Mä olen niin loppu että kävelen vaan kohta tosta ovesta ulos... mutta minne?

Olen kotiäiti vailla omaa hetkeä, vailla aikuista seuraa, aikuista tekemistä, ystäviä, rahaa... ja pian myös motivaatiota.



Tunnun olevan kaveripiirin yleinen lapsenpiika, ihan kun omissa ei olisi tarpeeksi, kukaan ei koskaan tee minun eteeni mitään tai pyydä minua minnekkään, välitä.



Yöllä heräilen, nään kamalia painajaisia enkä saa nukuttua enää, olen vailla lomaa tästä kaikesta rumbasta, huushollin pidosta ja lasten möykästä.



Miestä en enää " tunne" , hän tulee töistä, on väsynyt, rakentaa, nukkuu. Hänen kesälomansa alkamisajankohta on arvoitus, mitään ei voi suunnitella...



Minne oikeen pakenen, en JAKSA enää!