Lue keskustelun säännöt.
Uusperhejutska, joulusta
04.12.2006 |
Mitenkähän tästä parhaiten selviäisi? Miehellä on alustava joulustressi siitä, että hänen lapsensa tulee meidän muun perheen mukana minun vanhempieni luo viettämään joulua. Lapsi on tavannut heidät monta monta kertaa ennenkin ja käynyt kylässä kahdesti tai kolmesti. Reissu kestäisi kahden yön yli. Vanhempani pitävät mieheni lapsesta ja ovat aina kohdelleet tätä hyvin. Kenenkään meidän puolesta tilanteessa ei ole mitään ongelmaa.
Mutta: miehen ex ei halua ajatella, että minä olen olemassa. Mies ei uskalla kertoa hänelle, että lapsi tulee jouluksi pikkusisaruksensa mummolaan, sillä pelkää, että ex suuttuu siitä (" miksei lapsi ole oman mummonsa luona" ). Pelkää myös, että tilanne stressaa lasta, jos äidille ei voi kertoa. Lapsi on jo koulussa ja selvästi vaistoaa, ettei isän vaimosta saa puhua äidille. (Meillä puhutaan vapaasti lapsen kaikista sukulaisista, on katsottu, että se on fiksuinta.) Eli ongelma on, kertoako asiasta exälle erikseen vai jättää kertomatta ja kommentoida sitten, jos asia tulee ilmi.
Ex ei tietenkään voi kieltää lapsen tulemista mukaan, mutta voi kyllä vaikuttaa joulutunnelmaan varsin latistavasti ja asiasta saattaa joutua kuulemaan seuraavaan jouluun asti aina, jos tulee vähänkin ristiriitaa jostain muusta asiasta :(
Niettä mitäs tekisitte?
Kommentit (6)
meillä on lähdetty siitä et meidän menot on meidän menoja ja niistä ei erikseen raportoida vaikka miehen ja exän lapsi tulis mukaan. Lapsi on myös isänsä joten eiköhän isäläkin jotain sananvaltaa ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Jos kerrotte vasta joulun jälkeen, niin ei ainakaan joulu pilalle mene ;).
Lapsi on ensi vuoden joulun joka tapauksessa äidillään, ja ihme, jos ex vielä 2 v päästä miettii tätä asiaa (joskin on pitkävihaista ihmistyyppiä). Lapselle on jo kerrottu joulusuunnitelmista, kun siitä joulusta muutenkin tapaavat nuo pienet koululaiset aika lailla kohkata :)
mutta jos viettäisitte joulun jonkun tuttavan luona jonka tämä ex tuntee niin siitä kertoisin ettei tule sanomista mistään salailusta.
99 % ajasta kaikki menee hyvin, joskus tulee tällaisia pieniä pulmia. Riiteleehän jotkut omienkin sukulaistensa kanssa, joten minusta voisi olla paljon pahemminkin. Esim. jos eläisi huonossa suhteessa, joka ei olisi uusperhe ;)
Ei äitikään varmaan raportoi etukäteen kaikista käynneistään lapsen kanssa sukulaisissa tai ystävien luona? Ei sitä voi edellyttää myöskään isältä. Itse en kertoisi - asia ei mielestäni kuulu äidille millään tavalla.
Sitä, että äiti vetää herneet nenään, ei voi estää kertomalla etukäteen eikä raportoimalla jälkikäteen. Äidin tunnereaktiot päättää yksin hän itse, eivätkä ne voi olla teidän perheen päätöksenteon perusta.
Lapselle tulee hankalia tilanteita, joilta te aikuiset ette pysty häntä suojelemaan. Se on epämiellyttävää, mutta sille ei voi mitään. Se on avioerolapsen osa. Helpotatte hänen oloaan sillä, että teillä saa puhua kaikesta vapaasti, mutta ette te voi mitään sille, millainen ilmapiiri äidin luona vallitsee. Älkää ottako siitä liikaa vastuuta. Siis: älkää ottako siitä mitään vastuuta. Te voitte vastata vain oman uusperheenne asioista.
Jos kerrotte vasta joulun jälkeen, niin ei ainakaan joulu pilalle mene ;).