalta, sanon vaikka itse itseni irti. Tehköön joku muu sitä hommaa. Vaikka talous romahtaa, niin kai se mielenterveys on kuitenkin tärkeämpää? Aargh, mitä ihmettä tekisin?? Nyt tiedän mitä tarkoittaa lause: " tunnen olevani satimessa" , siltä juuri nyt tuntuu!



Löytyykö joku joka olisi vielä kolmekymppisenä ehkä kouluttautunut uudestaan, tai vaihtanut työtä ja olisi nyt onnellinen.. Kertokaa onnellisia loppuja :) Selasin sivuja taaksepäin, ja vähän tähän alanvaihtoon viittaavaa juttua löytyi, muttei niin paljon omia kokemuksia.

Kiitos kun sain avautua..