Lue keskustelun säännöt.
Järki lähtee tuon 1v+ kans!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
21.11.2006 |
Olen kirjoittanut jo aiemminkin tänne asiasta, mutta nyt lähtee oikeestikin järki.
Reilun vuoden jo kestänyt tätä kotihelvettiä. Huonosti nukuttuja / valvottuja öitä ja kitinää, kitinää ja kitinää. Lapsi ei ole allerginen, eikä mitään muutakaan ongelmaa kuin tuo helvetillinen temperamenttisuus.
Kauhea stressi jyllännyt koko vuoden ja sitä edelsi vielä rankka raskaus, joten tässä vain lähinnä odotellaan, että koska mun elimistö oikeestikin tekee stopin ja sairastun vakavasti, alkaa jo ensimmäisiä merkkejä olemaan ilmassa.
Tänäkin aamuna lapsi heräs 7 aikaan ja siitä lähtien ollut yhtä mittaista kitinää, mikään ei passaa. Mihinkään ei päästäkään tänään, kun esikko sairaana. Hulluksi tulen kohta.
Tuskin enää edes tiedän / muistan millainen mun normaali puheääni on , kun jatkuvasti huudan ja hermoilen tässä helvetissä. Hoitovapaalla vielä kevääseen saakka ja senhän vois kyllä keskeyttää muuten, mutta mulle on palkattu sijainen siihen saakka eli en voi sen vuoksi mennä takaisin töihinkään.... Pimahdan kohta.
Olen aina tiennyt, ettei musta olis kotiäidiksi täyspäiväisesti, mutta tuo pienin on kyllä pannut mut todellakin niin koville, ettei mun elämästäni kohta löydy mitään ilon aihetta. Parisuhdekin joutunut sellaiselle koetukselle tuon lapsen myötä, että ukkokin aivan raunioina. Hän sentään pääsee 8 tunniksi täihin päivittäin....
Kommentit (19)
Eiköhän hänellä ole joku vaiva jos kitisee! Kannattaa tarkistuttaa se, ettet syytä lasta.
Odota vain uhmaikää ja erityisesti murrosikää. Silloin viimeistään menee järki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lastenhoitoalalla ja hoidan ihan mielikseni lapsia sen 8 tuntia päivässä, mutta omien kanssa palaa käämti turhan helposti. Omat on aina omia.
Vierailija - 21.11. 12:13 vastaa tähän viestiin (5/6)
Uskomatonta. 1v on vielä tosi helppoa aikaa koska pieni on niin viaton.
Eiköhän hänellä ole joku vaiva jos kitisee! Kannattaa tarkistuttaa se, ettet syytä lasta.
Odota vain uhmaikää ja erityisesti murrosikää. Silloin viimeistään menee järki.
Kaikki ON jo tarkistettu, mitään vikaa ei siis ole. Mikään ei vaan passaa. Tänäänkin huutanut ja kiukunnut jo 5,5 tuntia, aivan yliväsyksissä nytkin on ja taistelee unta vastaan. Haen pois sängystä ja sama huuto jatkuu, kun väsyttää.
-Ap-
yhden tutun muksu kitisi ja kiukkusi 1,5v asti kunnes sille alettiin antaa kunnon kaurapuuroa.
Oletko kokeillut ottaa hänet viereesi sänkyyn ja pidät tiukasti kiinni ja silittelet päätä. Et päästä irti ennen kuin lapsi rauhoittuu. Sitten vaan jatkat silittelyä niin kauan, että lapsi nukahtaa.
Meillä tämä on auttanut nukahtamisessa, mutta meillä ei lapsi ole mitenkään hurjan vaikea ja olet varmaan jo kaikkea kokeillutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä ainakin on niin, että kun minulla on huono päivä, niin lapset kitisee ja huutaa. Ja kun tsemppaan, olen kärsivällinen ja hyvällä tuulella, niin lapsetkin on iloisia ja pirteitä.
Ota omaa aikaa, mene leffaan, kahville, oluelle, tapaa ystäviä, käy ulkona syömässä. Kokeile, auttaako asiaa.
rauhallista ja mukavaa aikaa (meillä ainakin nöin on!) kun mami on poissa, ja sinä saat hermolepoa vaikkapa tunniksi - ihan mahtavaa!!! Tosin show meillä alkaa taas hetivälittömästi kun äitykän äänikin kuuluu, mut onpahan vähän akkuja latailtu kuiteskin! JA mene nukkumaan ajoissa, että saat tarpeeksi unta niin hermotkin jaksaa vähän paremmin. T. toinen äiti&1+riiviö =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oksensin ja valvoin lähes koko raskausajan ja sitten vielä kiitoksena siitä sain tuollaisen huutajan.
Kirjoitin ehkä epäselvästi, mutta en toki tälle pienemmälle huuda, vaan puran kaiken kiukun ja pahanolon isosiskoon ja mieheen. Tälle pienimmälle en koskaan huuda.
Turhaa kait sitä tältä palstalta edes rupeaa etsimään vertaistukea, kun heti saa vain haukut niskaan.
Mitä siihen syömiseen tulee (josta joku kommentoi) niin viimeiset kaksi viikkoa ei mikään ole mennyt kunnolla alas. Mikään ei kelpaa syötettynä saatika itse syöden. Puuron syöntiin teki todellisen stopin jo yli kuukausi sitten.
Tämmöistä taistelua tämä elämä täällä meillä on. Onneksi teillä muilla on asiat hyvin, nauttikaa. Poistun tältä palstalta nyt kokonaan, tulee vain entistä masentuneemmaksi teidän haukuistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suostuu jotain syömään, onko silloin paremmalla tuulella? Ja kyllä 1-vuotias reagoi äidin kiukkuisuuteen, vaikka äiti ei pienelle suoraan huutaisikaan. Sä tarvitset nyt selvästi hermolepoa ja kuopuksesi apua.
kylmän jyystäminen vois auttaa jos hampaat kipeet... kai se pieni on muuten terve? meillä on auttanut 1 veen kitinään joku tekeminen. ulos meno ja muu tällanen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä alle vuoden ikäinen, joka on aina nukkunut tosi huonosti ja syöminen on vaikeeta ja silloin kyllä on hermot tiukalla ja vaikea kestää sitä kitinää. Voin siis kuvitella, että et ihan huviksesi syyttä valita. En osaa sen paremmin neuvoa, mutta ymmärrystä saat!
Kitiseekö lapsi jos touhuat jotain hänen kanssaan?
Jaksamista!
Muutama asiaton kommentti on mahtunut mukaan, mutta suurin osa näistä viesteistä on kyllä minusta ollut erittäin asiallisia ja hyväntahtoisia.
T:10 muistaakseni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös 1v4kk ihan mahdoton kitisemään ja tasan tarkkaan ollaan kaikki mahdollinen mietitty ja tehty miks kitisee monesti lähes koko päivän. Tälläsiä syitä yleensä keksin: tulossa kipeeksi, nälkä, jano, jostain uudesta ruoasta maha kipeä, hampaat, kakka tulollaan tai maha kovalla, väsynyt tai muuten vaan nukkunut huonosti, tekemisen puutetta, vanhempien ärtynyt olo tarttuu lapseen, huomionkipeä, ja varmasti jotain vielä muutakin ja yleensä 1+ näistä jotain melkeenpä koko ajan.
Mulla on nyt 3 v. tempperamenttinen lapsi. Ja voin sanoa, ettei ollut 1 vuotiaanakaan helppo ja viaton, niin kuin joku tuolla 1-vuotiaita kuvasi. Meillä 1-vuotias osasi jo uhmakohtauksen jalot taidot, joten sitä uhmaikää ei ole tarvinnut odottaa. Uhmaikä ei ole vieläkään loppunut. Meillä on edelleen vaativia tai tosivaativia päiviä. Sellainen vanhempi, jolla on helppoja lapsia, ei voi ymmärtää, miltä tuntuu, kun päivä toisensa jälkeen on pelkkää taistelua, pelkkää epäonnistumista lapsen kanssa. Ja väsymys vielä korostaa sitä tunnetta, että kaikki menee päin... Ja kuitenkin lasta pitää kehua ja KEKSIÄ niitä onnistumisen ja kehumisen aiheita, vaikkei niitä oikeasti juuri olisikaan.
Tällä hetkellä mulla on 2 lasta ja tiedän myös, kuinka helpolla voi päästä helppohoitoisen/kiltin lapsen kanssa. Ja jos minulla olisi pelkkiä kilttejä lapsia, niin paskaa minäkin heittäisin niiden äitejen niskaan, joiden lapset ovat tempperamenttisia, ilkeitä, pahoja, vaikeita - miten nyt kukakin lastani kuvaa.
Ainoa mitä minä osaan sanoa on rutiinit ja peräksi antamattomuus. Kun et koskaan anna peräksi asiassa, jonka olet ääneen sanonut, niin testaaminen hiukkasen vähenee ajan myötä. Helpolla et varmasit koskaan pääse. Mutta lohduttaudu sillä ajatuksella, että maailma on kova ja kovapäinen lapsi varmasti pärjää siellä.
Jaksamista! Ja muista tosiaan joskus lähteä yksin johonkin :)
sinä huudat, lapsi huutaa. 1 v lapsi ei osaa ottaa ensimmäistä askelta ja purkaa noidankehöö, sinun täytyy olla aikuinen ja muuttaa käytöstäsi heti. Lapsi peilaa sinua ja niin kauan kun huudat niin ei se lapsi rauhoitu.
Mutta sympatiat puolellasi! Olet varmasti väsynyt. Ensiapuna ota niin paljon omaa aikaa kuin mahdollista, yritä saada itsesi " normaaliksi sinuksi" . Kyllä se siitä. Tsemppia!
Been there, done that :)
..mutta totta on sekin että 1+ -ikäisenä tulee poskihampaat, jotka on aika paljon kiukkua herättäviä. Kurki, miltä ikenet näyttävät. Jos poskihampaat tulossa, sulla on ainakin toivoa, että tilanne rauhottuu jossain vaiheessa.
Asutteko kaupungissa? Käveleekö lapsi jo ihan ok? Siinä tapauksessa lapsen voisi saada pari kertaa viikossa puistotädille (ei vaikuta kotihoidontukeen) ja saisit vähän hengähtää.
Vierailija:
Oksensin ja valvoin lähes koko raskausajan ja sitten vielä kiitoksena siitä sain tuollaisen huutajan.Kirjoitin ehkä epäselvästi, mutta en toki tälle pienemmälle huuda, vaan puran kaiken kiukun ja pahanolon isosiskoon ja mieheen. Tälle pienimmälle en koskaan huuda.
Turhaa kait sitä tältä palstalta edes rupeaa etsimään vertaistukea, kun heti saa vain haukut niskaan.
Mitä siihen syömiseen tulee (josta joku kommentoi) niin viimeiset kaksi viikkoa ei mikään ole mennyt kunnolla alas. Mikään ei kelpaa syötettynä saatika itse syöden. Puuron syöntiin teki todellisen stopin jo yli kuukausi sitten.
Tämmöistä taistelua tämä elämä täällä meillä on. Onneksi teillä muilla on asiat hyvin, nauttikaa. Poistun tältä palstalta nyt kokonaan, tulee vain entistä masentuneemmaksi teidän haukuistanne.
Tuo puuron syönnistä kieltäytyminen oli meidän allergikolle tyypillistä; minä tyhmä yritin puuroa tuputtaa, ja lapsi vaan kieltäytyi syömästä...Onko lapsi kasvanut normaalisti? Onko ripulia, iho-oireita? Kyllä teidän kannattaisi ihan lastenlääkärille mennä tutkimuksiin, ja jos on vähääkään epäilystä allergiasta niin suoraan allergologille!
t. +1v kaksosten äiti