Anoppi- ja kälyongelma...

Anoppini ja mieheni sisko ovat parhaita ystäviä keskenään. Joka asiassa samaa mieltä. Tekevät yhdessä kaikkea. Miehen sisko ei juurikaan kavereihinsa panosta eikä pidä yhteytää vaan hän tekee äitinsä kanssa kaiken ja pyytää äitinsä joka paikkaan kaveriksi. Kavereihinsa pitää yhteyttä vain silloin kun on jotain iloista kerrottavaa, esim kun saivat lapsen, silloin hehkutti sitä kuinka onnellisia ovat.



Eipä siinä mitään, mukavaahan se on että jotkut ovat sielunkumppaneita toisilleen. Ongelma on vain siinä että minä olen tietenkin se kolmas pyörä.



Kerran kun tuli anopin kanssa riitaa, hän myönsi kälyni puhuvan minusta pahaa hänelle useinkin. Puhuvat siis selkäni takana. Syyttävät minua kaiken maailman asioista ja nälviivät jatkuvasti. Olen ihminen jolla on paljon ystäviä ympärillä ja jonka on helppo tutustua uusiin ihmisiin. Enkä usko että olen muutenkaan niin paha ihminen kuin nämä kaksi minua pitävät.



Mieheni ei tietenkään ymmärrä yhtään eikä anopin ja kälyn piilovi****lua huomaakaan. Tai ei halua huomata. Mieheni ei halua saada mitään riitaa aikaseksi, sen vuoksi hän ei puutu näihin asioihin millään tavalla.



Anoppi on kaikkitietävä ja sanoo miten mikäkin asia pitäisi hoitaa ja missä minkin tavaran paikka on jne. Kerrankin sanoi että haluaa tulla meidän kotiimme muuttamaan järjestystämme mukavammaksi. Anoppi sanelee kälylle mitä tehdään milloinkin ja miten mikäkin tehdään ja käly tekee juuri niinkuin anoppi sanoo. Minä olen monesti eri mieltä, meillä on ihan erilainen makukin asioiden suhteen ja tästähän ei anoppi tykkää ollenkaan.



Anoppi pitää viimeiseen asti tyttärensä puolia jos meidän perheellä ja mieheni siskon perheellä on jotain erimiellisyyttä. Käly pyytää heti anopin hätiin ja hetkessä anoppi on soittelemassa meille päin ja puolustelemassa tytärtään ja nälvimässä minua ja miestäni. Vaikka käly olisi ollut kuinka ilkeä ja saanut minulle pahan mielen aikaan, on kälyn mieli ja tahto aina tärkeämpää ja anoppi pitää erotuomarina huolen siitä että asiat tehdään hänen tyttärensä mielen mukaan.



Haluaisin olla näiden molempien ystävä ja läheisissä väleissä, muttei se onnistu. Niin monta kertaa olen yrittänyt ja niin monesti pettynyt että en itseäni suojellakseni jaksa enää edes yrittää. Käly on käyttäytynyt minua kohtaan monesti todella loukkaavasti ja mitä tekee anoppi silloin: Puolustaa tytärtään ja tukee häntä ja p**kat välittää minun tunteistani. Millon vetoaa tyttärensä käyttäytymistä tyttärensä hormooneihin ja millon mihinkin. Ottaa kainaloon ja halaa ja minä jään tyhmänä katsomaan. Pitäähän hänen olla tyttärensä tukena joka tilanteessa.



Mieheni ja minä haluaisimme ja välimme olisivat läheiset mieheni perheeseen. Ja ennen olivatkin. Nyt koko ajan etäännymme toisistamme, samalla tietenkin anoppi ja täydellinen tyttärensä lähentyvät toisiaan. Miehenikin kannalta ikävä juttu. Miehillä (miehelläni, hänen isällään ja siskonsa miehellä) on aina omat juttunsa ja he lähtevät ulos autojen pariin tms. ja me naiset jäämme tällöin keskenämme. Nämä tilanteet ovat todella " mielenkiintoisia" .



Ei huvittaisi pitää yhteyttä ollenkaan heihin, mutta pakkohan se on yrittää toimeen tulla. Miehen ja lasten takia. Vaikka anoppi tietenkin suosii tyttärensä lapsia meidän lasten rinnalla. Asumme kaikki lähekkäin ja anoppi ja appikin ravaa jatkuvasti tyttärensä luona, meidän luona he ovat tänäkin vuonna käyneet tasan kolme kertaa ja tällöinkin vain pikaisesti lastenjuhlapäivinä vaikka joka kerta kun heillä käymme, kutsumme heitä kylään. Ja anoppi jaksaa aina tyttärensä ja miehensä kanssa ylistää kuinka hän on tasapuolinen molempia lapsiaan kohtaan.



Joka kerta kun heillä vierailemme, saan huonon mielen itselleni. Tämä on niin vaikeaa :(



Mitä hittoa teen?

Kohtalontovereita?