Lue keskustelun säännöt.
Onko liian julmaa myydä lapsen lemmikit?
27.11.2006 |
Ostettiin puolivuotta sitten 10 vuotiaalle 2 marsua. Oltiin ainakin se puolivuotta asiaa mietitty, käyty eläinkaupassa katsomassa ja lapsi on netistä etsinyt kaiken mahdollisen tiedon asiasta. Alussa oli into hoitaa ja hommata ötököiden kanssa kova. Nyt on sitten käynyt kuten yleensä, minä siivoan kakat häkistä ja lattialta. Lapsi kyllä tekee kun muistuttaa, mutta pointti onkin että touhuilusta on tullut ikävä velvoite.
Nyt sitten sievästi ehdotin että myisimme marsut jos ne aiheuttavat lapsellekkin pelkkää vaivaa. No lapsi alkoi sitten itkemään ja sanoi miettivänsä. Sanoin että oli vain ehdotus, ei tarvitse nyt vastata, ei edes miettiä koko asiaa. Kävi sitten itse juuri sanomassa että on asiaa itsekkin miettinyt, nyt kuitenkin itkee tuolla sängyssä. Onko liian tyly ja julma ajatus myydä ötökät vai pitääkö minun vain venyä nuokin hoitamaan ja lapsi hoitaa kun huvittaa. Ja tiedän että eläimistä on aina päävastuu vanhemmilla.
Kommentit (12)
Meillä juuri tapeltiin kun sanoin että meille ei koskaan tule koiraa, ei koskaan. Itkuhan siinä tuli vanhimmalta, joka hänkin vasta 4v. Aikuiset kuitenkin viime kädessä päättää. Elämä on raakaa välillä lapsen näkökulmasta. reilu pitää tietty olla ja oikeudenmukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nätti taulukko johon merkitään viikoittain tehtävät asiat, lapsi voi niitä sitten " suorittaa" pitkin viikkoa ja saa aina vaikka tarran siihen tehtyyn kohtaan. Näin on sinunkin helppo seurata tekeekö lapsi työnsä vai ei.
Lemmikit ovat hyvä tapa opettaa lapselle vastuuta elämässä. Älä vielä myy niitä vaan keskustele lapsen kanssa vastuusta ja sen kantamisesta, hän on jo kyllnivanha ymmärtämään syy-seuraussuhteen. Jos hän ei ole valmis kantamaa vastuuta niin myy sitten ne elikot sanoi tyttö mitä sanoi (eli jos ei ala homma luistaa niin myyntiin vaan, olet hänelle selittänyt huolehtimattomuuden seurauksen ja hän on täysin tietoinen ja voi tehdä omat ratkaisunsa)
Vierailija:
Meillä juuri tapeltiin kun sanoin että meille ei koskaan tule koiraa, ei koskaan. Itkuhan siinä tuli vanhimmalta, joka hänkin vasta 4v. Aikuiset kuitenkin viime kädessä päättää. Elämä on raakaa välillä lapsen näkökulmasta. reilu pitää tietty olla ja oikeudenmukainen.
Meillä koirat ja kissat on " aikuisten" lemmikkejä eli meillä on ollut näitä ennen lapsia ja tulee olemaan lasten aikana ja niiden jälkeen. Totta kai lapset saavat sitten hiirensä, marsunsa ja hamsterinsa kunhan vaan ovat kyllin vanhoja ymmärtämään vastuun eläimistä. Mutta koiria ja kissoja tulee aina olemaan ihan vanhempien tahdosta, siihen ei lasten tahdot ja tahtomattomuudet vaikuta.
hassua, kun ap ei viestissään missään kohtaa sanonut, onko kyseessä tyttö vai poika, vaan puhui vain lapsesta, niin ainakin 2 kirjoittajaa olettaa, että kyseessä on tyttö!
vielä sen alkuhuuman kun kanit oli pieniä ja niitä oli ihanan kanniskella ja näytellä kaikille eikä niiden hoitokaan ollut rankkaa vaan kivaa. Kun uutuuden viehätys hävisi tuli kanin hoidostakin velvollisuus eikä mikää hauska homma. Minun vanhemmat oli kuitenkin tiukkana että lemmikit kun on otettu niin ne hoidetaan. Muistan kun talvipakkasilla aamulla ja illalla raahauduin ulos (kanit asui piharakennuksessa ja ulkoilivat aina kun sää salli) kylmästä hytisten ruokkimaan lemmikit ja kun satoi vettä homma oli vielä kurjempi. Hoidin kuitenkin lemmikkini vanhempien avustuksella ja myöhemmin sitten olen ottanut muitakin eläimiä ja kasvanut vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. Lapselle siis tekee ihan hyvää oppia kantamaan vastuu päätöksistään eli jos on halunnut elävän olennon niin siitä pitää huolehtia. Ja toisaalta on kuitenkin aika julmaa laittaa tuon ikäinen päättämään pitääkö lemmikin vai ei. Lapsi kun voi luopua rakaasta lemmiksitä ihan vain siksi että kokee hoitovastuun liian suurena eikä näe mitään muuta tapaa selviytyä tilanteesta. lapset ovat usein ihan liian valmiita uhraamaan oman ilonsa vanhempien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi varmaan myös ymmärtää pienellä opastuksella, että ne eivät ole leluja joita voi noin vain jättää hoitamatta. Niillä on tunnetusti myös tunteita.
Lapsesi varmaan päätyy toteamaan, että haluaa pitää eläimensä, onhan hän vastuuntuntoinen pieni ihminen.
Itse en missään nimessä antaisi periksi tällaisessa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatii ehkä alituista muistuttamista.
Teette diilin. Muutama viikko eteenpäin. Katsotte suoriutuuko lapsesi siivouksesta.
Jos oikeasti haluaa pitää marsut niin kykenee myös niistä huolehtimaan.
Olisi kannattanut miettiä etukäteen tuotakin asiaa... yleensä lapsi ei jaksa kauaa hoitaa elikoita ja marsukaan ei mikään kaikkein helpoin jyrsiä ole. Onneksi teillä on sentäs kaksi marsua jotta saavat seuraa toisistaan.
Jos et itse jaksa niitä hoitaa, niin myy pois. Tai pakota lapsesi ottamaan vastuu lemmikeistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietinkin onko ylipäätään tuo päätäs liian julmaa antaa lapsen päätettäväksi. Ja siivouksesta on oikeasti kovasti hommaa jos vähänkään tahtoo pitää huoneen siistinä.
t.ap
Kai viimeistään nyt ymmärrät, että ne ovat kaksi ihan eri asiaa...
elävästä olennosta on. Siivotkaa lapsen kanssa yhdessä, miksi kaikki pitää tehdä aina yksin?