Onko kukaan huomannut tällaista? (Tuosta " kiltti vauva" -keskustelusta..)

Erittäin helposta vauvasta on kasvamassa voimakastahtoinen neiti, mutta edelleen tuntuu helpolta. Nyt 1,5 v.

Nukkui todella pienissä pätkissä (noin tunti kerrallaan) Ja aina oli syömässä. Nyt kuusi vuotiaana on todella kiltti poika. Kuopus taas oli paljon helpompi tapaus. Ja nyt kun ikää on 4, niin alkaa tuntua, että ongelma on tulossa. Poika ei suostu tekemään mitään. EI laita leluja paikoilleen, ei vie pyykkiään koriin jne. Syyttää aina isoveljeään kaikesta. En sitten tiesä, että onko syynä se, että olisin liikaa sitten hemmotellut tuota kilttiä vauvaa/taaperoa... Toivottavasti ei.

Vierailija:

En sitten tiesä, että onko syynä se, että olisin liikaa sitten hemmotellut tuota kilttiä vauvaa/taaperoa... Toivottavasti ei.

Tai käännetään asia päälaelleen: voisiko olla kyse siitä, että hankala vauva on pienenä kitinänsä ansiosta saanut niin paljon syliä ja huolenpitoa, että vanhempana perusturva on todella vankka. Kun taas helppo vauva jää vähemmälle, kun kerran viihtyy tyytyväisenä lattialla, vaunuissa tai pinniksessä. Mitä luulette? :)

Oma tyttömme oli ns. vaativa vauva, mutta isompana helppohoitoinen. Oikein ihmettelen nykyisin, miten huoletonta hänen kanssa on olla eri paikoissa, kun vertaa moniin muihin samanikäisiin:) Serkullani on tasan samanikäinen tyttö, joka vauvana oli hyvin kiltti, mutta isompana taas sitäkin vaikeampi! Kai se on sitten tasapuolista:)

Esikoinen oli tosi helppo vauva, alkoi nukkua yöt 3 viikon ikäisenä ym. mutta vaati kyllä syliä ja huomiota koko ajan, mutta mikäs siinä yhden lapsen kanssa. Uhmaikää ei ole ollut, mutta poika on ollut tosi vilkas tapaus. Nyt koulussa ja on reipas ja hyväntuulinen, haluaa toimia tosi itsenäisesti, on itseluottamusta ja itsetuntoa :-) Jonkun verran on tottelemattomuutta, liittyen juuri siihen, että uskoo enemmän itseensä mitä me vanhemmat ja sitten ylittää joitakin rajoja näyttääkseen, että osaa. Vaikeinta oli vuoden 1½-3 v, kun hän oli niin vilkas ja rohkea, häntä joutui niin valtavasti koko ajan rauhoittamaan ja vahtimaan, ettei tehnyt mitään älytöntä.

Toinen lapsi oli vauvana itkuisempi ja temperamenttisempi, mutta muuten helppo hänkin, nukkui pitkiä päiväunia ja yöt hyvin. Nyt on leikki-ikäinen ja edelleen tosi tempperamenttinen, kuitenkin pääosin hyväntuulinen ja humoristinen, aika vilkas hänkin. Hiukan ehkä arempi, mutta sitä ei varmaan muut kuin me vanhemmat huomata ;-)

Kolmannella oli koliikki ja on ollut huonoin nukkuja. On kuitenkin hereillä ollessaan ja kylläisenä tosi hyväntuulinen, eikä vaadi huomiota kovin paljon. Seurailee sisaruksiaan ja leikkii itsekseen. Mutta sitten kun on joku huonosti, sen ilmaisee todella selvästi. Kun lähti liikkeelle, huomasimme, että hänkin on aika nopea liikkeissään, vilkas taitaa hänestäkin tulla. Mielenkiinnolla odotamme, mitä jatkossa seuraa :-)

Luulen, ettei tässä ole mitään selvää suuntaa, millaisia " helpoista" tai " vaikeista" lapsista tulee, sekin vaikuttaa, mitä asioita vanhemmat kokevat helppoina tai vaikeina.

Minusta oikeastaan kaikki lapset, joilla ei ole mitään ruoka-allergioita tai muita lasten pitkäaikaistauteja, ovat " helppoja" lapsia.

heikkorytminen. Ei se vauvasta tuhmaa tee.

...että niitä vaativia tapauksia on sylitelty ja huomioitu enemmän kuin niitä " helpompia" . Jos tämä hyvän ponnistusalustan luominen on tehnyt lapsesta itsevarmemman ja rauhallisemman? Ihan keittiöpsykologiaa vaan...

Eli esikoinen ja kuopus (erityisesti kuopus) ovat olleet vauvoina hyvin vaativia ja herkkiä. Jos kuopus olisi ollut eka lapseni niin olisin varmaan tullut hulluksi, nyt tiesin jo mitä tuleman pitää. Mutta sitten siitä puolitoistavuotiaasta on kaikki lähtenyt rullaamaan ihanasti. Nyt kuopus on 1v7kk ja hän juttelee ihan hirveästi, hän leikkii aivan uskomattoman ihania leikkejä, hän hoitaa, on empaattinen, kertakaikkiaan suloisessa iässä.



Keskimmäinen taas oli helppo ja tyytyväinen vauva. Mutta hänen kanssaan on ollut paljon enemmän uhmaa joka ei oikeen tunnu kunnolla loppuvan, ja muutenkin hän on ollut vähän vaativampi nyt " isompana" .



Luonnollisesti minulle kaikki lapset ovat kuitenkin aivan yhtä tärkeitä ja rakkaita ja toki keskarikin osaa olla hyvin empaattinen. Mä luulen (vähän itseäni syyttäen) että siinä voi olla perää, että noita vaativia tapauksia on ollut pakko tavallaan hoivata enemmän ja viettää kaikki aika heidän kanssan, kannella ja sylittää jne.

Eli suoraan sanoen luulen että tuo voi olla osittain ihan totta.

Ja edelleenkin aika helppo...nyt ikää 9 v.



kun taas meidän keskimäinen on ollut vauvasta asti vaativa, ja on sitä edelleen nyt 5-vuotiaana.



Että en ole huomannut omissa lapsissani samaa :)

vaativa taapero on nyt vaativa teini!

ja helppo vauva on nyt helppo 10 vuotias!



että se siitä teoriastasi...

" helpot" vauvat kasvavat vaativiksi taaperoiksi ja toisinpäin. Meillä ainakin on näin ollut. Esikoinen oli todella helppo tai kiltti vauva ja hänestä kasvoi temperamenttinen uhmaikäinen. Kakkonen puolestaan itki paljon vauvan ja vaati jatkuvasti syliä, nyt hän on aurinkoinen ja helppo taapero. Tätäkö ap tarkoitit?

Meillä todellakin nykyään on niin, että tämä helppo vauva on kaiken kyseenalaistava 10-vuotias ja hidas toimissaan. 5-vuotian (hankala vauva) siskonsa kanssa asiat sujuvat melko mutkattomasti. Ja tarkennan vielä, että ei ole kysymys vaan iästä. Pojan kanssa oli karmeita raivareita taaperona. Holdingia käytettiin usein..

Monilla on vauvana vatsavaivaa ym., mikä saattaa vaikuttaa arkeen ja koko olemukseen. Kun ne sitten aikanaan helpottavat, pääseekin todellinen persoona esiin.



Meillä on vaativasta vauvasta on tullut myös vaativa taapero ja vaativa leikki-ikäinen.

mutta niin vain siitä kasvoi aurinkoinen koululainen. Sopuisampaa lasta saa etsiä :-)



Mutta mites stten murrosikä? nko nyt ennustettavissa helppo vai vaikea murkkuikä, kun vauvana parkui itkuvarastonsa loppuun ja ei ollut vaativa taapero? Onko ei vaativa taapero --> hankala murkku => jossain iässä pitää kapinoida??

Nimitäin sekin mitä joku kokee helpoksi voi toisen mielestä olla vaikea. Minusta mulla on ollut helppo vauva, toisaalta kävin kerran täällä ja joku äiti käytti esimerkkinä vaativasta vauvasta hyvin samantapaista lapsosta kuin mulla (yöheräämisten ja imetysten määrä, oli varsinainen tissitakiainen jne.) Minä taas perustin käsitytykseni vaativasta kaverin vauvaan, joka kyllä nukkui aivan yli hyvin, mutta oli sitten hereillä ollessaan varsinainen säikky-einari ja teetti ihan sikana töitä.